Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Vaalit ilman todellista vaihtoehtoa ovat haitallisia

  • Sankari jonka ansaitsemme, mutta jota emme tarvitse?
    Sankari jonka ansaitsemme, mutta jota emme tarvitse?

Seppo Varjuksen kolumni: Sauli Niinistön jälkeen Suomea odottaa rappio – romahdus alkoi jo vuonna 2012 (IS 4.11.2017) on pääpiirteittäin oikeassa, mutta romahduksen alkamisajankohdasta olen eri mieltä. Mielestäni ongelman siemenet kylvettiin vuosituhannen vaihteessa kun presidentin valtaoikeuksia kavennettiin (AA 8.1.2017), jota Nallekin hiljattain komppasi:  ”Valta haihtui savuna ilmaan Suomessa” ­– Björn Wahlroos vaatii presidentille lisää lihaksia (US 23.10.2017)

Lopullisesti kuilun yli mentiin mielestäni Tarja Halosen aikana - lautaskiista, Ottawan sopimukseen liittyminen ja Suomen ulkopoliittisen imagon rappio (IS 19.01.2012) saivat monet äänestäjät ajattelemaan "Ei enää koskaan", ja äänestämään ns. varman päälle.

Demokratian vahvuus on useiden vastakkaisten mielipiteiden esiintuomisessa, joista demokraattisen prosessin myötä syntyy sekä suunta että sen saavuttamiseksi tarvittava muutos. Niinistön saavutettua Kekkosen aseman, tämä prosessi on nyt jäissä, ja kansakunta jatkaa valitsemallaan tiellä - ilman todellista dialogia sen suunnasta.

Olisin kovin mielelläni nähnyt Elina Lepomäen Kokoomuksen presidenttiehdokkaana, tämä olisi ollut mahdollista koska Niinistö on ehdokkaana kannattajakorttien voimin. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska Kokoomuksen valtaapitävät pelkäävät rakenteidensa murtumista jos Lepomäkiläisyys saa enemmän kannatusta puolueessa.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä vaalit ilman todellista vaihtoehtoa eivät ole vain turhat, vaan myös haitalliset. 

PS. Niinistö on mielestäni edeltäjäänsä moninkertaisesti parempi presidentti, mutta se ei vielä riitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Halonen käytti presidentin valtaoikeuksia niin väärin, että niitä oli pakkokin kaventaa. Tämä valtaoikeuksien kaventaminen johtui siis entisen presidentin vallan väärinkäyttämisestä, ei siitä että valtaoikeuksia olisi ollut liikaa presidentillä.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Valtaoikeuksia kavennettiin niihin aikoihin kun Halosesta tuli presidentti, mutta kyllä hän onnistui siitä huolimatta pakkaa sekoittamaan huolella, ikävä kyllä.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Jos "ihana Elina" todellakin on oikeasti niin ihana ja liberaali niin miksei se loikkaa teidän puolueeseen tai Nukkuviin?

Ei riitä uskallus ja "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon" -

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2422...

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"ongelman siemenet kylvettiin vuosituhannen vaihteessa kun presidentin valtaoikeuksia kavennettiin"

Kekkonen sanoi, että valtaa ei anneta, se otetaan. Kekkonen toimi Suomen diktaattorina pelkillä demokraattisen presidentin valtaoikeuksilla. Periaatteessa pääministeri on perinyt presidentin valtaoikeudet, mutta kun pääministeri ei osaa käyttää valtaansa.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Pääministeri on aina savijaloilla, jos hallituskumppanit eivät arvosta päätöksiä, valta häviää.

Pääministeri voi myös mennä tämän taakse, ja väittää että "en voinut tehdä mitään, koska hallituskumppanit ja etujärjestöt" - tämä on vakava ongelma.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"jos hallituskumppanit eivät arvosta päätöksiä, valta häviää" Oikeiden, valtaa lisäävien, päätösten teko on vallankäytön perusjuttuja. Sama ongelma koskee myös isoilla valtaoikeuksilla varustettuja presidenttejä, kuten Trumpin kohdalla voimme huomata.

Ehkä paras vaihtoehto olisi siirtää valtaa kansalle, eli sitovat kansanäänestykset käyttöön. Mutta kun kansa ei osaa käyttää valtaansa; aina äänestävät samoja puolueita jolloin mikään muutu.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #7

Vaihtoehto tuokin, en ole kovin suuri suoran demokratian ystävä, mutta jopa se olisi nykytilanteeseen parannus.

Aloittaisin kuitenkin siitä, että palauttaisin presidentille oikeuden hajoittaa eduskunta ja järjestää uudet vaalit - näin olisi aina joku, josta joko tehdään patsaita tai ei tehdä, riippuen siitä miten työssään onnistuu.

Juha Hämäläinen

Todellakin vaihtoehdot puuttuvat. Syynä on puoluekoneisto, joka ei hevin laske lävitseen valtiomiesainesta. Tälle joukolle on tyypillistä itsenäinen ajattelu irti puoluekurista ja muista pakoista, jotka vesittävät älykkään ajattelun ja toiminnan korvaten kaiken kompromisseilla ja keskinkertaisuudella.

Tiedän useita Suomen kansalaisia eri tehtävistä, joissa olisi enemmän ainesta presidentiksi kuin yhdessäkään Niinistön kilpailijassa. He ovat ansioituneita henkilöitä alallaan, koulutettuja, älykkäitä, toimeliaita, tuloksia näyttäneitä, kielitaitoisia, pitkään ulkomailla toimineita ja muita kulttuureja tuntevia, kokeneita johtajia ja neuvottelijoita sekä lahjomattomia oikeudenmukaisia isänmaan ystäviä.

Kyllä päteviä ehdokkaita löytyisi, jos halutaan.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Onhan siellä vaihtoehtoja, joskaan ei kovin suosittuja. Tässä on kuitenkin iso ero Pohjois-Koreaan, jossa valtiojohtujuus periytyy.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset