Kenelle maan arvonnousu kuuluu?
Suomen perustuslakiin on kirjattu omaisuudensuojasta näin:
"15 §
Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla."
Monien kuntien tulkinta tästä pykälästä on erikoinen, kuten Ilta-Sanomien eilinen artikkeli Jari sai kunnaninsinööriltä tylyn sähköpostin – ”En olisi uskonut, että nyky-Suomessa tapahtuu tällaista” kertoo:
"Lempäälän Vuoreksen maanomistajien mukaan kunta vaatii heidän omaisuuttaan polkuhintaan, jotta se voi tehdä maalla kiinteistöbisnestä."
Numerot ovat Jarin puolella:
"Maansiirtoyritys on vuokrannut Heikkilän maita hiekan ja maa-aineksen varastointiin. Vuokrista kertyy alle vuodessa enemmän neliöhintaa kuin kunnan tarjoamasta ostohinnasta.
– Olen verrannut tätä siihen, että kunta vaatisi omistusasuntoasi alle vuoden vuokrilla.
Kunta on tarjonnut Heikkilän sisarusten omistamista 15 hehtaarin maista 519 000 euroa. "
Eikä kunta viitsi asiaa edes kiistää:
"IS ei tavoittanut Lempäälän kunnan edustajia kommentoimaan asiaa."
Ylätasolla näkisin, että kansalaisia pitäisi suojella kunnan mielivallalta, eikä pakkolunastusta pitäisi voida käyttää kuntien rahastuskeinona, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.
Kysymys on siitä, että missä suhteessa maan arvonousu kuuluu maanomistajalle, ja missä suhteessa kunnalle. Jos maanomistaja investoi tonttiinsa tavalla tai toisella, on selvää että arvonnousu kuuluu hänelle, mutta entä jos kunta rakentaa tontille hyvät yhteydet, tai kunnallistekniikan?
Entä tilanteessa, että kuntaan rakennetaan rautatieasema? Tämä nostaa kaikkien tonttien arvoa melko pitkänkin etäisyyden päässä asemasta. Käytännön tuore esimerkki tästä löytyy pääkaupunkiseudulta: Länsimetro hilasi asuntojen hintoja merkittävästi ylös – markkinoilla pöhinää jo vuosia (RL 25.01.2018)
Lempäälän Vuoreksen tapauksessa kyse on käytännössä Tampereen lähiöstä, jossa maan arvo on noussut siksi, että kaupunki on laajentunut alueen ympärille, kuten kuvaliitteestä näemme.
Koska arvonnousu ei ole Jarin ansiota, on siis ihan perusteltua, että Jari ei pääse rahastamaan sillä, että hän on pantannut maata tähän saakka. Toisaalta hänellä ei ole ollut vaihtoehtoa, koska kunta ei ole suostunut maata kaavoittamaan, mutta Jarin suunnitelma rakentaa hirsitalo isolle tontille lähelle Tamperetta ei myöskään ole tehokasta maankäyttöä.
Kuten ryhmäpuheenvuorossani Helsingin kaupunginvaltuustossa totean, ongelma piilee siinä, että julkissektorin maankäytöllä rahastaminen perustuu Suomessa niukkuuden myymiseen – kunnat ylläpitävät niukkuutta rahastaakseen tonttimyynnillä mahdollisimman paljon (tämä on efektiivisesti piiloverotusta), joka johtaa suoraan kalliiseen asumisen hintaan.
Ratkaisu sekä Jarin ongelmaan, että asumisen kalliiseen hintaan ylipäätänsä, on poistaa niukkuus. Käytännössä tämä onnistuu niin, että maanomistajille annetaan lupa kaavoittaa maansa kunnallistekniikan hinnalla, jonka lisäksi kiinteistöveron rakennuksiin kohdistuva osa tulee poistaa. Tämä johtaa siihen, että kiinteistöveron koko rasitus kohdistuu maapohjaan, jolloin maanomistajilla on kannustimet rakentaa tontille mahdollisimman paljon – myöskään rakennusoikeuden määrää tonteilla ei pitäisi enää rajoittaa lainkaan.
Käytännössä tämä ns. maavero olisi haja-asutusalueilla nolla, mutta mitä lähemmäs kaupunkien keskustoja mennään, se nousisi tasolle, joka vastaisi kokonaisuudessaan nykyisen kiinteistöverojärjestelmän tuottoa.
Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka ymmärtää että tämän ehdotuksen toteutuessa kaupungit kasvaisivat nykyistä orgaanisemmin.
PS. "Kiinteistöveron rakennuksiin kohdistuva osa tulee poistaa" on lainattu suoraan Liberaalipuolueen puolueohjelmasta. Kokonaisuudeessaan kohta on kirjattu näin:
Asumisen verotus
Varainsiirtovero tulee poistaa. Kiinteistöveron rakennuksiin kohdistuva osa tulee poistaa. Oman asunnon myyntivoiton verovapaudesta tulee luopua.
Maanomistukselle ei ole mitään perusteita. Eihän maata edes todellisuudessa voi omistaa. Muut lisäksi määräävät täysin mitä saat maallesi tehdä ja sille rakentaa.
Järkevintä on, että kaikki rakennusmaa ainakin on valtion tai kunnan ja nämä antavat maalle käyttöoikeuksia käytännössä maksutta alueellaan asuville henkilöille ja yrityksille. Käyttöoikeudet voivat olla periytyviä.
Ei ole mitään järkeä ihmisten velkaantua ja maksaa toisilleen maasta, joka oli täällä ennen meitä ja on jälkeemme. Omien persaaksieni alla on pieni tontti, jonka markkinahinta on yli 400.000€. On täysin sairasta, että ihmiset joutuvat maksamaan tällaisia summia välttääkseen asumasta taloyhtiössä.
Tämä maan kalleuden hulluus pienentää käytettävissä olevaa tuloa tuottamatta mitään reaalista, mutta vähentämällä kykyä käyttää muuhun kuten parempiin asuntoihin tai kulutukseen, joka lisäisi työpaikkoja.
Elämässämme on joukko asioita, joita lähellekään ei tule soveltaa markkinataloutta ja sijoittamista. Saman mallin soveltaminen kaikkeen on syöpä ajattelussamme.
Ilmoita asiaton viesti