Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

"The right person in the wrong place can make all the difference in the world."

Kansalaisten etua ei aja juuri kukaan, kun puolueet ovat lobbareiden käsissä – Kuka voisi muuttaa poliittisen pelin säännöt? (HS 22.6.2017) oli mielestäni parasta journalismia aikoihin, sillä se puuttui yhteiskuntamme mahdollisesti merkittävimpään epäkohtaan, eli eturyhmäpolitiikasta johtuvaan hallintokoneistomme kyvyttömyyteen ratkaista ongelmia - erityisen nasevalla huomiolla:

"ILMIÖNÄ edunvalvojien saama valta on levinnyt jo niin laajalle, että nykyisellä puoluerakenteella sitä voi olla vaikea muuttaa."

Omat syyni ruveta poliittisesti aktiiviseksi perinteisen puoluekentän ulkopuolelta löytyvät kirjoituksestani 8.4.2015:

"... johon kiteytyy syy miksi ns. perinteiset puolueet eivät minua kiinnostaneet: "Puolue ei aja minkään yksittäisen eturyhmän asiaa"."

Liberaalipuolueen yleisohjelmasta tämä löytyy kirjattuna näin:

"Suomessa ylintä valtaa käyttää vaaleilla valittu eduskunta, eikä sen tule ulkoistaa valtaa muille tahoille, kuten työmarkkinajärjestöille."

 

Tykki on siis kohdistettu jo oikeaan kohteeseen, mutta ruutia pitää olla merkittävästi enemmän että jokin voi todella muuttua. Tähän vaaditaan toki kansan mandaatti, eli vaalivoitto, mutta Perussuomalaisten hajoaminen osoitti, että toinenkin keino on olemassa - eli loikkarit.

Liberaalipuolue toivottaa tervetulleeksi kaikki arvo- ja markkinaliberaalit, jotka kokevat olevansa ahtaalla omissa puolueissaan. Meillä ei ole tarjota ns. ison talon etuja, kuten poliittisia palkkiovirkoja, mutta jos tavoitteesi on korjata tämä maa, niin se voi onnistua meillä helpommin kuin edunvalvontapuolueissa.

Ystävällisin terveisin,

Amos Ahola

Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, varavaltuutettu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Ehdin jo Facebookissa kommentoida tuota Hesarin artikkelia tähän tapaan:

---

Tulee mieleen oma muutaman vuoden takainen analyysini, joka oli suurin piirtein tällainen:

Äänestäjäkunta voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: nettoveronmaksajat ja nettoveronsaajat (sosiaalitukien ja hyvinvointipalveluiden yms. saajat).

Poliitikot haluavat varmistaa uudelleenvalintansa olemalla mieliksi kummallekin ryhmälle.

Sen takia yhteiskunnan tuloja (eli veroja) pienennetään ja yhteiskunnan menoja (sosiaalituet, hyvinvointipalvelut jne.) kasvatetaan.

Tuon toiminnan rahoittamiseksi poliitikot ottavat sitten valtion nimissä velkaa yksityisiltä pankeilta.

Toisin sanoen lainarahalla lakaistaan yhteiskunnalliset vastakkainasettelut maton alle. Tuo velkaantuminen hyödyttää tietysti pankkiireja.

Artikkelissa Kokoomuksen Elina Lepomäki sanoi, että ongelma ei ole, että jotkut lobbarit saavat tahtonsa läpi, vaan että kaikki saavat. Olen periaatteessa samaa mieltä hänen kanssaan, mutta eri mieltä siitä, kenen pitäisi saada tahtonsa läpi ja kenen ei.

Olen sitä mieltä, että ihmisten perustarpeista huolehtiminen on tärkeämpää kuin rikkaiden oikeudesta rikastua rajattomasti huolehtiminen.

Mutta onko jotain tehtävissä? Tosiasia on, että valta yhteiskunnassa on sillä taholla, joka hallitsee taloutta. Kapitalistisessa yhteiskunnassa se taho on yksityinen eikä sitä valita vaaleilla.

Meidän kapitalistisessa yhteiskunnassamme poliitikot ovat kapitalistien talutusnuorassa: poliitikot voivat tehdä päätöksiä vain niissä raameissa, jotka sopivat kapitalisteille.

Tuo naamioidaan talouspropagandalla eräänlaiseksi luonnonlaiksi, jossa "markkinavoimat" tai "taloudelliset realiteetit" ovat ikäänkuin jumalallisia ihmiskunnan yläpuolella olevia voimia.

Jos muutosta halutaan, niin ensimmäinen askel olisi se, että ihmiset vähentäisivät altistustaan median harjoittamalle propagandalle. Kannattaa uhrata 10 minuuttia sen kuulemiseen, mitä Noam Chomsky sanoo tästä aiheesta:

https://www.youtube.com/watch?v=tTBWfkE7BXU

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Jos muutosta halutaan, niin ensimmäinen askel olisi se, että ihmiset vähentäisivät altistustaan median harjoittamalle propagandalle. Kannattaa uhrata 10 minuuttia sen kuulemiseen, mitä Noam Chomsky sanoo tästä aiheesta"

Tämä oli hieman ristiriitainen lopetus ; )

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Taaskaan en millään malta olla tyrkyttämättä kumileimasimien määrän vähentämistä:

Poliitikot mielellään käyttävät termiä ”nukkuvat äänestäjät” ja syyllistävät heidät.
Ei ole äänestäjän vika, jos yksikään ehdokkaista ei herätä vähääkään luottamusta.

Miksi äänestää sellaista johon ei luota edes äänen vertaa ?

Myös äänestämättömyys on kannanotto ja sen tulisi näkyä tuloksissa. Jos esimerkiksi eduskuntavaaleissa äänestysprosentti olisi 50, paikoista tulisi täyttää vain puolet eli äänestysprosentin suhteessa. Nykyinen tilanne on järjetön. Jos äänestysprosentti putoaisi lähelle nollaa valintaan riittäisi, että äänestää itse itseään. Sitten olisi muka valtuutettu hoitamaan yhteisiä asioita. Ei tietenkään ole.

Jos nuo äänettömät äänetkin hyväksyttäisiin mielipiteeksi, äänestysprosentti olisi aina täydet 100. Mittavien säästöjen lisäksi vaikkapa vain 100 edustajan toimien seuraaminen olisi helpompaa kuin 200 joukkoon piiloutuvan. Myös putoamisen vaara kasvaisi ja silläkin saattaisi olla veronmaksajien kannalta hyvä vaikutus.

Nykyinen määrä 200 ei ole mikään tae edes demokratialle, koska vain puolueen kellokkaan mielipiteellä on ryhmäkurin takia merkitystä. Sen mukaan kaikki ainakin eduskunnassa äänestävät. Kumileimasimet ovat turhakkeita.
Lisäksi vielä EU:n sanelu.

Sillä mitä poliitikot puhuvat ei ole merkitystä, koska poliitikot saavat vapaasti valehdella ilman seurauksia. Edellisissä kuntavaaleissa Ukissa kaksi jostain puolueesta valittua loikkasi heti tulosjulkistusta seuraavana päivänä toiseen puolueeseen. Eivät voi siis syyttää edes linjaerimielisyyttä, vaan teko oli harkittu petos, mikä ilmeisesti jäi täysin ilman seuraamuksia. Edes Oikeusministeriö ei kiinnostunut tapauksesta, vaan vähätteli temppua vastauksellaan ”Poliittinen vastuu toteutuu sitten seuraavissa vaaleissa”.
Mahtoiko toteutua. Kukaan ei ole Uudestakaupungista vastannut kysymykseeni.

Äsken PS hajosi, kun parikymmentä heistä petti äänestäjänsä.

Ei taida poliittinen vastuu toteutua, koska kaikilla on aina kannattajansa. Yhä edelleen jopa Hitlerillä, Stalinilla ja muilla hirviöillä on kannatusta ja loikkarit taitavat olla sankareita vastaanottavassa puolueessa.

Eduskunnassa tarvitsemme kansan edustajia emmekä ”kansan”edustajia eli kumileimasimia.

Toteuttaisi myös monen kaipaamaa julkisen sektorin leikkausta. Politiikkahan on ehdottomasti kallein osa julkista sektoria poliitikkoineen, heidän avustajineen ja poliittisine virkamiehineen.

Heikkoa tuossa esityksessäni on, että kirjoitan äänestysprosentista, vaikka pitäisi laskea hyväksyttyjen äänien osuus.
Myös kirkkovenettä äänestäneet nostavat äänestysprosenttia. Toistaiseksi kai kuitenkin kirkkovenettä äänestäneiden osuus on varsin pieni, joten jatketaan äänestysprosentilla.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Myös äänestämättömyys on kannanotto ja sen tulisi näkyä tuloksissa. Jos esimerkiksi eduskuntavaaleissa äänestysprosentti olisi 50, paikoista tulisi täyttää vain puolet eli äänestysprosentin suhteessa."

Mielenkiintoinen idea, näin puolueille syntyisi kannustin kasvattaa äänestysprosenttia, ja toisaalta pienempi määrä päättäjiä helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa. Kannatetaan.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

"Toteuttaisi myös monen kaipaamaa julkisen sektorin leikkausta. Politiikkahan on ehdottomasti kallein osa julkista sektoria poliitikkoineen, heidän avustajineen ja poliittisine virkamiehineen."

Julkisyhteisöjen menoista lähes puolet kohdistui sosiaaliturvaan vuonna 2015.

Monet voivat todeta etä julkisia menoja pitää leikata, mutta toisella lauseella ovat noita leikkauksia tuomitsemassa.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Julkisyhteisöjen menoista lähes puolet kohdistui sosiaaliturvaan vuonna 2015".
Noin varmaan on, mutta myös niillä momenteilla on poliittisia virkamiehiä ja muuta haitallista turhaketta. Ehkä myös poliittisin perustein jaettuja tukia tms. Omat siltarumpunsa siis sielläkin.
Myös sosiaaliturvan menot pienenisivät, jos poliittisista virkanimityksistä päästäisiin eroon. Jos tilalle saataisiin päteviä ihmisiä.

Kyllä julkisella puolella on paljon hyvääkin. Ei sitä voi eikä kannata tappaa tai yksityistää.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi Vastaus kommenttiin #6

"Myös sosiaaliturvan menot pienenisivät, jos poliittisista virkanimityksistä päästäisiin eroon. Jos tilalle saataisiin päteviä ihmisiä."

Nyt täytyy myöntää että en tiedä miten sosiaalipuolen menot laskisivat jos poliittisista virkanimityksistä pääsisi eroon, varsinkin sen vähän mitä olen seurannut omaa kuntaa niin noita poliittisia virkanimityksiä ei edes ole tehty.

Jos todella halutaan sosiaaliturvan menoja pienentää, niin siihen on kaksi keinoa työllisyyden nousu tai toimeentulon jaossa käytettyjen kriteerien nostaminen. J aaina voidaan laskea esim. hoitajamitoitusta

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala Vastaus kommenttiin #7

"...mitä olen seurannut omaa kuntaa niin noita poliittisia virkanimityksiä ei edes ole tehty".
Ainahan niitä kunnissakin. Ei vain pormestari ja liuta apulaisjohtajia, vaan pienemmätkin pomot. Jos ei puolue- niin kielipoliittisin perustein sitten. Tai todennäköisesti sekä että. Säästettävistä summista en osaa sanoa.

Hoitajamitoitusta en lähtisi enää laskemaan https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/52814-mita-kaytan... .
Olenkohan kohta jäävi lausumaan tuosta mitään... jäävi siinä missä nuoretkin.

Työllisyyden nousu on toki paras keino, vaikka hallitus tuota kaikin keinoin sabotoikin lupailemalla yrityksille halpatyövoimaa. Sitä odottaessaan ovat pistäneet rekrytoinnin jäihin.
Sama ilmiö, kun huhu tai tieto, joka lupaa autojen hinnan pian laskevan. Autokauppa tyssää heti kuin seinään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset