Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Miten ja miksi elintaso kasvaa

  • Kuvassa executive summary
    Kuvassa executive summary

Adam Smith kirjoitti Kansojen Varallisuuden vuonna 1776, ja joudun myöntämään etten olen kyennyt koko kirjaa lukemaan, sillä sen verran puisevaa sisältö paikoin on. Kuitenkin, koska kirjassa on niin paljon tärkeitä asioita, jotka ovat joko jääneet liian monelta poliitikolta lukematta tai ymmärtämättä, pyrin tässä kirjoituksessa teoksesta poimimaan kaikkein olennaisimman ja tiivistämään sen tarkoituksena selittää mistä elintason kasvu johtuu - liitteenä oleva vuokaavio toivottavasti myös selventää asiaa.

Aloitetaan elintason määritelmästä, joka on vaihtoehtojen määrän ja valinnanvapauden lisääntymistä. Tämä tarkoittaa sekä vapautta ja mahdollisuutta päättää miten aikamme käytämme, sekä erilaisten hyödykkeiden ja palveluiden monimuotoisuutta. On tärkeää hahmottaa että elintasolla ei ole mitään yhteyttä subjektiivisiin määreisiin, kuten onnellisuuteen, eikä välttämättä edes talouskasvuun, vaan elintaso on puhtaasti kvantifioitavissa niin, että vaihtoehtojen määrän lisääntyessä elintaso kasvaa.

Nyt kun olemme määritelleet elintason, päästään asiaan, eli miten sitä kyetään kasvattamaan. Elintason kasvulle on kaksi ennakkoehtoa, koulutus ja kaupungillistuminen. Koulutus mahdollistaa sekä erikoistumisen että teknologisen kehityksen. Erikoistuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmiset ovat hyviä siinä mitä he tekevät paljon, ja esim. kirurgien kannattaa erikoistua tietynlaisiin leikkauksiin, sen sijaan että he operoisivat sekä päitä että nilkkoja. Toisaalta myös maalarin hommat kannattaa jättää maalareille, sillä onhan heillä taitojen lisäksi myös paremmat välineet.

Erikoistuminen ja teknologinen kehitys johtavat työn tuottavuuden kasvuun, eli siihen että vähemmillä työtunneilla saadaan enemmän lopputuotetta. Eräs äärimmäisyys tästä on automaatio, jossa koneet tekevät työn.

Palataan kaupungillistumiseen - miksi se on elintason kannalta tärkeää? Syy on vaihtokauppa. Selkeä esimerkki on ravintolakokki - ravintola tarvitsee asiakkaansa, ja haja-asutuksessa asiakkaita ei ole riittävästi. Toisaalta, riittävän tiheä asutus mahdollistaa sen, että asiakkaalla on useampi ravintola mistä valita, joka on korkeampaa elintasoa määritelmän mukaisesti. Vaikka ravintolakokki on vain esimerkki, sama pätee kaikkiin palveluihin, ja myös hyödykkeisiin: vaikka olisit maailman paras kuksien vuolija, et kostuisi siitä ilman vaihtokaupan mahdollisuutta mitään koska tarvitset vain yhden.

Koulutuksen ja kaupungillistumisen kautta päästäisiin jo aika pitkälle, mutta yksi tärkeä tekijä puuttuu vielä - kilpailu. Ilman kilpailua palveluiden tai hyödykkeiden hinta ei laske, eikä laatu parane, vaan kaikki työn tuottavuuden kasvu valuu monopoliyritysten taskuun, eikä paranna sinun elintasoasi mitenkään.

Näistä palasista syntyy elintason kasvu, ja jokaista lakia voidaan tarkastella niiden näkökulmasta. Jos laki edesauttaa laatikkoa, se kasvattaa elintasoa, jos se toimii laatikkoa vastaan, se pienentää elintasoa. Haluan painottaa että yksikään laatikoista ei ole mielipideasia niin kauan kuin olemme yhtä mieltä elintason määritelmästä.

Tämä määritelmä elintasosta antaa myös liberalismille oikeutuksensa - muiden valinnanvapauden rajoittaminen on heidän elintasonsa rajoittamista, joka on moraalisesti väärin.

 

Menikö jotain metsään tai jäikö jotain mielestäsi puuttumaan? Kommenteissa sana vapaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset