Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Työkseen muunneltua totuutta puhuvien aika

  • Ensi vuonna on aina paremmin.
    Ensi vuonna on aina paremmin.

Helsingin sanomat kysyy, että onko maailma siirtymässä totuuden jälkeiseen aikaan? (HS 28.8.2016)

Itse koen, että olemme eläneet tuossa ajassa jo pitkään, sillä niin pitkään kuin muistan, olemme voineet tasaisin väliajoin lukea mediasta sellaisten ihmisten kannanottoja, jotka valehtevat työkseen.

Ehkä merkittävin työkseen valehtelevien kategoria ovat keskuspankkiirit, joiden sanojen voima on niin merkittävä, että he kykenevät vaikuttamaan niillä jopa välittömään todellisuuteen. (TS 30.3.2016)

Tästä seuraa se, että keskuspankkiiri ei voi missään tilanteessa ennustaa huonoa tulevaisuutta, koska ennustuksesta voi tulla itseään toteuttava (kts. kuvaliite). Myös Kataisen legendaarinen Ei koske Suomea. (US 15.9.2009) kuuluu tämän kategorian valehteluun.

Toisen kategorian työkseen valehtelijoita ovat erilaisten eturyhmien edustajat, joista joitakin mainitakseni työmarkkinajärjestöt (KS 16.7.2014), tuulivoiman tukemisesta hyötyvät (IL 29.3.2013), asuntokaupan pelurit (Google hakutulos), poliitikot (HS 24.4.2016) ja kilpailun puutteesta hyötyvät (HS 11.12.2015) - nämä valheet eivät vaikuta todellisuuteen välittömästi, vaan niiden tarkoitus on vaikuttaa mm. kansalaismielipiteeseen, ja kuluttaja- tai äänestyskäyttäytymiseen.

Kakkoskategoriassa totuus on subjektiivinen asia - mitä tahansa saa sanoa edistääkseen omaa asiaansa, eikä muunnellun totuuden (Google hakutulos) puhuminen ole mitenkään tuomittavaa. Jos kättä pidempää tarvitaan, monella taholla on myös oma tutkimuslaitoksensa* tuottamassa "faktaa" omien väitteiden tueksi.

Seuraus on se, että disinformaation määrä on valtava, eikä tavallisella kadunmiehellä ole mitään mahdollisuuksia erottaa totuutta valheista. Media voisi auttaa tässä kadunmiestä, mutta sen sijaan media vahvistaa disinformaatiota, sillä sen ansaintalogiikka perustuu lukijamääriin, jotka syntyvät raflaavista otsikoista, eikä lähdekritiikistä.

Koska valehtelemisen kriminalisointi ei ole mahdollista, en näe mitään ratkaisua tähän ongelmaan - valitettavasti.

*

mm.

https://www.labour.fi/ (Palkansaajien tutkimuskeskus)

http://www.ptt.fi/ (Pellervo)

http://www.taloustutkimus.fi/ (Taloustutkimus)

***

Aikaisempi kirjoitukseni saman asian tiimoilta:

http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219840-propagandasta-ja-apteek...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Tuo valehtelu on vielä pientä niiden aiheuttamien vahinkojen rinnalla.

Suomi ei tule nousemaan vuosikymmeniin, koska mihinkään pysyvään ei voi luottaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Koska valehtelemisen kriminalisointi ei ole mahdollista, en näe mitään ratkaisua tähän ongelmaan - valitettavasti".

Periaatteessa noin. Vaikkakaan tavallisella kadunmiehellä ei ole mitään mahdollisuutta erottaa varmuudella totuutta valheesta, joitakin keinoja tämän arvioiden osumisen todennäköisyyden parantamiseen on. Työtä ja jonkinlaista muistia se tietysti vaatii. Puhujien ja tietolähteiden luotettavuudessa on eroja. Esimerkiksi Kataisen muutamat legendaariset lausahdukset söivät lausujan luotettavuuden varsin alas. Puhujien ja tietolähteiden asenteellisuus on ennemmin tai myöhemmin tunnistettavissa ja vaikuttaa tietysti siihen kuinka luotettavina ja missä asioissa niitä kannattaa pitää. Helsingin Sanomillakin on selvät omat vinoutumansa. Toisistaan riippumattomien tietolähteiden ja hyvämaineisten tutkimuslaitosten tekemien tilastojen hyväksikäyttö parantaa totuuden löytymisen todennäköisyyttä. Ja yksi hyvä väline on vielä tuo some. Vaikka kommentoijat usein kirjoittavat puuta-heinää, puuta-heinää kirjoitukset myös saavat varsin usein varsin ärhäkkäät kommentit peräänsä.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Esimerkiksi Kataisen muutamat legendaariset lausahdukset söivät lausujan luotettavuuden varsin alas.''

Tuskin hän turhaan pakeni pääministerin paikalta, joka on todella harvinaista, jopa maailman historiassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset