Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Maailman tilaa kuvaava trendi on laskeva

  • Tämäkin trendi on alaspäin.
    Tämäkin trendi on alaspäin.

Palasin hiljattain mielessäni vuoteen 2005, jolloin olin vaihdossa Hong Kongissa. Nuorena miehenä tulevaisuus näytti valoisalta, ja päähuolena maailmalla oli ilmastonmuutos. Itse en aiheesta stressannut, ajatuksella että jos asiat menevät tämän suhteen riittävän huonoksi, ihmiskunta kykenee varmaan tekemään tarvittavat toimenpiteet tarvittaessa.

Nyt vuonna 2015 koen, että vuonna 2005 trendi oli kuitenkin ylöspäin, kun se viimeiset noin 7 vuotta on ollut alaspäin. Trendillä tarkoitan sitä, että menevätkö maailman asiat yleisellä tasolla parempaan vai huonompaan suuntaan. Laskeva trendi on siitä ikävä, että kun viivoittimella extrapoloi trendiä riittävän pitkälle, niin jossain vaiheessa edessä on heinäsirkat, kulkutaudit, ja kaikkein huolestuttavimpana, sota.

Trendi pitäisi saada siis käännettyä, mutta tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty , sillä maailmanhistoriassa trendin on yleensä kääntänyt juuri sodat - maailmansotien jälkeisen nousut johtuivat pitkälti siitä, että puolet maailman tuotantokapasiteetista oli päreinä, ja pommitetuissa kaupungeissakin riitti jälleenrakennettavaa.

Asioiden rikkominen vain jotta ne voidaan korjata on tietysti typerää, vaikka tämän jotenkin kykenisi tekemään ilman ihmishenkien menettämistä sodassa (joka tapauksessa vajaan tuotantokapasiteetin takia porukkaa kuolisi kuin kärpäsiä) - siispä ratkaisukeino olisi hyvä löytää jostain muualta.

Tarvitaan siis joku riittävän merkittävä tapahtuma, joka yhdistäisi maailman. Watchmen-elokuvassa tämä löytyi yhteisestä vihollisesta, mutta vasta muutamien kuolonuhrien jälkeen. 

Ainoa ehdotukseni yhteiseksi viholliseksi on maailman rahoitusjärjestelmä, jonka soisi antaa mennä nurin sen sijaan että sitä tekoelvytetään. Tämä siksi, että potilas on jo letkuissa, eikä parantavaa ihmelääkettä ole luvassa. Käytännössä armonisku tapahtuisi esim. Yhdysvaltain kongressin päätöksellä olla kasvattamatta velkakattoa, tai EU:n päätöksellä antaa Kreikan mennä konkurssiin.

Ja miksikö uskon tähän ratkaisuun? Koska se on jo toteutettu Islannissa (huomatkaa vuosi 2012), ja huomioitu hiljattain myös suomalaisessa mediassa.

Ja maassa pyhkii hyvin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Olet ehdottomasti tunnistanut oikean vihollisen, koska kaikki muut tapahtumat maailmalla ovat vain oireita ja seurauksia tuosta läpeensä sairaasta järjestelmästä.

Se tuottaa kuitenkin järjestelmän huipulla operoiville niin massiiviset voitot, etteivät ne hevillä tule luopumaan lemmikistään.

Yhdysvaltain kongressista ei ole apua, koska pölkkypäät, paitsi päättivät jo velkakaton nostosta, päättivät myös myydä maan varmuusvarastoidun öljyn, jotta Syyrian ja Irakin sodat saataisiin rahoitetuksi. Jenkkien kansantalouden kasvu kun koostuu enää oikeastaan hyökkäysmenoista ja terveydenhoitojärjestelmästä.

Toimet voi suhteuttaa kun laskee öljyvaraston arvoksi maksimissaan 30 miljardia dollaria ja samalla vakuudetonta kulutusluottorajaa nostettiin noin 1500 miljardia.

Jos Eurooppa päättäisi lempata Yhdysvaltain johtamat sotaprojektit ja lisätä yhteistyötä Venäjän ja Aasian kanssa, voisimme kenties vielä välttyä suursodalta.

Yksilötasolla en näe muita ratkaisuja, kuin kävellä järjestäytyneesti ulos nykyisestä yhteiskunta- ja rahajärjestelmästä. Kun teollisen ajan järjestelmästä ovat enää uhat jäljellä, on syytä katsoa mahdollisuuksiin, joiden potentiaali olisi mahtava. Erilaisia vaihtoehtoja on esitetty kosolti pitkin maailmaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset