Kuuden tunnin työpäivä tulee vääjäämättä
Tulevaisuuden ennustaminen on kohtuullisen helppoa, otetaan vain historiadataan perustuva käyrä, ja asetetaan sille viivoitin. Tällä perusteella (kts. kuvaliite) kuuden tunnin työpäivä on todellisuutta, jos ei nyt niin parin vuosikymmenen sisään.
Tämän varjossa "Li Andersson kokeilisi kuuden tunnin työpäivää" (IS 12.6.2016), johon Vartiainen sivaltaa " Li, te yritätte murheellisen sinnikkäästi luoda omatekoista "talousteoriaa" jossa työvoimakustannus ei vaikuta työllisyyteen" (US 13.6.2016) on surullista luettavaa, sillä keskustelu on puolin ja toisin harhaanjohtavaa.
Vasemmistoliiton kanta on, että kuuden tunnin työpäivä pitäisi toteuttaa ansiotasoa laskematta, ja Vartiaisen mukaan "Vapaassa markkinataloudessa niitä [6h työpäiviä] tehdään koko ajan, niiden toimesta jotka haluavat 6 h työpäivän."
Mielestäni Vasemmistoliiton kanta on populismia puhtaimmassa muodossaan – he tietävät vallan hyvin, että jonkun tuokin lysti on maksettava, eikä moisia rahoja mistään löydy – jos työviikko lyhenee, pienenevät ansiotkin, ja sillä sipuli.
Vartiaisen kommentti on joko piikki suomalaista yhteiskuntaa kohtaan, tai sitten vieraantuneisuutta suomalaista työelämää kohtaan – työnantajat eivät riemusta kiljahdellen lyhyempään työviikkoon suostu, sillä merkittävä osa kustannuksista seuraa työntekijöiden määrää, ei työtunteja.
Tämä on kuitenkin suhteellisen helposti ratkaistavissa – jos säädämme että työn sivukuluista 50% maksetaan ensimmäisestä 30 viikkotunnista, ja 50% sen ylittävästä 7,5 tunnista, syntyy työnantajalle insentiivi tarjota työntekijälle lyhyempää työviikkoa. Jos työntekijä arvostaa vapaa-aikaansa korkeampia ansioita enemmän, hän voi tarjoukseen halutessaan tarttua.
Henkilökohtaisesti pidän myös selvänä, että työn jakaminen tasaisemmin on välttämätöntä tulevaisuudessa, täystyöllisyyttä ei kyetä muuten saavuttamaan, ja syrjäytämme kokonaisia sukupolvia.
***
Disclaimer: allekirjoittanut tekee nelipäiväistä työviikkoa, ja on sivutoiminen yrittäjä sekä harrastaa politiikkaa viidentenä.
Koettanut olen pähkäillä tuota kuviota. 6h samalla palkalla kuin 8h, jep palkankorotushan tuo on. Miksi työnantajan tulisi maksaa tämä palkankorotus? Miten se vaikuttaisi työn laatuun tai määrään? Työnantaja teettäisi saman työn lyhyemmässä ajassa, ei kiitos. Yhtä lailla, jos meinataan palkata uusia työntekijöitä, tämähän meinasi työnantajalle vielä lisää kuluja sosturvan ym merkeissä. Hölmönäkö työnantajia pidetään?
Sairaalassa, jossa itse työskentelen, tehdään paljon, nopeatahtista vuorotyötä. Miten tämä 6h tahti sinne sopisi? Julkinen sektori on riittävän kallis, ilman, että palkkoja lähdetään nostamaan tällä tavalla. Ennemmin pitäisi turhaa karsia pois, eikä lisätä.
Ilmoita asiaton viesti
”…jos työviikko lyhenee, pienenevät ansiotkin, ja sillä sipuli.”
Olen täysin samaa mieltä. Jos työviikko lyhenee 25% ja työteho pysyy samana niin kyllä silloin ansioiden pitää laskea myös tuo n. 25%.
Mutta kun töitä saadaan suuremmalle joukolle niin se kyllä lisää kulutusta. Ja sitä kautta saadaan lisää työpaikkoja, enemmän kuin 33%.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin näin, kyllä tuossa plussan puolelle jäädään.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha sanonta, ”mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa”.
Kyllä siinä työteho aina kärsii kun samoja työtehtäviä jaetaan useammalle henkilölle. Toisaalta, kyllä työpäivän pidentäminenkin voi heikentää työtulosta.
Toisaalta, oma kokemuksen on että joskus voi olla niinkin että päivän pidentäminen lisää työtehoa, kun ei tarvitse ajatella niin monia asioita. Kun vapaa-aika puuttuu, niin se ei turhaan vie ajatuksia pois pääasiasta, eli työnteosta.
Mutta eihän kaikki ole toki niin yksinkertaista ja joskus pitää päästä irti työkuvioista. Kaikki riippuu tilanteesta ja ihmisestä, eikä mitään optimikaavaa ole olemassakaan.
Se että työaika voitaisiin tuosta vain lyhentää kuuteen tuntiin on utopiaa ja populismia. Joskus niin voi käydä, mutta tässä markkinatilanteessa tällainen ajatus on mahdoton.
Tietenkin joissakin hommissa pitäisi olla mahdollista tehdä kuuden tunnin sopimuksia, jos se sopii sekä työnantajalle että työntekijälle, mutta minun mielestäni kuusi tuntia työtä on liian vähän sellaisissa töissä jotka vaativat keskittymistä ja pohtimista.
Liukuhihnahommissa kuuden tunnin työpäivä voisi onnistua, en tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
”…kuusi tuntia työtä on liian vähän sellaisissa töissä jotka vaativat keskittymistä ja pohtimista.”
Itse näen, että pätevä henkilö keskittyy jopa paremmin kun aika on rajoitettu 🙂
http://9861da49d282.editor.appymobilizer.com/Satak…
Ilmoita asiaton viesti
”Itse näen, että pätevä henkilö keskittyy jopa paremmin kun aika on rajoitettu :-)”
Joo, ihmiset on erilaisia.
Joskus se kuusi tuntia voi mennä asian pohtimiseen, jos se siinä aikana selviää niin kahdeksan tunnin työpäivä antaa vielä kaksi tuntia aikaa itse työn tekemiseen. Jos pitää lähteä välillä töistä pois voi asia unohtua.
Itse muistan että parhaat työfiilikset(sillä on joku hieno nimikin) saattoivat tulla päälle vasta kun oli tullut painettua pari tuntia ylitöitä. Siitä eteenpäin käytetyt työtunnit olivat niitä kaikkein tehokkaimpia, jolloin tuli jotain jälkeäkin.
Mutta ihmiset ovat niin erilaisia ja se että ihmisiä yritetään valaa samaan muottiin on niin väärin, eikä siitä tule muuta kuin sotkua.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa toimistotyöntekijöistä tekee jo tälläkin hetkellä 6h työpäivää täydellä palkalla. Vaikka peritaatteessa työpäivän pituus on 7,5h. Entä tupakoitsijat? Istuvat tai poistuvat työpisteestä tupakalle, joka on pois tehokkaasta työajasta..
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeintä olisi että töissä ollaan silloin kun töitä on. Työaikoja joustavoittamalla työn tuottavuutta voidaan nostaa törkeän paljon. Yleensä se on firmalle aivan yksi ja sama maksaako tunti työtä kympin vai kolme, jos sitä saa ostettua vain sen verran kuin tarvitsee. Samalla työntekijä saa käyttää luppoajan hyödyllisemmin kuin näyttelemällä työteliästä työmaalla.
Edit. Datasta vielä. Luulenpa että seuraavaksi työaika rupeaa lyhenemään ihan muualla kuin Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti. Ja ainakin johtoporras sen tietää, että palkkakustannukset ovat yleensä hyvin pieni osa tuotteen hinnasta. (<5%).
Ilmoita asiaton viesti
Yhden firman osalta näin. Koko arvoketjussa työn hinta on yleensä lähes sama kuin tuotteen hinta. Eli jos yhden firman palkkoja lasketaan 10% se ei juuri näy tuotteen hinnassa. Jos kaikkien palkkoja lasketaan 10%, se laskee tuotteen hintaa lähes 10%.
Poikkeuksiakin on.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no? Rakennusalalla on paljon töitä, kuten LVIS -työt, ym. Joista todellakin työkustannus on noin 50%, jolloin 10%:n palkanalennus laskisi hintaa 5%.
Mutta esim. Teräs- (esim. Outokumpu) ja paperiteollisuudessa työn hinta lopputuotteesta on varmasti alle 5%.
Ilmoita asiaton viesti
Metallilla palkkojen osuus arvonlisästä on noin 70% ja paperilla 80%. Ja arvoketjun alemmilla portailla ei poiketa tuosta juurikaan. Paperin hinta on melkein kokonaan työkustannuksia. Metsänhoitajan palkat, metsurim palkat, eri vaiheiden logistiikan palkat, paperitehtaan palkat, tuotannon tukipalveluiden palkat jne. On yleinen harhaluulo että palkat olisivat jotenkin pieni asia juuri minkään tuotteen hinnassa.
Arvonlisä jaetaan pääoman ja työn kesken. Pääoma kattaa mm. Investoinnit ja yritysten voitot. Ne ovat lähes poikkeuksetta hyvin pienet verrattuna palkkoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Materiaaliko ei maksa mitään ja varastot eivät ole investointi, kun ne voi unohtaa koko laskelmasta noin ja tuijottaa pelkkiä osuuksia arvonlisästä?
Ilmoita asiaton viesti
Ei, materiaalit ilman työtä eivät maksa juuri mitään. Paljonko olisit valmis maksamaan rautamalmista jonka sijaintia et tiedä? Heti kun joku selvittää sen sijainnin, on tehty työtä ja luotu arvoa. Heti kun joku kaivaa sen, rikastaa, jalostaa pelliksi, kuljettaa sinne missä sitä tarvitaan, leikkaa, taivuttaa, maalaa, kokoonpanee ja vie asiakkaalle, on taas tehty työtä.
Palkkoja maksetaan kymmenen kertaa enemmän kuin yritykset tekevät voittoa. Johan sen kokonaiskuvan voi lukea lopputuloksestakin suunnilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrotko vielä paljonko velkoja maksellaan enemmän kuin yritykset tekevät voittoa? Vaikka noin vuositasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoin tuosta sattumanvaraisesti pari isoa suomalaista firmaa. Nesteen rahoituskulut olivat niukasti enemmän kuin voitto. UPM:n rahoituskulut olivat alle 10% voitosta.
Mistä olet päätellyt että velkoja maksetaan enemmän kuin voittoja tehdään? Sitä paitsi velat ovat yleensä jonkun toisen yrityksen saatavia ja korot tuloja.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän ne ovatkin,mutta ilman velkaa ei maksella palkkojakaan ja näin ollen velanhoitokulut pitää olla kaikkein suurin tekijä koko yhteiskunnassa.
Luottojärjestelmä tekee hinnat kalliiksi. Varastoon ei kannata tehdä työtä. Työ ja tuotteet, joita ei voi heti muuttaa rahaksi, tulevat liian kalliiksi. Työnteko vaatii pääomaa. Ellei sitä ole, täytyy ottaa laina. Nyt sen sijaan, että saisi heti työstään rahaa ja tuottaisi sillä korkoja, on velallisen maksettava itse korkoja. Hänellä on takanaan suoritettu työ, pääoma sekin, mutta kuitenkin hänen on maksettava siitä. Ainoa, joka hyötyy hänen työstään, on luotonantaja. Tälle miehelle tulevat ostajat maksavat usein puolet tuotteiden hinnasta.
Me maksamme kaikki toistemme velkoja! Vain asiantuntija voi tietää jonkun esineen todellisen arvon, eikä kauppias. Hinta ei ole arvo. Me saamme nyt jo maksaa kaksinkertaisesti niin paljon, kuin ostamamme esineen arvo on. Kaikki johtuu veloista! Jos raaka-aineen tuottajilla on velkoja, lisää hän osan niistä tuotteidensa hintaan, maksaakseen sillä korot ja kuolettaakseen pääomaa. Jos tehtailijalla on velkoja, tekee hän taas lisäyksiä. Samoin tekee kauppias. Ostaja saa näin ollen maksaa. edellä olevien herrojen velkoja. Velat tunkevat juurensa kaikkien talouselämään.
Kymmenen vuoden kuluttua tulee työ olemaan 2 kertaa kalliimpaa kuin nyt. Siihen me olemme menossa. Sillä tuleviin hintoihin tulee taas sisältymään kaikki velkojemme maksut. Velkamme pankeille tulevat mahdottomiksi. Ei niitä voida koskaan maksaa, ei edes korkoja.
Tuotteiden hinnoissa on myös kate..edelleen ja se kate voi olla paljon enemmän kuin se työn osuus.
Ilmoita asiaton viesti
Noin ajateltuna työn osuus kaikista hinnoista on 100%.
Ilmoita asiaton viesti
Osa tuotetusta lisäarvosta menee pääomalle. Mm. Korkoihin ja sijoitusten tuottoihin. Mutta työ ja sen hinta on tietysti koko kuvion keskeisin ja ylivoimaisesti suurin palikka. Ei siinä ole mitään järkeä että otetaan yhden firman palkkakulut ja verrataan sitä liikevaihtoon. Suurin osa muista rahoista menee puolivalmisteiden ja tukipalveluiden ostoon joiden hinnat riippuvat myös palkoista. Jos kaikkien palkkoja alennetaan, kyllähän se nyt näkyy silloin koko ketjussa eikä vain siellä ketjun viimeisessä palasessa.
Ilmoita asiaton viesti
#8
Kyllä tuotteen loppuhintaan työvoima kustannusten hinta määräytyy useassa vaiheessa tulevat työ kustannukset.
Ilmoita asiaton viesti
Lapioon nojailusta maksaminen on kyllä järjetöntä, mutta KiKyn mukaista.
Paikallinen sopiminen ratkaisisi tämänkin ongelman.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma on siinä, että yksityissektorilla 6h työpäivä voisi olla hyvinkin kannattava, mutta julkissektorilla taas ei.
Sellaiset alat, joissa käytetään runsaasti konevoimaa, hyötyisivät siitä, että koneita käytettäisiin 12h 8h sijasta.
Tästä on esimerkkejä Ruotsista, jossa 6h työpäivää en kokeiltu mm. autokorjaamoalalla. Työn tuottavuus parani kahdessa löysissä enemmän kuin palkat käytännössä nousivat. Tässä tulee huomioida myös se, että 6h päivään ei mahdu esim. ruokatuntia, joka lyhentää 8h päivän käytännössä 7h mittaiseksi.
Jos työnantajia pelottaa palkanmaksu, niin ainahan voi kokeilla myös 6 päiväistä työviikkoa. 6 x 6h = 36h, eli melkein sama kuin nykyinen 37,5h jaksotyöviikko.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kahdeksan tunnin päivä käytännössä on yhdeksän tuntia, jos siihen kuuluu ruokatunti (tai puoli) koska ruokatunti on palkaton.
Eri asia sitten on vuorotyön ruokatauko joka on palkallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. 6h siirtyminen samalla palkalla tarkoittaisi kahden työpaikan ottamista ja sittenpä oltaisiin taas samassa tilanteessa kuin nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennan ettei jää epäselväksi, ehdottamassani mallissa siirtyminen kahdeksasta kuuteen tuntiin on työntekijän oma valinta.
Ilmoita asiaton viesti
No kokemuksesta voin kertoa, että monta vuotta tein vapaaehtoisesti 6h työpäiviä. Lopputulema oli se, että tein 8h työt 6h aikana, palkka oli vaan pienempi.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein ymmärrä ainakaan sitä, että kuuden tunnin työpäivä ainakaan kaikilla aloilla työpaikkoja lisäisi.
Moni väittää, että ”kokemusten” mukaan kuudessa tunnissa tehdään kahdeksan tunnin työt, ollaan siis sen verran tahokkaampia ja virkeämpiä.
Hyvin monilla aloilla ei ongelma ole tuotettu määrä, vaan tuotteiden myynti. Jos kysyntä ei kasvaisi, ei tarvetta lisätyövoimaankaan olisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos kuudessa tunnissa saa tehtyä kahdeksan työt, miksi siellä työpaikalla istutaan 8 tuntia?
Ilmoita asiaton viesti
Koska on sekä työnantajan että -tekijän etu, että työtä tehdään 90%:n teholla kahdeksan tuntia. Jos tehtäisiin kuusi tuntia 110%:n teholla niin moni palaisi loppuun muutamassa vuodessa.
Työntekijä vaan tarvitsee yleensä muitakin taukoja kuin lakisääteiset jotta työ olisi mielekästä – eivät toki kaikki (hihnatyöntekijät).
Ilmoita asiaton viesti
Tähän kommenttiin tiivistyy jossain määrin eräs suomalaisen yhteiskunnan ydinongelmista: et saa sopia työnantajasi kanssa keskenänne työaikoja, koska isoveli (työmarkkinajärjestöt ja Uuden Suomen kommentoijat) tietävät paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kysymys onkin siitä, että saako. Omassa työssäni tiettyjä asioita ei voi tehdä huomenna, joten ne pitää tehdä tänään. Sitten ei ole ruokataukoja. Kirjalliset työt jäävät huomiselle. Lisätyövoimaa ei käytetä. Joten ei hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö työssäsi ruokailut tehdä työaikana? Ainakin muissa esim. vanhustenhuollossa syödään työaikana kun muissa ammateissa syödään omalla ajallaan esim, ruokatunnilla. Vai kenties tämä on muuttunut?
Ilmoita asiaton viesti
Kun tein 6h päivää, potilaita oli laitettu ajanvarauksella, lisäksi hoidon päivystyspotilaita. Ruokatauko on edelleen hoito- ja kuntoutustyössä työaikaan kuuluva, se pidetään työn ohessa. Työt kasautuivat seuraaville päiville. Kyllähän sitä potilaita hoitaa vaikka liukuhihnalla, mutta kun ne pitää myös kirjata ja tilastoida. Ei ihan helppo yhtälö.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö miidemkin hinnan pitäisi kaiken jäärjen mukaan laskea samassa suhteessa jos niiden tuottaminen tulee palkkakustannusten pienentyessä edullisemmaksi. Vai minne se hyöty valuu?
Ilmoita asiaton viesti
Sapuskan hinta laski viime vuonna 3% ja lasku ilmeisesti jatkuu. Asumisen valitettavasti ei tainnut laskea. Mutta sen voi melkein panna asumistukien syyksi.
Liikkuminen taas on lähinnä verojen maksua 🙂
Ilmoita asiaton viesti
No niin, no niin – taas tarttee teitä hieman sivistää näin kansakoulupohjalta. Kävisitte edes kirjastossa joskus.
Historia, jonka osana minullakin on kunnia olla, kertoo näin:
1960-luvun lopulla lauantaista tuli vapaa, eli leikattiin 48:sta tunnista 40 tuntiin. Liksat pysyivät samoina. Paitsi minun liksani, joka hieman nousi.
Imekää tuota nyt hetken verran.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Historiasta voimme extrapoloida että saman voi tehdä nytkin?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä näin, mutta faktojen ”unohtaminen” tuntuu aika tarkoituksenhakuiselta.
Ja sama propaganda oli silloinkin päällä: ”Suurin osa yhtiöistä menee konkurssiin ja läp, läp, lää…”
Asiasta ei haluta edes keskustella, vaikka nythän tätä voisi kokeilla asteittain ja vetää liinat kiinni sitten jos homma ei jatku toivottuun suuntaan.
Kuten kirjoituksestasi selviää, eihän tämä voi näin jatkua – ja haluavat vielä pidentää työaikoja…
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kun olen lukenut tätä kommenttiketjua, olen tyytyväinen, että Li Andersson esitti työajan lyhentämistä. Nythän siitä keskustellaan ja asiaa analysoidaan tosissaan. Hyvä!
Ilmoita asiaton viesti
Työajan lyhentäminen 6 tuntiin ei takaa työttömyyden vähentymistä, sillä osa työntekijöistä tekisi sitten kahta työtä tai kahta vuoroa päivässä eli 12 tuntista päivää. — huolimatta siitä, maksetaanko kahdeksasta vai kuudesta tunnista ..
Jotkut viihtyvät työpaikoillaan tai eivät keksi muuta tekemistä … ja monet ovat vain ahneita.
Työajan lyhentämisen pohtimisen lisäksi on pohdittava työmäärän jakamista tasaisemmin sekä työttömien todellista työllistymistä.
Pitäisikö kieltää yli 6 tunnin työpäivät kaikilta? Riittäisikö palkka? Miten taattaisiin se, ettei 6 tunnissa tehdä 8 tunnin työt?
Lisääntynyt vapaa-aikaa voisi kyllä osaltaan lisätä myös tämän alan työpaikkoja. Se voisi myös tuoda uusia innovaatioita, joiden myötä syntyy lisää työpaikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ansiotuloverotus kompensoi lyhyempää työaikaa ihan mukavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Täystyöllisyyttä emme sentään joka tapauksessa saavuta. Ns. työvoimareservi on koko lailla sisäänrakennettu osa järjestelmää. Toki sen tarvitsisi olla vain murto-osa nykyisestä!
Oma työhistoriani on vähäinen, mutta niissä hanttihommissa ja pikkuduuneissa mitä hoitelin saattoi kyllä hyvinkin olla 2h päivässä odottelua, ilmaa, kellon katselua, turhaa pulinaa. Tärkein tavoite oli saada se 8h täyteen eikä niinkään saada hommia tehtyä. Olenkohan sitten sattunut olemaan niin ainutlaatuisen vätysmäisissä tms. ympäristöissä, kun sama on kuitenkin toistunut kymmenkunnassa erilaisia työpaikkoja? Työpaikalla pakosta oleminen on kuormittavaa, teki siellä sitten oikeasti jotain taikka pyöritteli peukaloitaan. No, siinä yksi mutu-näkemys lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Minä puolestani naisvaltaisilla siivous, kaupan, hoiva- ja opetusaloilla työskennellessäni en ole luppoajasta kärsinyt.
Ainoastaan eräässä projektissa sihteerinä tehtäviä oli liian vähän tai minä olin liian nopea – ja olin tulla hulluksi, kun työpaikalla oli istuttava eikä ollut järkevää tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Työpaikalla pakosta oleminen on kuormittavaa, teki siellä sitten oikeasti jotain taikka pyöritteli peukaloitaan. No, siinä yksi mutu-näkemys lisää.”
Sellaistahan se työelämä oikeasti on, tai ainakin on ollut. Välillä tehdään töitä innosta puhkuen ja toinen toistensa kanssa kilpaillen. Välillä vätystellään ja jopa kilpaillaan siitä kuka vätystelee eniten.
Toisilla työpaikoilla vätystellään enemmän, toisilla taas tehdään lujasti töitä. Näin se on ainakin ollut.
Vätystely voi kuormittaa enemmän kuin raskas töiden paiskinta, mutta voi se olla toisinkin päin. Hyvä yhteishenki työpaikalla on terapauttista molemmissa tapauksissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen täysin samaa mieltä. Jos työviikko lyhenee 25% ja työteho pysyy samana niin kyllä silloin ansioiden pitää laskea myös tuo n. 25%.
Mutta kun töitä saadaan suuremmalle joukolle niin se kyllä lisää kulutusta. Ja sitä kautta saadaan lisää työpaikkoja, enemmän kuin 33%.”
-Jos samoilla kustannuksilla per nuppi työpaikkoja saadaan prosentuaalisesti enemmän kuin työpanos per nuppi laskee, niin eikö se silloin tarkoita, että kokonaistehokkuus laskee ja miten se nyt voi olla kokonaisuudessa kannattavaa? Kustannukset per tuotettu kilke tai palvelu nousevat. Onko kilpailukykyvaje teistä täysi kupla?
Ei riitä mun vajaakoulutteisen koneautomaatioinssin talousäly.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä kokeiltiin ja pyöritettiin tosissaan 90-luvulla. Toimii pakkotahtisessa työssä jossa kone tekee sarjaa ja ihminen valvoo. Ihmisen vieressä dobermanni valmiina puremaan jos ihminen menee sorkkimaan vääriä namiskoita. Omassa työpaikassani ajettiin eräitä koneita samaan aikaan 2×12 h mallilla. Kun tuloksia verrattiin oli molemmissa omat puolensa ja haasteensa. Tapasin 6 h mallia ajaneen porukan puuhamiehen 15 v jälkeen ja kysyin miten se jatkui. Sanoi sen idean olleen aikansa lapsi ja hiipui pois. Tämä yhteiskunta on sittemmin muuttunut ja mikä estää kokeilemasta. Paikallista sopimista, nääs. Kannattaa kuitenkin lukea ainakin vuosiloma- ja työaikalaki kannesta kanteen sillä näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikeen mikä on tullut hallituksellekin karvaasti opiksi vuoden aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai tässä asiassa taulukoita, teroretisointia ja sivuasioita tutkiskelemalla paljoa saa selkoa aikaan.
Käytännössä pääasia kai on todeta niissä työyhteisöissä, joissa siirtymällä kuuden tunnin työpäivään saavutetaan sammoilla kustannuksilla pysyväti sama tai parempi työn tulos kuin nykyisin kahdeksan tunnin aikana, kaikkien etu siirtyä kuuden tunnin työpäivään. Tulosvastuullinen työnantaja ei kai jättäisi hyödyntämättä tätä etua.
Tämän edun toteaminen voi olla vaikeaa muutoin kuin kokeilemalla. Kuitenkin sen edellytysten puutteellisuus voi olla arvioitavissa yksinkeratisemmin.Siellä missä edelllytyksiä ei ole, on aiheetonta edes kokeilla kuuden tunnin työpäivään siirtymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Todella erikoinen melu nousi Li:n ehdotuksesta. Aivan kuin moista ei saisi edes ehdottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoittaakaan työpäivän pituus tunteina?
Opetusallalla kysymys korostuu jo senkin tähden, että työn keskeinen ”kohde” on opetettava, oppilaaksikin tituleerattu. Esimerkiksi perusopetuksessa koulupäivän pituus on keskimäärin tuo 6 h. On ollut jo pitkään. Mutta kattaako tuo koulupäivän pituus koko työpäivän, jos sitä katsotaan a) opettajan osalta ja b) oppilaan osalta? Ei kata oikeastaan kummankaan osalta, sillä opettaja joutuu valmistelemaan seuraavan päivän tai pidempienkin jaksojen oppitunnit, osallistumaan monella tapaa myös opetuksen kehittämiseen liittyviin ns. opettajainkokouksiin ja onhan se VESO:kin vielä jäljellä. Lisäksi tulevat edellisten oppituntien arvioinnit eri tavoin ja oppilaiden sosiaalisen puolen ”huotoltyöt”, joita saattaa ollakin sitten monen moisia ja paljonkin aikaa vieviä.
Oppilailla itsellään on myös läksyjen teot tavallisesti koulupäivän jälkeisinä tunteina. Eli summa summarum: 6h työpäivä on toki hyvä tavoite ja ideaali, mutta on se sidottu työn teon ”lajiinkin”. Opetusalalla tuo 6 h:n koulupäivä on perusopetuksen osalta siis jo käytäntöä, mutta koulupäivä vain ei ole sama kuin työpäivä… 😉
Ilmoita asiaton viesti
Opettaja Juhani Harjunharjan mielestä 6h:n työpäivä olisi perusopetuksessa käytäntöä. Itse asiassa kuvailit, että se ei toteudu aikaa vievän muun työn kuten valmistelun ja arvioinnin takia.
Itse kokisin täysipäiväisen työn ainakin aikuisten perusopetuksessa kuormittavana. Olen tehnyt kymmenisen vuotta 8-20 opetustunnin työviikkoja ja se on sopinut minulle. Pienimmillä tuntimäärillä palkka ei kuitenkaan ole riittänyt elämiseen.
Tuntiopettajan työsopimusehdot on korjattava. Kannatan sellaista mallia, jossa opettaja opettaisi 10-20 tuntia viikossa, ja saisi palkkaa 75-100 prosenttia kokopäivätyön palkasta. Mielestäni me tuntiopettajat tarvitsemme maksimityöajan, jolla ei normaalioloissa saa burn outia ja minimityöajan, jonka liksa kattaa opettajaelämän kustannukset.
Ilmoita asiaton viesti