Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Demokratian raunioilla

  • Toisessa syyt, toisessa seuraukset
    Toisessa syyt, toisessa seuraukset

25. joulukuuta 1991 tapahtui jotakin, jota moni ei pitänyt mahdollisena - Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa, ja markkinatalous otti voiton suunnitelmataloudesta yhdessä yössä.

Nyt, noin nejännesvuosisata myöhemmin, olemme mahdollisesti vastaavanlaisen tapahtuman edessä - tulemme seuraavan neljän vuoden sisällä näkemään kykeneekö Suomen demokraattisesti valittu hallitus tekemään päätökset tarvittavien muutosten aikaansaamiseksi.

Ironista kyllä, demokraattinen järjestelmämme ei ole kaatumassa siihen että kansa ei saanut mitä halusi, vaan siihen että kaikki saivat mitä halusivat.

Tämään julkaistu Miten Suomi voidaan pelastaa -manifesti (http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/80904-suomen-kriisin-todellinen-syy-alka...) on hyvin linjassa aikaisemman kirjoitukseni kanssa (http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191511-me-emme-ole-laskusuhdan...), sekä ehdottaa osittain samoja korjaustoimenpiteitä joita itsekin olen peräänkuuluttanut, kuten AY-liikkeen heikentäminen (http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193702-muutos-on-aina-hyvasta) sekä eturyhmäpolitiikasta luopuminen (http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192221-laiva-on-lastattu-viskilla).

Tänään manifestin julkistamistilaisuudessa keskustelu pyöri myös ratkaisukeinojen ympärillä, ja jonkinlainen konsensuksen niiden ympärillä pystyi aistimaan. Tässä on kuitenkin syytä huomata, että manifestin monen ehdotuksen osalta sekä tekemisen tarve että keinot ovat ollut olemassa jo kauan, mutta niihin ei ole tartuttu.

Manifestin lopussa on lyhyt kappale "Poliittisen järjestelmän kritiikki", joka kiteyttää  ongelman näin: Poliitikoilta puuttuvat kannusteet jakaa "kakkua", joten he keskittyvät "kakun" jakamiseen.

Esitin tapahtuman lopussa huolestuneen puheenvuoron asiasta, jonka Atte Pekkola twiitissään kiteytti hyvin: "Miksi mitään ei ole tapahtunut?".

Oma selitykseni on se, että kansanedustajamme ovat kokeneet vain tekevänsä työtään, ilman yhteisesti sovittua päämäärää tai edes pelisääntöjä. Pelisäännöt koskevat vain ministereitä valan muodossa:

”Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”

Mitä jos lähtisimme tästä, ja selventäisimme kaikille kansanedustajille mikä heidän työnsä on, ja mitä heiltä odotetetaan. Valan voisi modernin sopimuskäytännön mukaan korvata kirjallisella sopimuksella, jonka rikkomisen rangaistus olisi erottaminen ilman paluumahdollisuutta politiikkaan.

Virkavala on hyvä alku, mutta sopimukseen voisi kirjata yksiselitteisempiäkin pykäliä, esim:

1. En käytä valtaani eturyhmien etujen ajamiseen
2. En valehtele kansalle
3. Korruptio on väärin, vaikka se olisi laillista
4. En ota vastaan mitään, mistä voin jäädä palveluksen velkaa
5. Palvelen kansaa, en itseäni

Jos sinä saisit päättää, niin millaisen työsopimuksen soisit kaikkien kansanedustajien allekirjoittavan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset