Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Maailma ei ole Lannister

  • Kuvassa valtionlainoja, nuotioon menossa
    Kuvassa valtionlainoja, nuotioon menossa

Kun Adam Smith kirjoitti Wealth of Nationsin noin 250 vuotta sitten, hän ei juurikaan ottanut kantaa siihen millainen rahajärjestelmän pitäisi olla, vaan lähestymistapa oli lähinnä historiallinen katsaus aiheeseen. David Ricardo meni 1800-luvun alussa teoksessaan "Theory of Money"pidemmälle, mutta ajan kuluessa soppaa ovat sekoittaneet lukemattomat taloustieteilijät sekä poliitikot.

Nykyään elämme rahajärjestelmässä, jossa kierrossa olevan rahan määrä riippuu sen kysynnästä, eikä rahan kysyntä nosta lainakorkoja. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä että, raha ei todellisuudessa ole niukkuushyödyke, vaikka kansalaisesta pankin lainatiskillä joskus siltä tuntuukin.

Tätä tilannetta on hyvä peilata rahan yleisiin tarkoitusperiin, jotka löytyvät hyvin kuvattuna Wikipediasta:

"Raha on yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta. Sen tärkein tehtävä on toimia yleisesti hyväksyttynä maksuvälineenä eli sen voi vaihtaa hyödykkeisiin eli palveluihin ja tavaroihin. Raha on myös yhteiseen sopimukseen perustuva arvon säilyttäjä ja kirjanpidon yksikkö "

Vaikka raha toimii edelleen vaihdon välineenä, sekä arvon mittana, kolmas elementti, eli arvon säilyttäjä on jo kyseenalaistettu poliitikkojen toimesta vahvasti, mm. Kreikan talletusveron tapauksessa, ja EKP:n määrällisessä elvytyksen kautta. Tämä on johtanut siihen, että arvon säilytystä on haettu muulta, esim. Sveitsin frangista ja osakemarkkinoilta. Vaikka olemme jo ehtineet nähdä miten maailman talousjärjestelmä natisi liitoksissaan 2008 kriisin kautta, globaali rahajärjestelmä on edelleen pitänyt pintansa, joskin uusi raivaa jo vanhaa tieltään.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja, ja vaikka toki toivon että transitio uuteen tapahtuu kivuttomasti, historiallisesti tämä on epätodennäköistä. Kuvaajaan voi kukin mielessään asettaa ensimmäisen maailmansodan, Waterloon taistelun ja voittamattoman Armadan tappion.

Minua henkilökohtaisesti ottaa päähän se, että historiasta ei kyetä oppimaan. Kerta toisensa jälkeen kansankunnat käyttävät rahajärjestelmäänsä väärin lyhytaikaisten etujen saavuttamiseksi, aiheuttaen katastrofin pidemmällä aikavälillä.

Lähes poikkeuksetta väärinkäyttö on ollut niin merkittävää velkaantumista, että velkoja ei kyetä maksamaan pois, ja tässä tilanteessa lähes kaikki länsimaat tällä hetkellä ovat – on päivänselvää että yksikään velkaantunut länsimaa ei voi selviytyä veloistaan kuin rahaa painamalla tai konkurssin kautta, joka ainakin Islannin tapauksessa oli täysin oikea ratkaisu.

En ole kultakannan kannattaja, mutta pyytäisin uutta rahajärjestelmaa suunnittelevia taloustieteilijöitä harkitsemaan järjestelmää, joka tekisi valtioiden ylivelkaantumisen mahdottomaksi, tai ainakin nykyistä vaikeammaksi. Eräs tapa saavuttaa tämä on tekemällä rahasta taas niukkuushyödyke, eli lainakysyntä nostaisi korkoja. Tälläisessa maailmassa elimme Bretton Woods järjestelmän ollessa voimassa 1970-luvulle saakka, eli kovin kauas historiaan ei tarvitsisi palata.

Oma ehdotukseni on luopua fraktionaalisesta reservijärjestelmästä, ja rahan syntymekanismin muuttamista niin, että se painetaan maailmaan luotonlaajennuksen sijaan. Tämä lähestymistapa olisi myös siitä herkullinen, että se voitaisiin kohdistaa sinne missä rahaa parhaiten osataan käyttää ja eniten tarvitaan, eli suoraan kansalaisille, ja se mahdollistaisi myös halutun inflaatiotavoitteen saavuttamisen. Vaikutus nykyiseen talous ja työllisyystilanteeseen olisi myös elvyttävä.

Euroalueen väkiluku on luokkaa 333 miljoonaa, ja esim. 60 mrd kuukaudessa (EKP:n nykyisen määrällisen elvytyksen taso) jaettuna tasan kansalaisille olisi ~180e per nuppi kuussa. Sen verran pieni summa, että insentiivi työntekoon ei häviäisi, mutta kuluttajien velkavuori alkaisi sulaa, ja kysyntä ja sitä kautta työllisyys lähtisi kasvuun.

Pidemmällä aikavälillä inflaatiotavoite sanelisi sen, paljonko rahaa voitaisiin kansalaisille luoda vastaisuudessa -> esim. jos inflaatio on alle 2%, lisää rahaa, jos yli sen, vähemmän rahaa. Riskinä olisivat toki poliitikot jotka lupaisivat aina lisää, mutta tämän voisi systeemin perustamissopimuksessa yksiselitteisesti kieltää.

Jotakin melko mullistavaa on joka tapauksessa tehtävä, muuten monessa muussakin maassa kuin Kreikassa on edessä vuosikymmenien kurjuus, joka on järjetöntä. Sääntöjä on ennenkin muutettu, ja velkoja jätetty maksamatta – minkään kansan ei voida odottaa kärvistelevän vuosikymmeniä johtajiensa virheiden takia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Jyrki Paldán

Hieno kirjoitus. Ainoita huomioita ovat se, että rahan painamisesta taidettiin alunperinkin siirtyä velkajärjestelmään juurikin riskienhallinnan vuoksi. Siitä syystä että jos oikeus painaa rahaa on eliitillä, heillä voi hyvinkin olla intressinä painaa holtittomasti lisää rahaa sotimiseen tai vaikka omaan leveämpään elämään. Luonnollisestihan tuon lystin maksavat sitten kaikki muut inflaation kautta, ja pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa hyperinflaation ja romuttaa koko talouden. Jos taas rahanluontioikeus on demokraattisella hallituksella, tulee sille usein valtava paine painaa lisää rahaa, mutta ei juurikaan intressejä hallita riskejä. Jos taas oikeus annetaan teknoraattiselle talouseliitille, on tulos hyvin samankaltainen kuin nyt.

Miten siis yhdistetään vakaa ja vastuullinen valuutta rahanpaino-oikeuden kanssa ilman velkamekanismia?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Mielestäni olisi tärkeää, että taloustieteilijät olisivat avoimia päämääristään.

Taloustiede on poliittinen tiede, ja moni taloustieteilijöistä ei halua vakaata ja vastuullista valuuttaa.

Osan päämäärä on jakaa varallisuus paremmin, osan päämäärä on kasvattaa varallisuutta mahdollisimman paljon.

Antti Jokela

"...pyytäisin uutta rahajärjestelmaa suunnittelevia taloustieteilijöitä harkitsemaan järjestelmää, joka tekisi valtioiden ylivelkaantumisen mahdottomaksi, tai ainakin nykyistä vaikeammaksi."

Sveitsiläiset äänestivät käyttöön velkajarrun sen jälkeen, kun maan julkinen velka oli noussut koko 1990-luvun ja oli ylittänyt jo 50% suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtion lisäksi monilla kantoneilla on omat velkajarrunsa. Julkisen velan määrä onkin tällä hetkellä enää noin 37% ja dollareissa mitattuna velan määrä on laskenut noin $23 miljardia.

Velkajarru toimii siten, että julkiset menot saavat kasvaa vain se verran kuin julkisen talouden tulot (useamman vuoden ajanjaksolla) keskimäärin kasvavat. Sveitsissä on lisäksi asetettu ylärajat useille liittovaltion veroille, joten veronkorotuksillakaan poliitikot eivät voi pelata.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Velkajarru on lokaalisti toimiva ratkaisu, mutta ongelma on rahajärjestelmän globaalius - vaikka muutama maa onnistuu pitämään itsensä kunnossa, naapurimaan holtittomuus vetää sinunkin korttitalosi nurin.

Tästä syystä velkajarru olisi hyvä leipoa rahajärjestelmään mukaan, mutta myönnän että samaan voidaan päästä myös poliittisella tahdolla.

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Tässä on vähän hurahdettu Suomen Talousdemokratia ry:n kin kannattamaan Positive Money -humputteluun, joka pohjautuu ikivanhaan kvantiteettiteoriataikauskoon. Rahan määrä ei määritä inflaatiota - ei edes millään pitkällä aikavälillä (josta Keynes puhui usein lainatussa lauseessaan). Japanin viimeiset 20 v on tästä yksi oiva empiirinen esimerkki.

Rahan määrää kontrolloimalla on todella vaikea pitää kokonaiskysyntää ja -tarjontaa (ja siten inflaatiopaneita tasapainossa. Ihmisten halu pitää hallussaan nimenomaan rahallisia säästöjä ei ole mitenkään vakio tai suhteessa ihmisten kulutukseen tai tuloihin. Kyllä uuden rahan liikkelle kuluttamisella (eli valtion velkaantumisella) voidaan toki estää deflaatiota - mutta kiihtyvää inflaatiota (erit. hyperinflaatiopelkoja) sillä on vaikea estää, sillä valtion onva ikea verottaa viikossa pois markkinoilta miljardeja ylimääräistä likviditeettiä.

Reaalikorkotasoa säätämällä on paljon helpompi pitää taloustasapainossa, sillä se vaikuttaa suoraan säästöhaluihin ja investointihaluihin pääoman kustannusten kautta. Nämä videot selittävät nykyistä rahajärjestelmää ja rahapolitiikan toimintaa siinä:
https://www.youtube.com/watch?v=xkQn56Dtslk
https://www.youtube.com/watch?v=KLqYnW1RmDE

Lisää voi lukea kirjan Fixing the Root Bug ( rootbug.org/FtRB-Kindle, rootbug.org/FtRB-print ) luvuista:
1.2.6 Banking: Accounting for Debts and Credits and Pricing Risks – There Is No ‘Fractional Reserve’
1.2.8 The Supply of Money Is Infinitely Interest-Rate-Elastic – The Money Supply Is Endogenous
1.3.5 Inflation Is the Rise in the (Nominal) Price Level – And Has Little to Do with the Quantity of Money
2.2.5.2 Monetary Policy – You Can Pretend It’s about the Money Supply

Nämä luvut löytyvät myös ilmaisesta näyteversiosta, jonka saa liittymällä Root Bug:in uutiskirjelistalle osoitteessa rootbug.org .

Lisäksi tämä ajatus, että valtion velan korot pitäisi pitää korkeina, vain jotta valtion olisi kalliimpaa velkaantua, on mitä mahtavin esimerkki omaankin pakkiin kusevasta eturyhmäpolitiikasta. Vaihtoehtoisesti negatiiviset valtion velan reaalikorot voitaisiin nähdä tulonlähteenä, joka vähentäisi tarvetta haitalliselle vaihdannan verotukselle ja helpottaisi valtion velkojen takaisin maksua:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Tässä on vähän hurahdettu Suomen Talousdemokratia ry:n kin kannattamaan Positive Money -humputteluun, joka pohjautuu ikivanhaan kvantiteettiteoriataikauskoon."

Anteeksi,mutta asiahan ei nyt mene kyllä noin. Talousdemokraattien suunnasta on päinvastoinkin yritetty kumota tuota kvantiteettiteoriaa,koska siihen uskoo oikeastaan kaikki muut.

vai mistä olet tuollaisen saanut päähäsi?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Sidenote: allekirjoittanut ei allekirjoita Suomen Talousdemokratia RY:n kantoja, kuten ei myöskään Root Bug:in näkökulmaa. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Mutta vääntäkää toki halutessanne asiasta keskenänne täällä jos haluatte.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #10

That being said, allekirjoitan kyllä http://www.positivemoney.org ehdotukset ainakin ylätasolla

"What We Need

We’ve spent the last five years researching the problems caused by the current debt-based monetary system and how to fix them. This is what we think needs to change to fix our broken money system:

1. Take the power to create money away from the banks, and return it to a democratic transparent and accountable process
2. Create money free of debt
3. Put new money into the real economy rather than financial markets and property bubbles"

En edes tiennyt kys. organisaation olemassaolosta ennen Tuuren kommenttia. Pitää perehtyä tarkemmin detaljeihin josko siellä on koiria haudattuna.

edit: esim. http://blogit.image.fi/rahajatalous/ haudattu koira oli ajatus siitä, että lisäraha painetaan suoraan julkissektorin käyttöön. Tämä olisi mielestäni fataali virhe - omasta mielestäni lisäraha pitää ehdottomasti jakaa kansalaisille tasan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #10

Talousdemokratia ja positive money on yksi ja sama...tietääkseni.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Rahan määrä ei määritä inflaatiota - ei edes millään pitkällä aikavälillä (josta Keynes puhui usein lainatussa lauseessaan). Japanin viimeiset 20 v on tästä yksi oiva empiirinen esimerkki."

Valtavirtatalousteoria ei vieläkään kykene käsittämään että inflaatio on täysin globaali ilmiö, ja globaali inflaatio ei ohjaa keskuspankkien toimia millään tavalla.

20 vuotta on lyhyt aika - ja ehdimme näkemään sen kun velat jätetään maksamatta Japanissakin.

"Rahan määrää kontrolloimalla on todella vaikea pitää kokonaiskysyntää ja -tarjontaa (ja siten inflaatiopaneita) tasapainossa."

Tässä ei ole ongelmaa, niin kauan kuin työlle on sekä kysyntää että tarjontaa. Ts. kansalaisille jaettu ylimääräinen raha ei poista insentiiviä käydä töissä.

"Kyllä uuden rahan liikkelle kuluttamisella (eli valtion velkaantumisella) voidaan toki estää deflaatiota - mutta kiihtyvää inflaatiota (erit. hyperinflaatiopelkoja) sillä on vaikea estää, sillä valtion onva ikea verottaa viikossa pois markkinoilta miljardeja ylimääräistä likviditeettiä."

Mallissani voimme leikata "ilmaisen rahan" valumista kansalaisille hyvinkin nopeasti, olettaen että mittaamme inflaatiota lähes reaaliajassa, joka on jo mahdollista, esim: http://bpp.mit.edu/

"Reaalikorkotasoa säätämällä on paljon helpompi pitää taloustasapainossa, sillä se vaikuttaa suoraan säästöhaluihin ja investointihaluihin pääoman kustannusten kautta."

Tämä tie on kuljettu jo loppuun, kuten hyvin tiedämme. Korkotasoa ei voida nostaa, koska talous sakkaisi, mutta samaan aikaan matalat korot kuplaannuttavat osakemarkkinat, ja monta muuta asiaa.

"Lisäksi tämä ajatus, että valtion velan korot pitäisi pitää korkeina, vain jotta valtion olisi kalliimpaa velkaantua, on mitä mahtavin esimerkki omaankin pakkiin kusevasta eturyhmäpolitiikasta."

Missasit pointin - asiansa osaavien valtioiden korot pysyisivät matalina, mutta asiansa tyrivien nousisi, joka vähentäisi insentiiviä tyriä.

"Vaihtoehtoisesti negatiiviset valtion velan reaalikorot voitaisiin nähdä tulonlähteenä, joka vähentäisi tarvetta haitalliselle vaihdannan verotukselle ja helpottaisi valtion velkojen takaisin maksua:"

Miksi kukaan maksaisi senttiäkään velkojaan takaisin negatiivisten reaalikorkojen maailmassa?

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Ongelma on, että säästähalut eivät muutu lineaarisesti. Työntekohaluja voi pysyä pitkäänkin, kuten Japseissa on käynyt - mutta kun yksitystä velkaa ei enää juuri ole luottamus valuuttaan häviää, työntekohalut voivat kadota nopeastikin. Tämän myönsi jopa Heikki Patomäki, kun puhuttiin aiheesta radiossa:
https://soundcloud.com/radiorapu/parkkisen-perkaam...

Ei riitä, että lopetetaan ilmaisen rahan valuminen kansalle. Pitää saada ne ylimääräiset säästöt jotenkin niiltä pois. Ja valtio on todella epäjoustava tarjoamaan mitään rahaa vastaan (sis. veronmaksumahdollisuuksia).

"...mutta samaan aikaan matalat korot kuplaannuttavat osakemarkkinat, ja monta muuta asiaa."

Matalat korot kuplaannuttavat pitkällä aikavälillä vain monopoliresursseja ja -yrityksiä. Jos tarjonta joustaa, matalammat pääoman kustannukset johtavat vain tarjonnan kasvuun ja sitä kautta yritysten voittojen supistumiseen - jonka pitäisi pudottaa kurssit taas normaaleille tasoille. Se, että pyritään estämään monopoleja kuplaantumasta ylläpitämällä korkeampaa pääomanhintaa (korkotasoa) on riistokapitalismia, jos mikä :D

"Miksi kukaan maksaisi senttiäkään velkojaan takaisin negatiivisten reaalikorkojen maailmassa?"

Kyllähän nytkin ihmiset maksavat asuntoluottojaan takaisin, vaikka monen asuntolainan korot ovat olleet negatiiviset :D

Se, että korot ovat nyt negatiivisia ei takaa, että ne aina tulevat olemaan. Siinä vaiheessa säästöhalut ja velanlyhennyshalut häviävät täysin, tulee inflaatiopaneita ja korkoja pitää nostaa. Moni mielellään

Kun velkaa ei ole otettu kiinteistöä (tai muuta melko varmasti edes jotain arvoa säilyttävää varallisuuserää) vastaan, velkoja kyllä usein myös vaatii maksamaan sitä takaisin - muutenhan saatava voi jäädä saamatta, jos velallinen vaikka delaa. Neg. korko ei koskaan vie velkaa nollaan. Se vain helpottaa sen takaisin maksua.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Ei riitä, että lopetetaan ilmaisen rahan valuminen kansalle. Pitää saada ne ylimääräiset säästöt jotenkin niiltä pois."

Riittääpäs, inflaatio taittuu jo sillä, että systeemiin virtaavan rahan määrää vähennetään. Poislukien hyperinflaatiotilanne, joka johtuu luottamuksen menettämisestä rahaan, mutta sitä ei hanskaa mikään mekanismi.

"Matalat korot kuplaannuttavat pitkällä aikavälillä vain monopoliresursseja ja -yrityksiä."

Matalat korot kuplaannuttavat kaikki spekulatiiviset sijoituskohteet (jotka aivan oikein ovat sellaisia, joiden tarjonta ei jousta).

"Se, että pyritään estämään monopoleja kuplaantumasta ylläpitämällä korkeampaa pääomanhintaa (korkotasoa) on riistokapitalismia, jos mikä :D"

Keskityt liikaa keskimääräiseen korkotasoon, tavoitehan on pitää korot alhaalla hyvissä investoinneissa, mutta nostaa sitä huonoissa - keskimääräinen korkotaso ei edes välttämättä nouse.

"Kyllähän nytkin ihmiset maksavat asuntoluottojaan takaisin, vaikka monen asuntolainan korot ovat olleet negatiiviset :D"

Esim. Ruotsissa lainoja ei lyhennetä - tilanne, jossa sekä lainanantajalla ja lainanottajalla on insentiivi olla lyhentämättä lainaa tulee aina ja poikkeuksetta päättymään keskipitkällä aikavälillä huonosti.

"Se, että korot ovat nyt negatiivisia ei takaa, että ne aina tulevat olemaan. Siinä vaiheessa säästöhalut ja velanlyhennyshalut häviävät täysin, tulee inflaatiopaneita ja korkoja pitää nostaa. "

Yrität siis huuhdella yksityiset säästöt kulutukseen, joka nostaisi inflaatiota. Not going to happen, yksityiset säästöt valuisivat jonnekin muualle (spekulatiivisiin).

"Kun velkaa ei ole otettu kiinteistöä (tai muuta melko varmasti edes jotain arvoa säilyttävää varallisuuserää) vastaan, velkoja kyllä usein myös vaatii maksamaan sitä takaisin - muutenhan saatava voi jäädä saamatta, jos velallinen vaikka delaa."

Tällöin Velallinen toki lyhentää velkaa ottamalla velkaa muualta - mikään mekanismi ei tätä estä. Voisimme tietysti kriminalisoida vakuudettomat lainat kokonaan (tämä olisi mielestäni muutenkin järkevää, koska niiden vaikutus kansantalouteen on muutenkin negatiivinen).

"Neg. korko ei koskaan vie velkaa nollaan. Se vain helpottaa sen takaisin maksua."

Velka ei mene nollaan, vaan sen maksuaika pitenee, potentiaalisesti äärettömyyteen (esim. valtionlainojen tapauksessa). Äärettömyys kestää yleensä isompaan kähinään saakka.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset