Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Kansallisankareista ja kansallissymboleista

  • Kynä on miekkaa mahtavampi.
    Kynä on miekkaa mahtavampi.

Parin päivän sisään sekä Selänne-kohu (Yle 27.1.2016), että leijonariipus-kohu (HU 26.1.2016) ovat herättäneet vahvoja mielipiteitä puolin ja toisin.

Olen aikaisemmin Puheenvuoressa kirjoittanut pääosin taloudesta, mutta talouskriisin lisäksi Suomessa on sananvapauden kriisi, joka saattaa olla jopa talouskriisiäkin huolestuttavampi ongelma, sillä se jakaa kansaa kahtia - Tilanne on mielestäni se, että keskustelun eri puolet ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että keskustelu ei ole enää mahdollista.

Edellisen kerran kuin Suomessa on näin tapahtunut, muutamia kymmeniä tuhansia suomalaisia kuoli naapuriensa kädestä, ja vaikka näin dramaattisiin lukuihin tuskin päästään, niin tällä kehityksellä jompi kumpi osapuoli tekee Schaumanit jossain vaiheessa.

Jotta vältämme tämän, pyydän nyt teiltä suomalaisilta, ja erityisesti median edustajilta, sen hyväksymistä, että kumpikaan osapuoli ei ole oikeassa, vaan totuus löytyy jostain keskeltä.

Tämän keskitien löytämiseksi ehdotan uutta kansallisymbolia (liitteenä), jota kuka tahansa voi kantaa kaulassaan tai ahteriin tatuoituna ilman pelkoa natsileimasta.

Onhan se miekka kieltämättä nykyaikaa ajatellen tarpeettoman militantti, mutta ei sen takia pidä luopua 500 vuotisesta perinteestä täysin. Ja toisaalta, joku heraldikko osaisi ehkä kertoa millainen vaakuna oli ennen nykyistä, ja miksi sitä aikoinaan muutettiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Näin juuri Amos - ja olihan meillä se Peliitta-heppa vielä hätävarana jos leijona tapetaan. Iskä on nyt hyvin hyvin väsynyt (aukeaa kommenttiin)...

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2108...

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Tämän päivän tosiasia, on se että kuka sanoo eikä sillä ole väliä mitä sanoo.
Jos saman asian sanoisi tai jotenkin avaruuteen sinkauttaisi joku tuiki tuntematon Uuraisten ukko tai Akaan akka, sillä ei ole samanlaista markkina-arvoa kuin tunnettu julkkis twiittaa, shittaa tai shottaa mielipiteensä kansan nähtäville. SILLÄ ON MARKKINA-ARVOA. Jokainen tarpeeksi itseään kunnioittamaton repii siitä itselleen ansaimatonta arvoa omilla markkinoillaan.
Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, kaikilla vain ei ole sitä samaa painoarvoa tai markkina-arvoa sanomisillaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Alunperinhän leijonalla on kädessään Karjalan miekka ja jaloissaan se polkee Venäjän sapelia. Päässään leijonalla on hertuakunnan kruunu muistona Ruotsinvallan ajoista ja nykyisen laisena alunperin Folkunga-suvun vaakuna esiintyi jo Kustaa Vaasan hauta-arkussa 1580-luvulta. Usein kerrotaan että vaakunan leijona karjuu koska se on valmiina iskemään hampaansa karhuun. Mutta niinhän se on että muuan Lönnruthh otti kauniin kynän käteen ja lähti keräämään kansallisuutta Suomelle Karjalasta ja Inkeristä. Eipä ne keruumatkan kuitenkaan muuttaneet sitä että vaakunasta tuli Venäjä vihamielinen, olihan Suomi ollut liki koko 1800-luvun Venäjän suurruhtinaskuntana autonomisessa asemassa. Mutta semmoista on tullut tuosta vaakunasta luettua koulun historian tunnilla. Muutokset luultavasti tehtiin jotta se erottuu Länsi-Götanmaan ja Smoolannin vaakunoista, skä Ruotsin Venäjästä ottaman voiton kunniaksi.

Valdemart Maununpojan alkuperäinen vaakuna 1300-luvulta
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Valdermar Maununpojan vaakuna värikuvana, bongattu ruotsinkielisestä wikipediasta

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/17/COA_family_sv_Magnus_Ladulås.svg/733px-COA_family_sv_Magnus_Ladulås.svg.png

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Ihmetyttää kovasti miksi juuri tuo leijona on valittu Suomen kansalliseksi symboliksi. Koska täällä muka on näkynyt leijonia?

Itseasiassa tämä symboli taisi tulla Suomelle sitä kautta kun Ruotsin kuningas jakoi Suomen jollekulle rutsalaiselle aateliselle läänityksenä, jotta tämä sitten hallitsisi maata kuninkaan puolesta ja keräisi kruunun verot.

Se leijonavaakuna siis on tämän ruotsalaisen aatelissuvun vaakuna, alunperin kopioitu kai jostain toisesta vaakunasta, vaikkapa Skotlannin vaakunasta.

Enpä mene väittämään että noin olisi käynyt, kaivelinpa vain muistini pohjia, enkä jaksa nyt kuuklettaa. Jotain tuon tapaista se oikeakin tarina kuitenkin taitaa olla.
------------

Mikä on totuus?
onko se niin tärkeää?
Tärkeämpää on se mitä pidetään totuutena.

Blogisti esitti huolensa siitä miten kahden erilaisen totuuden kannattajat voisivat ryhtyä vaikka sotimaan keskenään ja repimään Suomea hajalle, kuten vaikkapa Syyriassa, Afganistanissa, Irakissa ja Libyassa.

Huoli on aiheellinen.

Mutta miten saada oman totuuden puolustajat luopumaan omasta totuudestaan?

Omasta totuudesta luopumista sovinto kuitenkin edellyttää,
joko jommalta kummalta tai molemmilta osapuolilta.

Jokainen pohtikoon omassa mielessään mikä on tärkeää.

Minä en kyllä luovu omasta totuudestani.
Mutta jos se toinenkaan puoli ei luovu niin tuleeko sitten sota?

Saako edes sodan uhka jomman kumman osapuolen luopumaan omasta totuudestaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset