Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Yleissivistys kaipaa päivitystä

  • Viekkaat murot (kuva: twodads.fi)
    Viekkaat murot (kuva: twodads.fi)

Olin nuorena miehenä laivareissulla Tukholmassa, kun näin erään taikurinkaltaisen pyörittämässä kolmea kuppia kadulla. Niistä yhden alla oli pallo, ja jos löit vetoa siitä missä niistä pallo oli, voitit rahasi tuplana.

Huijarihan se siinä, ajattelin, mutta jäin kuitenkin viereen seuraamaan kun huijari oli pelaavinaan jonkun kanssa - asetelmasta näin, että he pelasivat yhteen. Aikansa hakkasivat, välillä huijari voitti, välillä pelaaja, ja yritin keksiä että missä kupletin juoni on.

Sitten huijari teki virheen, ja pallo vilahti erään kupin alta - ajattelin hetkeni tulleen ja löin vetoa setelin verran. Voitte arvata ilmeeni kun käänsin kupin, ja selvisi se kupletin juonikin samalla (Rounders, 1998). Jos joskus törmäätte vastaavaan, niin veto on voitettavissa - osoitatte minkä kupin alla pallo on, ja sen jälkeen käännätte kaksi muuta. Ne ovat todennäköisesti tyhjiä, aivan kuten se kolmaskin jonka voi jättää kääntämättä.

 

Oppirahat eivät olleet suuret, ja kokemus palasi mieleeni kuin luin tuoreesta Alfred Nobelin muistoksi annetusta palkinnosta: Kuntosalikortti tulee kalliiksi ja säästäjä sortuu pikavippiin – Nobel-voittajan tutkimukset selittävät ihmisten hölmöilyä (HS 9.10.2017) - Thalerin työ osoittaa, että ihminen huijaa itseään.

Sen lisäksi, että huijaamme itseämme, niin eräät aikakautemme taitavimmista on palkattu johtamaan meitä harhaan, eli mielikuvamarkkinoimaan.

Konsumerismi lienee trivaalein esimerkki, kukapa ei joskus olisi ostanut jotain mitä ei tarvitse, uusinta versiota jostain jonka jo omistaa, tai vaatteita, vaikka kaapit ovat jo vastaavia täynnä.

Mielikuvamarkkinoinnin mekanismit ovat kuitenkin triviaalia petollisimpia - osa ihmisistä vastustaa konsumerismia tai he ovat sille immuuneja, joten heitä on tarpeen kosiskella toisin keinoin. Esimerkiksi Reilu kauppa, että luomu tekevät juuri näin, sillä ne vetoavat muihin tarpeisiin kuin kuluttamiseen, ja tuore esimerkki kapitalistin viekkaudesta on Suomessa lanseerattu McVegan (The Sun, 7.10.2017).

Jos tämä kaikki olisi vain kilpailua siitä, minkä firman taskuun ostajan eurot kilahtavat, en näkisi mielikuvamarkkinoinnissa mitään ongelmaa. Ikävä kyllä näin ei ole, sillä se kykenee synnyttämään tarpeita, joiden täyttämiseksi moni kansalainen on valmis haukkaamaan korvasientä, eli ottamaan kulutusluottoja (AA 9.8.2016).

Onnistuneen mielikuvamarkkinoinnin ja kulutusluottojen yhdistelmä on myrkkykoktaili (fiva.fi, 18.9.2017), joka voi aiheuttaa melkoisen krapulan. Ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua - kulutusluotoille voi jotain tehdäkin (AA 31.10.2016), mutta mielikuvamarkkinoinnille ei (ajatus mielikuvamarkkinoinnin kieltämisestä ei sovi omaan liberaaliin maailmankuvaani, eikä se ole edes käytännössä mahdollista). 

Eräs (ainoa?) ratkaisu on opettaa nuoria selviytymään nyky-yhteiskunnassa paremmin - ennen opetettiin hies- ja rauduskoivun erojen lisäksi että valkoista kärpässientä ei pidä haukata. Ehkä nykyään pitäisi panostaa siihen, että nuoret ymmärtäisivät miten heihin pyritään vaikuttamaan, sekä tehdä selväksi kulutusluottojen myrkyllisyys.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka toivottavasti viimeinen harha-askel konsumerismiin on (käytetty) Suzuki GSX-R 600.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset