*

Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Sote-uudistus ei tarvitse maakuntia

  • http://areena.yle.fi/1-4091942
    http://areena.yle.fi/1-4091942
  • Uudistuksen pitäis mielestäni perustua nykyisiin erityisvastuualueisiin.
    Uudistuksen pitäis mielestäni perustua nykyisiin erityisvastuualueisiin.

Minulla oli tilaisuus esiintyä tänään Ylen aamu-tv:ssä yhdessä Piraattipuolueen ja SKP:n edustajien kanssa. Vaikka koulujen kasviruokapäiviin on helppo ottaa kantaa, mukana oli myös vaikeampi kysymys: Mitä Sote-uudistukselle pitäisi tehdä?

Vastasin, että koska en harjoituksesta ole juuri mistään suunnasta mitään positiivista ole kuullut, sillä on suuri riski mennä ns. metsään, ja olisin valmis perumaan Sote-uudistuksen sen nykymuodossa.

Kuten pitääkin, eräs katsoja tarttui tähän, ja esitti haasteen - jos olet valmis perumaan Sote-uudistuksen, mitä ehdotat tilalle?

Maailmahan ei ehdotuksista huonone, vain niiden esittäjä voi saada aasinhatun, joten täältä pesee. En nyt keskity ehdotetun uudistuksen epäkohtien kritisointiin, vaan tämä on ns. puhtaalta pöydältä ehdotus.

 

Lähdetään siitä, että terveydenhuollosta keskustellessa sekoittuvat mielestäni aivan liian usein erityissairaanhoito ja perusterveydenhuolto (Timo Kiestinen, Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito – missä menee raja vai meneekö), tai Wikipediasta:

"Terveydenhuoltopalvelut voidaan jakaa perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta saadut palvelu. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat palvelut ovat erikoislääkärijohtoisia; näitä palveluja on saatavissa esimerkiksi poliklinikoilla, sairaaloissa ja yliopistollisissa keskussairaaloissa."

Olen sitä mieltä, että perusterveydenhuolto kannattaa toteuttaa (pääosin) yksityisesti, ja erikoissairaanhoito julkisesti, ja molempien rahoituksen kannattaa olla julkista (mutta perusterveydenhuollossa pienellä omavastuulla).

Tämä siksi, että perusterveydenhuollossa syntyy aitoa kilpailua - koska toiminta on rutiinia, asiakkaan pitäisi itse saada valita mihin terveyskeskukseen menee. Kilpailu on paras tapa parantaa palveluiden laatua ja alentaa hintaa, mutta se ei ole ratkaisu erikoissairaanhoidon kysymyksiin, sillä sillä puolella todellista kilpailua ei mielestäni voi syntyä, ainakaan asukasluvultaan Suomen kokoisessa maassa.

Tällä logiikalla Sote-uudistus pitäisi tehdä ensisijaisesti erikoissairaanhoidon näkökulmasta - ja näin uudistuksen alkuvaiheissa oli tarkoituskin (kts. kuvaliite 2). En kuitenkaan kannata sitä, että tämän uudistuksen myötä pitäisi synnyttää uusi hallintokerros, eli maakunnat - samaan lopputulokseen päästäisiin määräämällä erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu Sote-alueella sille kunnalle, jossa yliopistollinen sairaala sijaitsee. Jos paikallispoliitikot nokittelevat siitä kummalla puolella kuntarajaa vallan pitäisi olla, niin asukasluvultaan tiheimpien kuntien pakkoliitokset ovat paikallaan.

Mitä perusterveydenhuoltoon tulee,  niin sen järjestämisvastuu voidaan säätää myös samoille "keskuskunnille" samoja aluerajoja seuraten, mutta järjestämisvastuu tässä tapauksessa tarkoittaa vain halukkaiden perusterveydenhuollon tuottajien hyväksymisen – julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tahot, joista potilaat voivat valita tuottajista itselleen sopivimman.

Tämän jaottelun jälkeen ainoa kysymysmerkki ovat oikeastaan keskussairaalat - kuinka monta ja missä ne sijaitsevat? Jättäisin tämän päätösvallan keskuskunnille, mutta asettaisin palvelutason vaatimukset lakiin (esim. aika jossa hoitoon on akuutissa tapauksessa päästävä).

Tässä vaiheessa monelle voi herätä kysymys, että kuka maksaa? Maksaja voisi edelleen olla asukkaan kotikunta, perusterveydenhuollossa käytännössä palvelusetelien tai terveystilin muodossa, erikoissairaanhoidossa keskuskunnat ja keskussairaalat laskuttavat muita kuntia palveluistaan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä rahan pitää seurata potilasta, ja ylimääräisiä hallintokerroksia kannattaa välttää kuin ruttoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ValluNovanto kuva
Vallu Novanto

On tuossa tiettyä logiikka. Mutta erikoissairaanhoidon kaatuminen pikkukunnille on tässä se sama ongelma kuin nykyään. 5 vaikeaa tapausta pikkukuntaan, taittaa sen lähes konkurssiin. Juuri tähän tarvitaan ne leveämmät hartiat. Perustason sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanotot voi antaa palveluseteleillä tehtäviksi, sopimusten mukaisilla taksoilla, niille, jotka siihen ovat valmiita. Muut menkööt yksityisille ja maksakoot mitä maksavat.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Näkisin, että leveämmät hartiat syntyvät sillä, että konkurssiuhan alla menevät kunnat yhdistyvät suurempiin naapurikuntiin.

Hartioiden rakentaminen vain menopuolelle on pidemmän päälle virhe - insentiivi pitää menot kurissa katoaa.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Perustuslaillinen ongelma. Noiden viiden keskuskunnan ulkopuolella asuvilla ei ole mitään kontrollia keskuskunnan järjestämään erikoissairaanhoitoon. Peruskuntien pitäisi siis päästä äänestämään keskuskunnan valtuuston jäseniä. Eli oltaisiin taas maakuntamallissa, eri nimellä vain.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Jos tämä on perustuslaillinen ongelma, miksi nykytilanteessa ei ole samaa ongelmaa?

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Nykytilanteessa ne peruskunnat vastaavat itse erikoissairaanhoidosta, käytännössä muodostamalla muitten kanssa kuntaliittoja. Nämä liittoumat eivät ole erityisen demokraattisia, koska päättäjät niihin valitaan kuntien, ei äänestäjien toimesta. Jos erikoissairaanhoito viedään kuitenkin KOKONAAN peruskunnilta keskuskuntien vastuulle, katoaa tämä epäsuorakin vaikutusmahdollisuus. Ja siellähän se perustuslakiongelma luuraa. Tähän törmäsi viimeisin Stubbin-Rinteen hallituksen yritelmäkin.

Jos keskuskuntia olisi vain viisi, niin miten hoidettaisiin ne seitsemän muuta täyden palvelun sairaalaa ja muut erikoissairaanhoidon yksiköt eri puolilla maata?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #5

Pahoittelut, tämä oli jäänyt vastaamatta.

"Jos keskuskuntia olisi vain viisi, niin miten hoidettaisiin ne seitsemän muuta täyden palvelun sairaalaa ja muut erikoissairaanhoidon yksiköt eri puolilla maata?"

Nämä hoidettaisiin niin, että ne ovat keskuskunnan etäpesäkkeitä, ts. niiden menot laskutetaan täysimääräisesti keskuskunnalta.

On mahdollista, että ehdotukseni kaatuu perustuslakiin - jos näin on, niin maakunnat taitavat olla välttämättömiä, ikävä kyllä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset