Ylioppilaskirjoitukset ovat huono tapa mitata kykyä ja tahtoa

Ministeriö vaatii korkeakouluja luopumaan työläistä pääsykokeista jo ensi keväänä (HS 16.08.2017) puuttuu oikeisiin ongelmiin (välivuosiin haaskattu aika, valmennuskurssirahastus), mutta ei parhaalla mahdollisella tavalla.

Ministeriön ehdotuksena on, että korkeakoulujen pääsykokeet korvataan ylioppilaskokeella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lukion ensimmäisen vuoden opiskelijan pitää olla riittävän kypsä ymmärtämään, että loppuelämä saattaa riippua siitä miellyttääkö opettajan pärstävärkki vai ei.

Itse en aikoinaan ollut, enkä jaksa uskoa että valtaosa populaatiosta on myös, joten käytännössä tapahtuu niin, että riittävän valveutuneet vanhemmat ymmärtävät vaatia pilteiltään riittävästi, ja lopuille käy ns. ohraisesti.

 

Siispä esitän parempaa tapaa ratkaista pääsykokeista johtuvat ongelmat – Aholan korkeakoulujen aloituspaikkamalli:

***

Jokainen toisen asteen (ylioppilastutkinto, ammattikoulu) tutkinnon suorittanut voi hakea milloin vaan mihin tahansa korkeakouluun, ja hänet hyväksytään automaattisesti.

Hän voi kuitenkin suorittaa vain ensimmäisen vuosikurssin kursseja, jotka kaikki järjestetään verkkokursseina, joihin voi halutessaan osallistua myös paikan päällä luentosalissa.

Joka vuosi parhailla arvosanoilla ensimmäisen vuoden kurssit suorittaneet hyväksytään opiskelemaan kyseisen alan kandidaatiksi tai maisteriksi. Jos opiskelija jää rannalle, arvosanojen korottaminen seuraavina vuosina on mahdollista.

***

Mallissa on useita hyötyjä, se vähentää hukattujen välivuosien ongelmaa, mittaa opiskelijoiden motivaatiota ja kykyä hyvin, sekä lisää heidän perustietojaan opiskeltavista aiheista pääsykokeita erittäin hyvin. Tämän lisäksi se vie Suomen koulutusjärjestelmää kohti vääjäämätöntä, jossa fyysisellä sijainnilla on vähemmän merkitystä. (Kts. Korkeakoulupolitiikka tarvitsee uuden strategian, HS 5.2.2016)

Malli ratkaisee sisäänpääsyn ongelmat, mutta korkeakouluissa on myös toinen merkittävämpi ongelma, eli liian suuret tai pienet sisäänottomäärät. Tähän paras ratkaisu on sitoa opiskelupaikkojen määrä valmistuneiden työllistymisasteeseen:

Työttömyysasteen pitäisi sanella koulutusmäärät (AA, 30.5.2016)

Aloituspaikkamäärät kassakoneella kohdalleen (AA, 1.10.2015)

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä otettaessa askeleita eteenpäin, niitä kannattaa ottaa kerralla useampi kuin vain yksi.

 

PS. oletettavasti moni kommentoija löytää esimerkkejä, joissa kaikkia ensimmäisen vuoden kursseja ei voi järjestää ns. massakursseina. Ratkaisu tähän on siirtää ne kurssit toiselle vuodelle.

PSS. lupa kuvan näyttämiseen on saatu herroilta joiden naama näkyy kokonaan, kiitoksia heille, ja kolmannellekin – good times!

AmosAhola
Liberaalipuolue Helsinki
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

Olen 41-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 14 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan maailmaa parantamaan.

Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa.

amosahola@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu