Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Degrowth haukkuu väärää puuta

  • Maailman väestö, ennuste (Lähde: YK)
    Maailman väestö, ennuste (Lähde: YK)
  • Syntyvyys laskee kun kansa vaurastuu. (Lähde: CIA factbook)
    Syntyvyys laskee kun kansa vaurastuu. (Lähde: CIA factbook)
  • Absoluuttinen köyhyys maailmassa (Lähde: Max Roser)
    Absoluuttinen köyhyys maailmassa (Lähde: Max Roser)

Vasemmistoliiton vastavalittu puheenjohtaja Li Andersson mainitsi Degrowthin (A-Studio, 6.6.2016), Liberan Heikki Pursiainen iski kiinni kuin sika limppuun (libera.fi, 9.6.2016) ja täällä Pasi Sillanpää palautti pallon takakulmaan (Puheenvuoro, 10.6.2016).

Sekä Pursiaisen että Sillanpään kirjoituksen kommenteissa arvuutellaan mistä Degrowthissa on tarkalleen ottaen kyse, ja koska aihe on sen verran mielenkiintoinen, en malta olla laittamatta lusikkaani soppaan.

Ylätasolla, yksinkertaistettuna ja yleistettynä degrowth on yhteiskunnalle sitä, mitä downshiftaus on yksilölle. Siinä missä downshiftaaja pyrkii vähentämään kulutustaan, degrowthaaja haluaa, että kaikki kuluttavat vähemmän, ja tarvittaessa pitää huolen tästä lainsäädännön keinoin.

Liberaalin aatemaailman näkökulmasta jälkimmäinen on ongelmallista - mikä minä olen kertomaan sinulle kuinka paljon ja mitä saat itsellesi ostaa? Voin toki olla sitä mieltä, että seitsemännen kenkäparin ostaminen on typerää, mutta omatpahan ovat rahasi.

Degrowth-aate lähtee ajatuksesta, että maailma tuhoutuu jos kulutusta ei suitsita, joka oikeuttaa intervention ("Et saa ostaa niitä kenkiä!"). Maailma saattaa olla hyvää vauhtia tuhoutumassa, mutta aate haukkuu mielestäni väärää puuta, kulutusta, kun todellinen syy löytyy väestönkasvusta (kuvaliite 1). Maailma tuhoutuu, jos väestönkasvua ei saada kuriin, ja väestönkasvun saa kuriin vain poistamalla maailmasta absoluuttinen köyhyys (syntyvyys laskee köyhyyden vähentyessä todistettavasti, kuvaliite 2)

Absoluuttisen köyhyyden poistamisessa (kuvaliite 3) juuri talouskasvu on ollut olennaisimmassa asemassa, ja esim. Kiina onnistui sen avulla vetämään 680 miljoonaa ihmistä pois absoluuttisesta köyhyydestä välillä 1980-2010 (Economist, 1.6.2013). Merkittäviltä osin tämä onnistui siksi, että Kiina kykeni suojautumaan kehittyneiden maiden protektionismilta kokonsa turvin, ja varallisuutta alkoi kertymään.

Saman kohtalon soisin myös nykyisille kehitysmaille, että niitä ei pidettäisi länsimaiden tullimuureilla sekä erilaisilla tukimuodoilla ikuisesti köyhinä.

Se osa kasvusta, joka syntyy väestönkasvun seurauksena, ei luonnollisesti ole tavoittelemisen arvoista. Tämän lisäksi on hyvä tiedostaa, että kehitystä voi tapahtua myös ilman (nykymittareilla mitattavaa) kasvua, esimerkiksi immateriaalituotteiden korvatessa fyysisiä tuotteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Aloitus: "Maailma saattaa olla hyvää vauhtia tuhoutumassa, mutta aate haukkuu mielestäni väärää puuta, kulutusta, kun todellinen syy löytyy väestönkasvusta".

Pitkälti näin, mutta sekä että, sanoisin..Japani taitaa olla suunnannäyttäjänä tässäkin kuviossa, kun väestö kutistuu ja deflaatio jatkuu jo vuosikymmeniä. Ei muuta kuin Japaniin opiskelemaan "degrowth":ia!

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Hyvä että syntyi keskustelu.

Väestönkasvu on iso ongelma ja talouskasvu välttämätöntä, että rahaa saadaan jaettua uudelleen.

Näen että myös vastuullisella kuluttamisella saadaan talouskasvua. Siksi väitän Pursiaisen kielikuvaa vastaan, jossa hän asettaa talouskasvun ja ympäristönsuojelun vastakohdiksi.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Talouskasvu ei ole minkään sortin tae sille, että rahaa eli pääomia jaettaisiin uudelleen ja varsinkaan köyhien hyväksi. Nykyinen talouskasvu on sitä, että tulot ja varallisuus keskittyvät nopeutuvasti niille, joilla sitä ennestäänkin eniten on.

Hannu Rautomäki

Degrowth on edessä ihmiskunnalla joka tapauksessa, kun luonnonvaroja käytetään jo nyt 4-5 maapalloplaneetan edestä, ja kulutusvauhti vain kiihtyy. Maapallo on rajallinen, kuin Pääsiäissaaret, jossa tapahtui kaikenkattava romahdus. Pientä esimakua tulevasta antaa ilmastonmuutos, jota ei voi enää edes pysäyttää.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Taloskasvu ja luonnonvarojen käytön kasvu ovat eri asioita. Taloskasvu ei edellytä luonnonvarojen käytön kasvua eikä luonnonvarojen käytön lisääminen automaattisesti tarkoita talouskasvua. Luonnonvarojen tehokkaammalla käytöllä, kuten kierrätyksellä, paremmalla hyötysuhteella toimivilla prosesseilla ja vastaavilla voidaan edistää talouskasvua. Toisaalta, luonnonvaroja voidaan suorastaan haaskata, kuten edesmenneessä Neuvostoliitossa tuottamatta sillä lainkaan talouskasvua.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

" Taloskasvu ei edellytä luonnonvarojen käytön kasvua eikä luonnonvarojen käytön lisääminen automaattisesti tarkoita talouskasvua."

Ei edellytä,mutta silti talouskasvun seurauksena luonnonvaroja käytetään enemmän,koska valtaa eli ostovoimaa on enemmän tarjolla. Elitismi nostaa päätään ja pitää saada mitä erikoisempia asioita aina sarvista syöksyhampaisiin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #12

Ei elitismi seuraa talouskasvusta. Ei liioin noiden erikoisten tavaroiden tavoittelu. Historia kertoo selvästi, että elitismiä on ollut aina ja noiden erikoisten tavaroiden haaliminen on siihen aina kuulunut. Otetaan nyt tämän päivän esimerkkinä vaikkapa Mugabe. Maassa ei totisesti ole ollut mitään talouskasvua. Päinvastoin. Mutta omaisuuksien ja erikoisuuksien haalimista suppealle porukalle sitäkin enemmän. Itse asiassa taloudellisn elitismin esiintymismuodot suhteessa väestön keskivarallisuuteen ja keskikulutukseen ovat ennen muinoin olleet paljon nykyistä jyrkempiä. Jo muinaiset roomalaiset senaattorit tai keskiajan herttuat tai renessanssiruhtinaat tai aurinkokuninkaan hovi tai .... Jos tuota rupeaisi listaamaan, listasta tulisi huomattavan pitkä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #21

Tottakai elitismi seuraa talouskasvusta vahvempana kuin mistään muusta.Millä perusteluin voit kiistää ? Historia kertoo myös,että aina on ollut talouskasvua....vähintään sitten pienemmälle osalle.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Eurooppalainen valistus keksi runsaat kaksi vuosisataa sitten, että oppimalla hallitsemaan luonnonvoimia voimme vapautua aineellisen niukkuuden rajoista. Valistuksen unelma on toteutunut käytännössä jo hyvin pitkälle nykyajan länsimaisissa yhteiskunnissa, mutta hirvittävällä hinnalla. Tyydyttäessämme tarpeitamme tuhoamme samalla kiihtyvällä vauhdilla muita maapallolla kehittyneitä elämän muotoja, kulutamme loppuun uusiutumattomia luonnonvaroja ja ajamme maapallon ekosysteemin pois tasapainosta.

Tähän saakka toteutunut kehitys on vasta alkua. Jokaista länsimaiden asukasta kohti on noin seitsemän muuta ihmistä, jotka eivät ole vielä päässeet nauttimaan modernin elämän mukavuuksista. Heidän vaurastumispyrkimyksensä synnyttää maailmantaloudessa huikean kasvupaineen, joka jatkuu pitkään tulevaisuudessakin. Näissä oloissa valistuksen lupaus kääntyy vastakohdakseen: mitä enemmän ja tehokkaammin teemme työtä, sitä niukemmiksi käyvät työssä tarvittavat resurssit.

Samalla eri yhteiskunnat ja ihmisryhmät ajautuvat kamppailemaan keskenään elintilasta ja vielä käytettävissä olevista resursseista. Voittajiksi selviävät ne, jotka kykenevät tehokkaimmin tuhoamaan vastustajansa. Nykyisellä joukkotuhoaseiden aikakaudella uhan alle joutuvat ylipäätään kaikki biologisen elämän edellytykset planeetallamme.

Eikö meidän ole vähitellen aika järkiintyä ja ryhtyä sovittamaan toimintojamme luonnon asettamiin rajoihin niin, että maapallo voi pysyä hengissä myös meidän jälkeemme? Vai käytämmekö edelleen kaiken energiamme tuotannon ja kulutuksen maksimointiin niin, että vuotuiset bruttokansantuoteluvut saadaan näyttämään mahdollisimman hyviltä?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Jos pitää valita keskitytäänkö kulutuksen suitsimiseen vai väestönkasvun pysäyttämiseen, valitsen jälkimmäisen.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Amos

Näen tuon aika yksinkertaistettuna lähestymistapana. Ensinnäkin pitää miettiä, mikä talouskasvussa on sellaista, joka väestönkasvun kauttaa pahentaa tilannetta. Yksi selalinen asia on länsimainen elämäntapa ja sen ihannointi kasvutalouksissa. Muistan kun jo vuosikausia sitten joku professori totesi, että jos kiinalaiset söisivät yhtä paljon lihaa/ nuppi kuin amerikkalaiset, maailmassa ei psytyttäisi tuottamaan riittävää määrää lihaa. Yhden lihakilon tuottamiseen tarvitaan muistaakseni n. 7 kg viljaa...

Toinen on länsimaisen tavaroiden omistamisen ihannointi. Kasvavissa talouksissa esimerkiksi autoistuminen on nopeaa. Se on lisännyt saasteita ja liikenneongelmia. Samalla ns. kertakäyttökulttuuri on saanut jalansijaa. Yksi lieveilmiö on sekin, että joidenkin arvoiden mukaan 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Sitä on kiva syödä.

On varsin vanhanaikaista ajatella, että luonnon suojeleminen on vastaan talouskasvua ja vielä vanhanaikaisempaa ajatella, että länsimaisilla elämänarvoilla ei ole mitään merkitystä väestönkasvun tuomiin haasteisiin. Jos ns. rikkaat maat antavat esimerkkiä, että luonnon säästäminen on cool, sillä on vaikutuksensa myös kasvaviin talouksiin.

Tässä on jopa pieni haussu vivahteensa siinä mielessä, että juuri kasvavat taloudet elivät pitkään symbioosissa luonnon kanssa. Repsahtaminen on tapahtunut siinä vaiheessa, kun ne halusivat muuttua nopeasti länsimaiksi.

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Olen täysin samaa mieltä siitä että köyhyyden poistaminen on paras keino alentaa syntyvyyttä ja että väestönkasvun pysähtyminen on perusedellytys sille, että voisimme edes joskus päästä kestävälle kehitysuralle. Syntyvyyden laskun vaikutukset toteutuvat kuitenkin aivan liian hitaasti verrattuna siihen kiihtyvään tahtiin, jolla resurssi- ja ympäristöongelmat ja niiden aiheuttamat yhteiskunnalliset jännitteet ovat nykyisin kasvamassa.

Sikäli koen degrowth-keskustelun vähän ongelmalliseksi, että kansantalouden kasvuprosentti nousee siinä automaattisesti yhteiskunnallisen kehityksen hyvyyden tai huonouden tärkeimmäksi kriteeriksi. Oleellisin tavoite on oppia tavoittelemaan hyvää elämää ja tarjoamaan sama mahdollisuus kanssaihmisillemme niin, ettemme tule samalla tuhonneeksi olemassaolomme luonnollisia perustoja. Toissijaista on, millainen kansantalouden kasvuprosentti noiden aktiviteettien summana muodostuu tai on muodostumatta.

Mutta se on selvä, että ongelmien kasvettua nykyiseen mittakaavaan oppimiskäyrien täytyy nousta hyvin jyrkästi niin länsimaissa kuin muuallakin. Tässä olisi tarjolla loputon työmaa myös suomalaiselle tieteelle ja sen tuottamia innovaatioita hyödyntävälle yritystoiminnalle.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kulutusvimmaa ja kilpailua voi vähentää tyytyväisyyden ja mielenrauhan lisäämisellä. Mielenrauhaa puolestaan voi saada esim. joogalla ja meditaatiolla, mutta harva viitsii ja on tarpeeksi kurinalainen.

Sen sijaan 1950- ja 1960-luvuilla aktiivisesti tutkituista psykedeeleistä saattaisi psykiatrien ammattimaisessa ohjauksessa piillä avain ihmisten sisäisten ongelmien purkamiseen ja sitä kautta mielenrauhan saavuttamiseen, joka puolestaan voisi kanavoitua vertailu- ja kulutustalouden hellittämisenä. Tämä puolestaan johtaisi luonnon kantokyvyn parantamiseen.

Onneksi psykedeelitutkimus on 2000-luvulla palannut tutkimuskohteeksi ja tutkimusten määrä lisääntyy jatkuvasti. Voisin veikata, että 2020-luvulla jo useammassa länsimaissa psykedeeliavusteinen psykoterapia on yleistä mm. päihderiippuvuuden ja masennuksen hoidossa. Siitä sitten siirrytään terveiden ihmisten psykedeelipalveluihin, joissa haetaan elämälle suuntaa ja merkitystä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Degrowth-aate lähtee ajatuksesta, että maailma tuhoutuu jos kulutusta ei suitsita"

Joo vai?

Minä kun olen aina kuvitellut sen tarkoittavan ettei tahdo enään juosta oravanpyörässä vaan antaa itselleen lisää aikaa ja hiljentää tahtia siihen pisteeseen,että pärjää vähemmälläkin.

Tämä ei poissulje kasvua tai köyhyyden vähentämistä. Köyhyys ei ole vähentynyt ahkeruudella.

Taidan tähän tuoda muutaman määritelmän:

www.degrowth.org

"Definition. Sustainable degrowth is a downscaling of production and consumption that increases human well-being and enhances ecological conditions and equity on the planet."

wiki

"Degrowth thinkers and activists advocate for the downscaling of production and consumption—the contraction of economies—arguing that overconsumption lies at the root of long term environmental issues and social inequalities. Key to the concept of degrowth is that reducing consumption does not require individual martyring or a decrease in well-being.[3] Rather, 'degrowthists' aim to maximize happiness and well-being through non-consumptive means—sharing work, consuming less, while devoting more time to art, music, family, culture and community."

sechangersoi.be/EN/6EN-Discover/Degrowth.htm

"The "degrowth" is a concept raised in the 1970s by the Romanian-American economist Georgescu-Roegen. The economic system, seeking a steady increase in its material wealth, reduces the natural capital of the World. As this capital is limited, logically, growth leads to the bankrupt by natural resource depletion or accumulation of pollutants at a level such that the biosphere can no longer absorb them."

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Minä kun olen aina kuvitellut sen tarkoittavan ettei tahdo enään juosta oravanpyörässä vaan antaa itselleen lisää aikaa ja hiljentää tahtia siihen pisteeseen,että pärjää vähemmälläkin. "

Tämä on downshiftaamista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Downshiftaamisen ja degrowthin välillä on yhtäläisyyksiä, kuten elämänlaadun parantaminen kulutusta ja työntekoa vähentämällä, on niissä ne pienet näennäiset erot. Keskeisin ero on, että degrowth tähtää tuotannon tasapainoon luonnon kanssa ja downshifting ihmisen tasapainoon itsensä kanssa.

Tämä keskeisin ero ei vain ole mikään oleellinen,koska kyse on samasta asiasta..ihmisen tasapaino ei ole mikään luonnon tasapainosta erillinen asia.Vähän sitä voi avata vaikka ajatuksella,että kun itsetuntemuksemme lisääntyy, lisääntyy myös toisten ihmisten tuntemus ja kokemuksemme itsestämme laajenee kokonaisvaltaiseksi laajemmaksi kokemukseksi. Tällöin yhä selkeämmin tunnemme olevamme riippuvaisia toinen toisistamme ja luonnon hyvinvoinnista.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Degrowth on yksi hölmöimmistä ideoista, näitä suitsuke kädessä keksittyjä juttuja joka ei koskaan toteudu. Parempi olla vaikka tiedeuskovainen ja toivoa että jossain aikajanassa vaikka 50v planeettamme on yhä jäljellä ja on kehitetty robotiikka-tietotekniikka-automaatio-energiantekniikka etc. vihdoin sille tasolle että yksinkertaisesti huomataan nykyiset talousteoriat jatkuvine kasvuineen, jopa raha ja työn käsite, järjettömiksi.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tarkoitatko siis,että painetaan täysillä ja toivotaan ihmeen tapahtuvan,jos ei tapahdu,niin ainakin painettiin täysillä ?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Ei vaan on utopiaa uskoa johonkin ihmiskunnan äkkivalaistumiseen. Kuten tähänkin asti keskivertojampan ymmärrys riittää omasta navasta perheeseen ja lähipiiriin. Kuka nyt oikeasti uskoo, että ihmiskunta kokonaisuudessaan (muuten näillä degrowth etc jutuilla ei ole merkitystä, jos ovat pienen porukan haaveilua) napsauttaa sormiaan, unohtaa itsensä, näkee yhteisen hyvän sitä tärkeämpänä?

[Silti tulee toki taistella tuulimyllyjä vastaan ilmastonlämpenemisen jne. suhteen.]

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #15

Mikä voisikaan olla enemmän helpompaa kuin tarjota dystopiaa utopian tilalle ja näin osoittaa utopian mahdottomuus. Tämä toki ilman ette anneta edes mahdollisuutta. No..olkoot tämä näin.

Mistä päätellen degrowth on pienen porukan haaveilua? Moni työläinen haaveilee vähemmästä työstä,mutta se päinvastoin on kasvanut jatkuvasti teollistumisen alusta asti. Alkuun riitti,kun mies kävi töissä ja perhe pärjäsi,sitten piti vaimonkin mennä osapäiväisesti töihin ja nyt pitää kummankin käydä töissä ja lapsienkin koulutusta pitää nopeuttaa,että pääsevät töihin. Kaikki tämä vain kasvun vuoksi ja ahkeruuden tuomasta illuusiosta,että juurikin sillä ahkeruudella olisi merkitystä. Päivästä toiseen teollistumisen alusta asti ahkeruudella tosiasiassa on ollut vähemmän merkitystä.

Millaista dystopian olemmekaan rakentaneet samalla,kun orjuutamme muun elämän ympäriltämme palvelemaan meidän loputtomia tarpeitamme. Kaiken tämän teemme hyvinvoinnin nimissä ja sen pelossa,että joku tulee (Pursiainen) haukkumaan ihmisvihamieliseksi,jos näkeekin kaiken tämän mielettömyyden.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren Vastaus kommenttiin #17

Kuten edellä jos kaikki etenee optismistisen skenaarion mukaan siinä 50v päästä voi tulla vastaan se murros teknisen kehityksen kautta jolloin vihdoin huomataan että koko nykyjärjestelmässä (talous, politiikka, työ) ei ole mitään tolkkua. Siihen asti (ainakin) ollaan markkinoiden remmissä niin kuin koira joka haraa kaikin voimin vastaan mutta jota isäntä silti repii perässään. Silti ei riitä mielikuvitus siihen tilanteeseen kun bittiraharikkaiden on vihdoin luovutettava sillä se kai on se 'breaking point'.

edit:

Tulevaisuuden ennustelu on näitä täydellisiä hörhöaloja. Eteen näkeminen on mahdotonta ja on yllättävän vaikeaa nähdä edes taaksepäin. Kuuluisa esimerkki on Rooman valtakunnan romahtaminen josta on sen tuhat tulkintaa. Yhtä hyvin tässä meidän ajassa voi käydä yhden sen skenaarion mukaan, hidas näivettyminen jonka tilalle kasvaa jotain uutta. Onko tämä sitten degrowth:ta vai mitä? Jaa a.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #18

"murros teknisen kehityksen kautta jolloin vihdoin huomataan että koko nykyjärjestelmässä (talous, politiikka, työ) ei ole mitään tolkkua."

Miksi sitä silloinkaan huomioitaisiin..ne ovat vain jotain toisia ja pieni ryhmä joka moista sanoo.

"Silti ei riitä mielikuvitus siihen tilanteeseen kun bittiraharikkaiden on vihdoin luovutettava"

Ei riitä ei..siksi se tuntuu melko oudolta luottaa vain tieteeseen. Ei valtaa ole kovin helposti annettu tähänkään mennessä joten kai se sitten on järkevää antaa tavoite jonnekkin 50 vuoden päähän,että mentäisiin nyt kiltisti vain siihen saakka.

Edit: kyllä..tulevaisuuden ennustaminen on hieman hankalaa varsinkin,kun vauhti vain kiihtyy. On kuitenkin jo yksi biologi tullut esiin joka sanoo sodan olevan pakollinen ja se tulee biologiasta. Mitä enemmän näitä ääniä sodan pakollisuudesta kumpuaa esille,niin sitä varmemmin meidän pitää sotia. Kun käsitteinä erotetaan sota ja rauha toisistaan riippumattomiksi,niin olemme jo hukassa. Sota on siis myös yksi skenaario.. toki laitetaan sitten kilpailusta hyötyneet sotimaan? No ei..vaan päinvastoin.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren Vastaus kommenttiin #19

Optimistisen skenaarion mukaan työ katoaa hitaasti mutta varmasti teknisen kehityksen myötä. Jossain vaiheessa järjestelmän on tällöin pakko romahtaa mahdottumuuteensa. Tässä on toki ainakin kasi isoa premissiä. Tiede kehittyy vääjäämättä 'parempaan' ja ettei mitään onnetonta kuten sotaa tapahdu hidastamassa/estämässä/romahduttamassa tätä suuntaa, vahvaa tiedeuskovaisuutta.

Sinänsä mielenkiintoista kuinka moni ei tunnu ymmärtävän että ryhmä voi toimi voi olla ryhmän jäsen vaan puhuu epätoivoisesti yksilöistä tällöin tulisi tapahtua jokin jumalainen herääminen, naks, jokaisen yksilön nupissa ja suhteellisen samaan aikaan jolloin ja sinne naulaantua vaikka jokin Platonin yhteinen etu, yhteinen hyvä taulun raameissa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #20

" Tiede kehittyy vääjäämättä 'parempaan'"

Vaikka tällainen kehitys olisikin olemassa,niin mikään ei takaa,että niitä tieteen saavutuksia otettaisiin käytäntöön sillä "paremmalla" tavalla.

Se eräänlainen herääminen voi tapahtua yksilössä ryhmästä riippumatta. Se on aina mahdollinen ja se oikea määritelmä siihen on juurikin tuo "jokin jumalainen herääminen,naks". Sitä ei psykologia tai tiede vielä pysty ymmärtämään.

Mutta kuvitelma,että se tapahtuisi jokaisen nupissa on harhaa siltä osin,ettei se ilman vaikuttimia siellä tapahdu. Tästä on hyvä ohjelma katsoa The century of the self. Youtubesta löytyy varmaankin. Siinä käsitellään ehdollistumista.

Se yhteinen etu on hyvin,hyvin hankala ajatus. Onko se edes mahdollista ilman äärimmäisyyksiin menemistä?

Jukka Lampinen

Oleellinen seikka tässä tässä on että kuka downshiffausta voi harrastaa, tuskimpa on olemasa yhtään 1400€ kuussa ansaisevaa downshiffaajaa.
Se on hyvätuloisen eliitin lapsellinen aate, ei keskuselun arvoinen asia.

Mutta degrowtn yhdistettynä tulojen tasaukseen, on jo oikein hyvin toimiva vaihtoehto.
Sitä vastaan voi esittää vain populistia väitteitä, vaikkapa näin, "markkinatalous toimii vain jos tuloerojen kasvu on täysin hallitsematonta".

Kun kyse on, yhteiskunnan sisäistä toimintaa pohtivista teorioista. Niin yhteiskunnasta ulos siirtyvät tekijät, ei ole hyväksyttäviä perusteita.
Mahdollisia degrowth lakeja pakenevat henkilöt ja raha, ei ole hyväksyttävä peruste.
Jos muutetaan maahan jossa rikolliseksi muuttunut toiminta on sallittua, se ei lienee kerro että laki on huono.
Se kertoo vain sen, että niissä muissa maissa, on huonot lait.

Käyttäjän HannuSiivonen kuva
Hannu Siivonen

Kiinan talouskasvu ja sen seurauksiin vaikutti myös vahva sosialismi ja kasvua edeltävä köyhyys josta oli helppo kasvattaa. Toki tästä saadaan Suomelle se ratkaisu että valtio sijoittaa kehitysmaihin ja jakaa tuoton kansalle. Toki hallituksen idea köyhdyttää kansaa antaa sekin puolet yhtälöstä, jo kun päästään taas lähelle kalkkiviivoja, voidaan ottaa kunnia kasvusta

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset