Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Se parempi inflaatiomittari

  • Sininen on UIG, musta normaali kuluttajahintaindeksi.
    Sininen on UIG, musta normaali kuluttajahintaindeksi.
  • Suomen kuluttajahintaindeksi, joka ei ota huomioon asuntojen hintoja tai osakekursseja.
    Suomen kuluttajahintaindeksi, joka ei ota huomioon asuntojen hintoja tai osakekursseja.

Alkukesän kirjoituksessani Suomen Pankki huolestuu, entä sitten? (AA 10.05.2017) vastasin Jari Rutasen kommenttiin inflaatiosta näin:

"Mielestäni inflaation mittaamisessa on kaksi ongelmaa nykyisellään
1)inflaatio on nykyään globaali ilmiö, sen lokaali seuraaminen on harhaanjohtavaa
2)inflaatiomittarit eivät seuraa assettien (osakkeet, kiinteistöt jne) arvoja, näin niiden kuplaantuminen ei näy tutkassa, vaikka se on (keskipitkällä aikavälillä) aivan yhtä haitallista kuin kuluttajahintojen nousu"

Ilokseni New York Fed on käynyt tuumasta toimeen, ja luonut uudenlaisen inflaatiomittarin, joka ottaa kantaa kohtaan 2 (Bloomberg 5.12.2017). Mittarin nimi on underlying inflation gauge, eli UIG (newyorkfed.org), ja ajantasainen käppyrä on kuvaliitteenä.

Ikävä kyllä FED ei kerro miten se laskee UIG:n, joten en voi validoida itse kaavaa, mutta käppyrän pohjalta näyttäisi siltä, että jos UIG tavoiteyläraja asetetaan kahteen prosenttiin, niin vältytään ylilyönneiltä (eli talouskriiseiltä) paremmin kuin nykyisin seurattavan 2% CPI tavoitteen kautta.

Jos asia tuntuu abstraktilta, niin tämän voi hahmottaa niin, että kyseessä on nopeusrajoitus, jota maailman keskuspankkiirit seuraavat painaessaan maailmantalouteen kaasua tai jarrua. Jos kurvissa vauhti on liian raju, niin juna karkaa kiskoilta (näin kävi esim. 2008), tai vaihtoehtoisesti juna voi hyytyä ylämäkeen jos kaasua ei anneta riittävästi. Pankkiireilla tuntuu tosin olevan taipumus vauhtisokeuteen, eli kun vauhtia on ollut kivasti pitkään, niin jarrua painetaan yleensä auttamatta liian myöhään.

Kannustan tilastokeskusta luomaan UIG:tä vastaavan käppyrän Suomesta, vaikka Suomella ei omaa keskuspankkia olekaan, niin hallituksemme seuraa näitäkin mittareita lyödessään kiukaalle löylyä esim. velkaantumisen muodossa, eli eivät ne meillekään merkityksettömiä ole.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä on valitettavaa, että maailman tärkein mittari on ollut vuosikymmeniä rikki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Oikeansuuntainen askel Fediltä.

Kuluttajahintainflaatio on alhainen vaikka käynnissä on ollut globaali rahaelvytys. Se on hämmästyttänyt monia ekonomisteja.

Oikea vastaus on tosiaan se, että elyvysrahat ovat ohjautuneet sijoituksiin (assets) eikä reaalitalouteen.

EKP:n tavoite saada kuluttajahintainflaatio liikkeelle LTRO-rahaelvytyksellä tulee siis epäonnistumaan. Rahaelvytys muodostaa ainoastaan asset-kuplan, mikä lopulta romahtaa.

Rahapolitiikan virheellisyyttä ei toki tulla myöntämään, vaan samaa rataa jatketaan katkeraan loppuun saakka.

Käyttäjän HeikkiTurunen kuva
Heikki Turunen

Ei nyt selvinnyt, että missä suhteessa pitäisi antaa noiden vaikuttaa UIG-inflaatioon ja brutto- vai nettokanta jne. En siis ihan päässyt jyvälle tuosta laskukaavasta, mutta excelöin joutessani niin, jotta kuluttajahintaindeksi ja koko kansantalouden nettokanta olivat yhtä arvokkaat. Inflaatiolukemat olivat kovemmat (pl muutama lamavuosi) ja seurailivat loppupeliin aika paljon enemmän esim ansiotasoindeksiä.
Mielelläni excelöin lisää, kunhan jyvälle pääsisin, että mitä oikein pitäisi laskea :p

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

New York Fed ei tosiaan paljasta UIG:n laskukaavoja, joten esim. asuntojen ja osakekurssien painoarvot jäävät arvoitukseksi.

Tämän lisäksi pitäisi jotenkin kyetä poistamaan uusien assettien syntymisen vaikutus totaaliin jollain korjauskertoimella (tämä on mahdollista arvioida, muttei helppoa). Esim. uudet rakennukset eivät kasvata inflaatiota, paitsi jos ne nostavat neliöhintoja.

Tämän lisäksi kiinteistöt ovat muutenkin haasteellisia, sillä niiden hintakäyttäytyminen on alueellista. Osakkeet ovat tässä suhteessa paljon helpompia.

Aikaisemmin pohdin että inflaatio on nykyään globaali ilmiö, mutta entä jos se on onkin nimenomaan niin lokaali (kaupunkikohtainen) ilmiö, että kansankunnan keskiarvoinflaatio on menettänyt merkitystään?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Kullan hintakehitystä voi käyttää jonkinlaisena approksimaationa inflaatiosta:

https://fred.stlouisfed.org/series/BASE#0

=> käppyrä lähti nousuun rahaelvytyksen alkaessa 2008. Vastaava käppyrä muodostuisi varmaankin myös raaka-ainekorista.

+ "perimätiedon" mukaan unssilla kultaa on aina voinut ostaa tyylikkään miesten puvun. Hinta nyt 1245$/oz.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

2008 sekä kuluttajahintainflaatio että UIG kuoppasivat pakkaselle, kulta oli taas noussut pitkään jo ennen vuotta 2008 ja jatkoi nousua.

Kulta on mielestäni kriisikuumemittari, ei inflaatiomittari - paitsi mahdollisesti hyvin pitkällä aikavälillä (satoja vuosia).

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #6

Totta, kullan turvasatamaominaisuus aiheuttaa sen hintakehitykseen piikkejä.

Se voisi toimia melko luotettavana inflaatiomittarina, mikäli alettaisin jälleen käyttää rahana (esim. "digikultana") kuten historiallisesti on tapahtunut. Tällöin spekulatiivinen arvonvaihtelu vähenisi.

Jokatap. nykyjärjestelmässä inflaation mittausongelma on mielestäni edelleen ratkaisematon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset