Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Elämä on lyhyt, puoluekuri pitkä

  • Tästä on vaikea olla eri mieltä (Kuva: peda.net)
    Tästä on vaikea olla eri mieltä (Kuva: peda.net)

Mikael Junger erosi SDP:stä (yle 15.12.2017) ja avasi päätöksen taustoja enemmän artikkelissa ”Markkinatalous ja demarius ovat ristiriidassa keskenään” (Mustread, 22.12.2017):

"Tällä hetkellä yhteiskuntaa eivät uudista puolueet, vaan kaikki muu. Puolueet eivät ole Suomea eteenpäin vievä voima, vaan kaikki tapahtuu muualla: yrityksissä, kaupungeissa, ihmisten teoissa. En usko, että politiikka on rikki vaan puolueet."

Koen, että Nolanin kartasta puuttuu eräs merkittävä ulottuvuus: progressiivisuus. Jos sellainen olisi, niin äänestäjät näkisivät paremmin, että vaikka he saattavat osua arvomaailmaltaan puolueen "haaviin", niin muutoshalukkuus ei osu.

Kokoomuksen haluttomuus purkaa apteekkimonopoli, Keskustan tavoite hidastaa maaltamuuttoa, SDP:n taistelu työmarkkinoiden vapauttamista vastaan ovat kaikki selviä esimerkkejä siitä, kuinka saavutetuista eduista pidetään kiinni eturyhmien hyväksi kansakunnan kustannuksella.

Vihreät ovat poikkeus, he ovat mielestäni progressiivia, mutta siitä syystä että puolue on markkinatalousvastainen, en voi kannattaa heitä.

Koska kaikki eduskuntapuolueista ei mieluisaa löytynyt,  enkä halua äänestää jotakuta joka ei edusta puolueensa linjaa, päätin aikoinaan lähteä mukaan Liberaalipuolueen perustamiseen. Tulkitsen, että Jungner pitää hanketta epärealistisena:

"Cityliberaaliin puolueeseen en usko, koska cityliberaaleja on Suomessa niin vähän. Jos eduskunnasta keräisi heidät samaan porukkaan, heitä saataisiin ehkä 50, mutta kannatus vaaleissa olisi maksimissaan kymmenen prosenttia.

Johtopäätökseni on, että aatteellisesti määritelty puolue ei menesty, vaikka olisi uusikin."

Käsityksemme menestyksestä on ilmeisen erilainen - 10% kannatus Suomea eteenpäin vieville asioille on samalla myös 10% kannatus pois Suomea jarruttavista asioista, eli se on enemmän kuin hyvä alku.

Ideologiaan ei toki itseään tai puoluetta kannata hirttää, mutta jonkinlaisen viitekehyksen jäsenet tarvitsevat, sillä muuten yhteistä säveltä tai majakkaa ei löydy - markkinatalous on mielestäni tähän varsin toimiva "pääsykoe", sillä sen eduista (ja riskeistä) keskustellessa kyse ei ole mielipiteistä vaan ymmärryksestä.

Eduskuntavaaleihin 2019 on vielä tovi aikaa, mutta haluaisin jo nyt esittää hajatelman kaikille liberaaleiksi itsensä mieltäville:

"Elämä on lyhyt, puoluekuri pitkä"

Jos tämä resonoi, niin tervetuloa joukkoon!

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka toivottaa lukijoille rauhallisia välipäiviä ja railakasta uutta vuotta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Ei tuo mies ole koskaan ollutkaan oikea demari ties mistä sinne eksynyt eikä ole saanut kun pahaa aikaseksi terv tepivaari

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Yritettiin joskus löytää kannatusta Nuorsuomalaisille. Pari prosenttia löytyi. Liberaalien kannatus on kaikki vuodet ollut vielä heikompi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset