Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Asumistuen toinen puoli - vastine Heikki Pursiaiselle

  • Tummanvihreät yhteen. (Kuva: Wikimedia commons)
    Tummanvihreät yhteen. (Kuva: Wikimedia commons)

Onnistuin pitämään lompakonnyörit kiinni kunnes Mustread julkaisi Heikki Pursiaisen kaksiosaisen esseen minua kiinnostavasta aiheesta, eli asumistuesta:

Asumistuen tuolla puolen, osa 1: Missä verotus ja sosiaaliturva kannustavat meitä asumaan?

Asumistuen tuolla puolen, osa 2: Mainettaan parempi asumistuki

Käyn tässä nopeasti läpi esseen väitteet ja otan niistä osaan kantaa sekä poliitikon että kriitikon roolissa.

Omistusasumiseen kannustetaan

Pitää paikkansa. Asuntolainan korkovähennys, asunnon myyntivoiton verottomuus sekä parjattu asuntotulo ovat omistusasumisen tukia. Itse poistaisin asuntolainen korkovähennyksen sekä asunnon myyntivoiton verovapauden, mutta näiden lisäksi myös varainsiirtoveron. Asuntotulon verottamista en kannata.

Syrjässä asumista tuetaan merkittävästi

Pitää paikkansa, ja Pursiainen kuvaa tuloverotuksen "epäsuoran" vaikutuksen hyvin. Kysymys "haluaisitko mieluummin 200e palkankorotuksen vai 200e alennuksen asumiskustannuksiisi" on oma yksinkertaistukseni tästä. Minulla ei ole mielessä ratkaisuja tähän ongelmaan, paitsi tietysti verokiilan pienentäminen, mutta se ei poista ongelmaa, vaan vain pienentää sitä hieman.

Valtionosuudet pahentavat asiaa

Pitää paikkansa, alueelliset tulonsiirrot ovat korkean tuottavuuden alueilta vähän tuottaville alueille, jolloin ne hidastavat muuttoliikettä. Lakkauttaisin valtionosuudet nykyisessä muodossaan.

Eikö saa asua missä haluaa?

Tässä ei ole varsinaista väitettä, mutta olen sitä mieltä, että sijainnista johtuvat kustannukset pitäisi maksaa itse.

Pitääkö kalliissa kaupungeissa asuvia pienituloisia tukea muuta maata enemmän?

Asumistuki on alueellinen tulonsiirto maalta kaupunkeihin, tämä pitää paikkansa. Pursiainen ottaa kantaa myös siihen, että yhteen laskettujen tulonsiirtojen "vektorin" suunta on kaupungeista maalle, joka pitää paikkansa.

Pursiainen ei kuitenkaan ota kantaa siihen, että kahden vastakkaisen yhtäsuurenkin tulonsiirron yhteisvaikutus voi olla negatiivinen. Analogiana voi ajatella vaikka köydenvetoa - vaikka köysi ei liiku minnekään niin vetäessä tulee hiki. Yhteiskunnan rakenteissa tämä hiki on byrokratiaa ja typeriä päätöksiä (esim. aluepolitikointia).

Näkisin, että alueellisten tulonsiirtojen minimointi on järkevää.

Asumistuen vaikutukset kaupungissa

Pursiainen väittää, että asumistuet eivät merkittävästi nosta vuokria, koska kyseessä on "käytännössä kiinteä tulonsiirto":

Kannustimia ”liian suureen” asuntoon muuttamiselle ei ole, kun Kela ei maksaisi lisävuokrasta senttiäkään

Näin on, mutta kolikolla on toinenkin puoli: Kannustimia pienempään (tai halvempaan) asuntoon muuttamiselle ei ole, koska tuet pienenisivät vastaavasti. Tästä syystä asumistuet nostavat sekä markkinoiden minimivuokratasoa, että keskimääräisten neliöiden tarvetta per asukas.

Väitän, että minimivuokratasolla on merkittävä vaikutus yleiseen vuokratasoon. Keskimääräisen neliötarpeen kasvu vuorollaan lisää asuntojen niukkuutta, joka kasvattaa myös vuokratasoa.

Pursiainen on tosin ennakoinut argumenttini disclaimerilla:

"Asumistuen vaikutuksia yleiseen vuokratasoon on kuitenkin hyvin vaikeaa tutkia empiirisesti. Se nimittäin edellyttäisi käsityksen muodostamista siitä, millainen vaikkapa koko Helsingin vuokrataso olisi jos asumistukijärjestelmä olisikin aivan toisenlainen. On melko selvää, että tällaisen käsityksen muodostaminen uskottavasti vaatii sankarillisia ponnistuksia."

Jätän lukijoiden päätettäväksi ovatko väitteeni uskottavia vai ei, mutta sankarillista ponnistuksista ei ollut kyse.

Pursiainen on myös sitä mieltä, että Helsingissä ei rakenneta riittävästi asuntoja, ja se on hintatason primaarisyy - tästä olen yhtä mieltä.

Kannatan keskipitkällä aikavälillä asumistukijärjestelmästä luopumista ja perustuloon siirtymistä.

Asumistuen vaihtoehdot ovat huonompia

Pursiainen vastustaa vuokrasääntelyä, ja olen hänen kanssaan tästä samaa mieltä. Hän vastustaa myös sosiaalista asuntotuotantoa, josta olen eri mieltä. Myönnän, että Heikin argumentti:

"Esimerkiksi Helsingissä rakentamista rajoittaa kaavoitus. Kohtuuhintainen rakentaminen ei siis lisää asuntojen kokonaismäärää, vaan on poissa muusta rakentamisesta. "

on vahva - siltä osin kuin näin tapahtuu ei julkisessa asuntotuotannossa ole järkeä. Tämänkin kolikon kääntäisin toisin päin: Helsingin olisi syytä asettaa riittävän kunnianhimoiset asuntorakennustavoitteet, ja jos yksityiset toimijat eivät kykene niitä saavuttamaan, kannattaa kaupungin rakentaa tarvittaessa itse. Näiden asuntojen ei tarvitse olla sosiaalisia tai kohtuuhintaisia, vaan kaupungin pitäisi vuokrata ne markkinahintaan.

Asumistuki kuntien maksettavaksi?

Pursiainen vastustaa asumistukien siirtämistä kuntien maksettavaksi (valtion sijaan) siksi, että kunnat pyrkisivät kaavoittamaan vain omistusasuntoja, jolloin niiden maksettavaksi koituisi mahdollisimman vähän asumistukia.

Huoli on aiheellinen, mutta tähänkin on olemassa ratkaisu: työssäkäyntialueiden kunnat on syytä yhdistää - erityisesti tämä koskettaa Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista, näin ei olisi enää kaveria kenen harteille asumistuen maksatuksen voisi sysätä.

Kannatan siis asumistuen siirtämistä kunnille lyhyellä aikavälillä, ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä.

Lopuksi

"Keskeinen johtopäätös on, että asumistuen kannustinvaikutuksia liioitellaan jatkuvasti."

Olen eri mieltä, ja jatkan asumistukien kritisoimista siihen saakka kunnes Suomi kykenee kokonaisvaltaiseen sosiaaliturvauudistukseen - nähtäväksi jää mille tasolle asumistuen kokonaismenojen pitää nousta ennen kuin näin tapahtuu.

Siinä Pursiainen on oikeassa, että asumisen korkean hinnan ensisijainen syy ei ole asumistuki, vaan kaavoituksen ja rakentamisen puute. Näkisin mielelläni molemmat korjattavan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä MustRead kaipaa kommenttiosion.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Asumistukien ohella ongelma on toimeentulotuki. Sen 100% korvaama vuokrataso kattaa yleensä markkinavuokrat ja kalliimpaan asuntoon muuttaminen ei välttämättä vähennä käytettävissä olevia tuloja lainkaan. Elämme melko leveästi (4 henkeä / 75 neliötä) Helsingissä meren rannalla ja ratikkapysäkin vieressä ja siitä huolimatta toimeentulotuki sallisi vielä satasen kalliimmankin kämpän.

Asumisen tukien vaikutuksesta vuokratasoon voi toki väitellä mutta ainakin moraalisesti ne ovat hyvin kieroja.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Pitää paikkansa - tukien nimillähän ei ole merkitystä, vaan sillä, ovatko tuet korvamerkittyjä vai ei, ja jos, niin mihin.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Taas täyttä puppua. Stvm/Kela on asettanut tiukat rajat mihin asumistukea maksetaan.
Kalleuden mukaan on euromääräisesti ,neliöt,henkilöluvun mukaan asetettu katto mihin saa asumistukea.Loput on toimeentulotuessakin omavastuulla.

Kun asumistuki otetaan tulona huomioon ja vähennetään toimeentulotuesta koko tuki menee takaisin Kelan kirstuun.

Kun toimeentulotuesta vähennetään: Asumistuki,työmarkkinatuki,lapsilisät,käteen annetaan 487e/kk.
Niin köyhä ei loppujen lopuksi maksanut valtiolle kuin tuon 487e/kk.

esim.
Lapsilisä 130e
Työmarkkinatuki 680e
asumistuki 250e
Yht:1 060e (kelan kirstuun takaisin)
käteen 487e.

Vesa Pirilä

Avaisitko vähän millaisessa tilateessa kaupungin olisi järkevää täydentää markkinavetoista asuinrakentamista toimimalla itse rakennuttajana? Kuulostaa kohtalaisen epätodennäköiseltä, että elinvoimaisessa kunnassa olisi erityinen tarve asunnoille, jos yksityiset rakennuttajat eivät ole kiinnostuneita aloittamaan projekteja. Lähtisin tällaisessa tilanteessa ennemmin korjaamaan kaavoitusta, asuntokokorajoituksia, parkkipaikkavaatimuksia ja liikennetarjontaa ennen kuin kannattaisin väkisinrakentamista.

Teoriassa pitkän näkymän ottava, kasvava kaupunki voisi ehkä perustellusti tehdä vastasyklistä politiikkaa ja yrittää laman aikana hyödyntää edullisempaa työvoimaa, kun yksityisten on vaikeaa saada rahoitusta.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Yksityisillä rakennuttajilla ei ole kannustinta rakentaa jos käsissä on asuntoja jotka ovat myymättä - käytännössä rakennuttajia on vähän, ja ne pystyvät pitämään asumisen hinnan tasaisena niin tahtoessaan.

Nykyään kunta usein asettaa rakennusvelvoitteen myydessään tontin, tämä onkin järkevää, mutta eteen voi tulla tilanne jossa ostajia ei ole - tällöin kunnan kannattaa rakentaa itse.

En koe julkista rakentamista väkisinrakentamiseksi, aivan sama kuka luukut rakentaa.

Vesa Pirilä

No ei se nyt aivan sama ole. Kunta voi paljon vapaammin rakennuttaa vääränlaisia, joiden kysyntä ei ole optimaalista, ja vuokrata tai myydä niitä vaikka tappiolla. Lisäksi kunta voi rakentaa vaikkapa kunnanjohtajan avomiehelle kivan kattohuoneiston. Asuminen on malliesimerkki alasta, jolla markkinamekanismi tekisi paljon hyvää.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #7

Näkisin että asumisen ongelma on kaksitasoinen kartelli - kunta pitää uudet toimijat poissa markkinoilta kaavoittamalla niukasta, ja markkinoilla olevat toimijat pitävät hintatason ylhäällä rakentamalla vain sen verran kuin saavat kaupaksi.

Tämän solmun voisi mahdollisesti ratkaista kaavoittamalla "äärettömästi", mutta on hyvin vaikea sanoa mitä ongelmia siitä syntyisi - ei toki välttämättä mitään.

Maailmasta ei taida yhtään (suurta) kaupunkia olla joissa asia hoituu markkinamekanismin voimin, jos sellainen on, niin toki mielelläni perehdyn.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Mihin hävisi -70 luvulla olevat yritysten rakentamat vuokratalot työntekijöilleen?

Esim.Lokomo rakenssi 5 kerrostaloa,antoi lainaa jota sai maksaa vuokrassa takaisin,takasi asukkaan pankin lainan ja lopulta asunto siirtyi omaksi.
Pistikö Grynderit kampoihin tonttien takia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset