Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Presidentin huoli rahan määrän lisääntymisestä on aiheellinen

Presidentti Niinistö ihmettelee rahan määrän nopeaa lisääntymistä maailmassa: Velan kasvu ei voi jatkua (Yle 12.10.2018) sai Roger Wessmanin esittämään näkemyksensä asiasta: Presidentti on huolissaan rahan määrän kasvusta – turhaan (Mustread 18.10.2018). Niinistö jätti ulostulossaan määrittelemättä tarkkaan mistä ongelmat mahdollisesti syntyvät, joka mahdollisti Wessmanin "Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää" kirjoituksen. 

Saulin "Rahan yhteyttä reaalimaailmaan on vaikea nähdä" on kuitenkin avaamisen arvoinen.

Rahajärjestelmämme toimii kuin panttilainaamo (AA 2.12.2015): jos sinulla on varallisuutta (esim. asunto, kultaharkko, metsää), voit ottaa lainaa sitä vastaan pankista varallisuuserän arvoa vastaavan summan, joka synnyttää maailmaan lainan verran uutta rahaa.

Kun maailmaan luodaan uutta varallisuutta (asuntoja rakennetaan, kultaharkkoja louhitaan maasta, metsää kasvatetaan), voi tätä uutta varallisuutta vastaan hakea pankista lainaa, ja näin rahan määrä maailmassa kasvaa.  Tämä on rahan yhteys reaalimaailmaan, ja järjestelmä on siitä mainio, että jos jätät lainasi maksamatta, pankkisi lunastaa asuntosi, kultaharkkosi ja/tai metsäsi, ja olette sujut.

 

Ylläoleva pätee kuitenkin vain ideaalimaailmassa -  elämme tilanteessa jossa rahan yhteys reaalimaailmaan on katkennut, sillä merkittävän osan lainojen panttina ei ole varallisuutta, vaan katteettomia lupauksia.

Näitä katteettomia lupauksia Suomikin on laitonut tiskiin sadan miljardin edestä (AA 22.11.2017), USAn vastaava luku on noin 21 000 miljardia ja Italialla 2400 miljardia.

EU haluaisi että Italia pitäisi katteettomat lupaukset edes hieman aisoissa, mutta saapasmaan vaalivoittajat kieltäytyvät:  Suomen Pankin Olli Rehn Italiasta: Taloustilanne huolestuttava, mutta kriisejä ei kannata vielä maalata (YLE 29.9.2018)

Siinä suhteessa velat eivät ole katteettomia, että mailla olisi kyllä riittävästi varallisuutta jolla kuitata kaikki velkansa pois. Ne ovat katteettomia siksi, että samoilla mailla on myös puolustusvoimat sitä varten että niiden ei halutessaan tarvitse luopua varallisuudestaan.

 

2008 talouskriisi johtui osittain ilmiöstä nimeltä moraalikato. Pankit olivat kasvaneet niin suuriksi ja verkostoituneiksi, että ne pystyivät luottamaan siihen, että riskien realisoituessa laskun kuittaa veronmaksaja - ja näin tapahtui.

Nyt olemme tilanteessa, missä moraalikato ilmenee kansallisella tasolla - jos maailman maat eivät joka tapauksessa kykene valtionvelkojaan maksamaan, eikö rationaalinen ratkaisu ole velkaantua enemmän kuin muut?

Tämä on uskoakseni Sauli Niinistönkin huoli - vähänkään pidemmällä aikavälillä tämä kehitys johtaa väistämättä ongelmiin.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä sadan vuoden aikahorisontti on tärkeä sekä poliitikoille että ekonomisteille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Mielenkiintoista: taas kerran kirjoitit mielestäni hyviä ajatuksia.

Erityisesti haluan nostaa kirjoituksestasi esiin tämän:

"Ylläoleva pätee kuitenkin vain ideaalimaailmassa - elämme tilanteessa jossa rahan yhteys reaalimaailmaan on katkennut, sillä merkittävän osan lainojen panttina ei ole varallisuutta, vaan katteettomia lupauksia."

Olen jo vuosien ajan aina silloin tällöin maininnut, että on mielenkiintoista, että valtamediassa voivotellaan velkaantuneisuuden kasvua mutta ei pankkisäästöjen kasvua -- vaikka kyseessä on saman kolikon kaksi puolta. Pankkitileillä olevat rahat ovat yksien saatavia (talletuksia) ja ne ovat voineet syntyä vain joidenkin (toisten) velanottona.

Mielenkiintoinen kysymys on tietysti se, miksi varallisuutta kerätään nykyään entistä enemmän rahan muodossa eikä reaaliomaisuuden (esimerkiksi tuontantovälineiden) muodossa. Syy siihen lienee se, että kapitalistinen talousjärjestelmä ja globalisaatio (jota aiemmin kutsuttiin imperialismiksi) on kehittynyt siihen vaiheeseen, että finanssispekulaatio on (spekulantille) tuottoisampaa kuin reaalinen tuotanto "tehdaskapitalistille" (kuten ennenvanhaan sanottiin).

Meidän tavallisten tallaajien kannattaa ennenkaikkea kiinnittää huomiota siihen, että nuo kannattavuusarviot tehdään yksittäisten kapitalistien tai kapitalistiryhmien tai koko kapitalistiluokan näkökulmasta eikä koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Osaan nimetä kaksi osaavaa suomalaista talousjournalistia: Muhonen ja Hurri.

Muiden osaaminen ei vakuuta.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hurri teki minuun vaikutuksen vuosia sitten kun hän mainitsi jossain kirjoituksessaan, että yksien ylijäämä tulee toisten alijäämän kustannuksella.

Noinkin "päivänselvä" asia tuntuu keskiverto "talousasiantuntijoille" olevan ylivoimaisen vaikea ymmärtää. Siksipä he vaativatkin, että kaikkien pitäisi tehdä ylijäämää eikä kenenkään pitäisi tehdä alijäämää.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

(Mainitaan vielä, että vaikka raha lasketaankin liikkeelle korollisena velkana, sekä velan että koron maksaminen on teoriassa mahdollista, mutta se edellyttää sitä, että koronsaajat ostavat korkotuloillaan reaaliomaisuutta -- esimerkiksi investoivat reaaliseen tuotantoon. Mikäli he säästävät tulonsa rahan muodossa, velkojen ja korkojen maksaminen ei onnistu.)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Jos maksu ei onnistu, varallisuus vaihtaa omistajaa - tämä ei ole ongelma.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo Vastaus kommenttiin #5

Mikä varallisuus? Kuten itse mainitsit blogitekstissäsi, lainan vakuutena on usein vain lupaus maksaa laina korkoineen ja muine sovittuine kuluineen.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #6

Aa juu - vakuudeton luotto on aina ongelmallinen.

Pointtini oli sanoa, että korkoa demonisoidaan mielestäni turhaan - se ei aiheuta epästabiliteettiongelmia, vaan nimenomaan vähentää niitä.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

"Nyt olemme tilanteessa, missä moraalikato ilmenee kansallisella tasolla - jos maailman maat eivät joka tapauksessa kykene valtionvelkojaan maksamaan, eikö rationaalinen ratkaisu ole velkaantua enemmän kuin muut?"

Kyllä.

Minusta rationaalista suomessa, ja suomalaisten osalta olisi tämmöinen nokkimisjärjestys:

1. Ei henkilökohtaista velkaa tai velkaa toiminimelle
2. Ei mielellään velkaa yrityksille mutta harvoin vältettävissä.
3. Kunnille yms. verovaroilla pyöriville jutuille velka vähemmän merkittävää
4. Valtio, tänne velat.

Ja valtion velka toki euromuotoista EKP velkaa ja velkaantumisaste sovituissa rajoissa eikä missään nimessä maksa velkoja pois enempää kuin mitä muut valuuttaunionissa.

Sitten jos tämä leikkiraha härdelli kosahtaa omaan mahdottomuuteensa niin homma on sitten purettavissa kivuttomasti.

Erityisen tärkeätä on henkilökohtaisen velan vähentäminen, koska siinä kohtaa kun homma menee rikki niin putoaa helposti toisen luokan kansalaiseksi.

"Tämä on uskoakseni Sauli Niinistönkin huoli - vähänkään pidemmällä aikavälillä tämä kehitys johtaa väistämättä ongelmiin."

Siinä kohtaa kun isoja määriä rahaa lainanneet tajuavat, että eivät saa rahojaan takaisin tapahtuu jotain hyvin jännää!

Eipä tuosta muusta ole kyse. Silleen olisi siistiä jos saisi rahasotkut siivottua kaikki mahdollisimman pitkälle valtion velaksi joka pyörii samoissa määrissä mitä muilla.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Sauli on keksinyt pyörän uudelleen! Kyllä tästä "rahan" määrän kasvusta on oltu tietoisia jo pitkään. Maailmassa oli jo muutama vuosi sitten rahaa eli velkakirjoja 7-8 kertaa maapallon vuotuisen bruttokansantuotteen verran. Pahinta on, että kyseessä on korttitalo, jossa uutta velkaa on annettu vanhoja velkakirjoja vastaan, jolloin velka joka kerran lähes kaksinkertaistuu. Tästä korttitalosta on oltu hiljaa, koska jos siinä jokin kortti pettää, syöksyy maapallo todella pahaan kriisiin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Minua itseäni kiinnostaa se että mitä muuta kannattaisi tehdä kuin maksaa omat velat vois ja ostaa säilykkeitä.

Olen jo maksanut velat ja jonkin aikaa hamstrannut hyödykkeitä mutta vähän kiinnostaisi omaisuuslajit millä turvata elämää pidemmälle aikavälille.

Se että osakkeet romahtaa jokseeenkin varmasti, on silleen mielenkiintoinen juttu että silti tuntuu, että osa rahoista kannattaa pitää niissä arvon menetyksestä huolimatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset