Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Diabetes ja Freestyle Libre - säästetäänkö väärässä paikassa?

  • Viivoittimella olisimme noin 1,75 miljardissa.
    Viivoittimella olisimme noin 1,75 miljardissa.

Eräs kansalainen jakoi minulle hiljattain huolensa. Hän on diabeetikon omainen, ja päässyt todistamaan miten julkinen terveydenhuolto asettaa lyhyen ajan säästöt pidemmän aikavälin säästöjen edelle.

Ensin hieman taustaa, yli kolmella sadalla tuhannella suomalaisella on diagnosoitu diabetes, ja tämä maksoi meille suoraan 1,3 miljardia vuonna 2007. Ajantasaisia lukuja ei ole saatavilla, mutta oletettavasti ne ovat suurempia tänään (kts. kuvaliite).

Merkittävä osa kustannuksista syntyy kun diabeetikon sokeritasapaino menee metsään:

“Hoidon hinta nousee 24-kertaiseksi, jos diabeetikko saa lisäsairauksia. Viime vuosikymmenen aikana on saatu selvää näyttöä siitä, että hyvällä sokeritasapainolla voidaan vähentää sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksen lisäsairauksia.”

Sokeritasapainon mittaaminen kuuluu diabeetikon arkeen - tämä on perinteisesti tehty verikokeella sormenpäästä. Henkilöstä riippuen testi pitää tehdä 2-10 kertaa vuorokaudessa, ja yhden kertakäyttöisen testiliuskan hinta on apteekissa halvimmillaan noin 40 senttiä.

Teknologia on kuitenkin kehittynyt, ja sormenpäästä ei enää tarvitse tehdä neulatyynyä:

“Sensori mittaa verensokeritason soluvälitilanesteestä kemiallisesti ihon alle asetetun säikeen avulla. Viiden millimetrin mittainen ja 0,4 millimetrin paksuinen säie pysyy paikallaan pienen tarratyynyn avulla.”

Laitteen nimi on Freestyle Libre, ja se kansalaisen mukaan parantaa sekä diabeetikon elämänlaatua, että kykyä huolehtia sokeritasapainosta merkittävästi. Mikä sai hänet avautumaan aiheesta minulle oli se, että laitteen käyttöönotossa hidastellaan Suomessa.

Vaikka Freestyle Libren käyttö maksaa noin tuplasti enemmän kuin perinteinen verensokerimittaus (paitsi liuskojen suurkuluttajien tapauksessa), olisin valmis lyömään vetoa sen puolesta, että ne maksavat itsensä takaisin.

Jos julkista riskirahaa ei tähän löydy, niin antakaa potilaille edes mahdollisuus valita, josko haluavat halvimpaan verrattuna ylimenevät kustannukset maksaa omasta pussistaan. Nyt julkisen sektorin suunnitelmataloutemme tekee tämän päätöksen diabeetikon puolesta, ja se on kielteinen.

Vaikka paremmalla tekniikalla voitaisiin säästää kokonaiskustannuksissa todella paljon, hallituksemme päätti nyhtää rahat mieluummin potilaiden selkänahasta alkuomavastuun muodossa, sen sijaan että olisi asettanut säästötavoitteet eri kuluerille, ja pyytänyt asiantuntijoita selvittämään mikä on paras tapa säästää niistä.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja

***

Aiheesta lisää:

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/diabeteksen-hoito-mullistuu-uusi-laite-m...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Niinpä, ...terveyspolitiikassa kokonaisuuksien hallinta ja uusien innovaatioiden käyttöönotto on hankalaa. Soten kukkaronvartijoilla on itse terveyspolitiikan suuntaviivat hukassa eikä tietoa minne hoitojen painopistettä tulisi kohdentaa.

Valtiovallan olisi syytä panostaa terveystaloustieteelliseen tutkimukseen, jossa voisi pohtia syvemmin pelkkien terveydenhuollon kustannusten sijaan vaikka "hinta-laatu-vaikuttavuus-elämänlaatu"-akselia.

Jälkimmäisessä on toki enemmän liikkuvia osia kuin rautakangessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset