Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Suomeen laki valtakunnallisista tietojärjestelmistä

Espoo poltti miljoonia euroja tietojärjestelmään – ”Ei voi välttyä rakenteellisen korruption mahdollisuudesta”, arvioitiin vastaavaa hanketta Lahdessa (HS 24.10.2018). Vaikka Tieran hallituksen kokouksissa on kampaviinereitä päästy nauttimaan, ja hallituspalkkiot ovat napsahtaneet tilille, ei Espoon tötöilyn todennäköinen syy ole maan tapa.

Olennaisempi tekijä tötöilyssä oli se, että projektista päättämässä olivat tunarit:

"On kovaa, että hallintojohtaja sai varoituksen. Tämä oli asia, jossa kukaan meistä ei ollut asiantuntija”, Tolonen sanoo."

Mutta tämäkään ei ole perimmäinen syy. Ohjelmistoprojektit voivat olla haastavia, ja välillä ammattilaisillakin käy mopo ojan puolella.

Todellinen syy projektin epäonnistumiseen on se, että projektia ei olisi ylipäätänsä olisi pitänyt joutua tekemään.

 

Työskentelen leipätyössäni konsernissa, joka toteutti ja jalkautti globaalin toiminnanohjausjärjestelmän noin vuonna 2004. Kuten Espoossakin kaavailtiin, tutun kolmikirjaimisen pajatson päällä pyörii sekä taloushallinto että palkat, mutta konsernimme tapauksessa myös paljon muutakin, kuten materiaalinhallinta.

Silloin kun konserni ostaa uuden yrityksen, niin rahaa ei juurikaan pala, eikä nokka ei kauan tuhise kun uuden yrityksen kustannuspaikat ovat rivissä ja uusi yhtiö on osa konsernin rakennetta.

Näin Espoonkin tapauksessa asian olisi pitänyt mennä - sen sijaan että jokainen kunta rakentaa pyörän uudelleen, pitäisi valtion rakentaa pyörä, ja jokainen kunta olisi vain yksi puola lisää, joita voidaan lisätä tai poistaa sitä mukaa kuin maailma muuttuu.

 

Monessa asiassa nykyiset tietojärjestelmähankkeet ovan samankaltaisia kuin postijärjestelmä. Suomen postilaitos perustettiin 1638 kun Pietari Brahe ymmärsi, että postin kulkemisen takaamiseksi palvelun pitää toimia samalla tavalla joka kunnassa.

Tästä huolehditaan edelleenkin postilain turvin, joka määrää esim. näin:

"Kunta on velvollinen sallimaan kirjelähetysten keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden ja vähäisten rakennelmien, kuten postilaatikkojen, sijoittamisen asemakaavassa osoitetuille yleisille alueille, jos sijoittamista ei voida muulla tavoin järjestää postiyrityksen ja postin saajan kannalta kohtuullisella tavalla ja kohtuullisin kustannuksin."

Postijärjestelmästä on opittavaa. Näkisin, että Suomi tarvitsisi lain valtakunnallisista tietojärjestelmistä, joka rajoittaisi kuntien itsehallintoa sellaisten palvelujen osalta, jotka on syytä toteuttaa keskitetysti. Taloushallinto on ilmiselvä esimerkki tästä, mutta toisaalta valtakunnallinen potilasrekisteri olisi ollut valtavasti alueellista Apottia järkevämpi hanke. 

Jos seuraavaan hallitukseen nimetään digitalisaatio- tai kehitysministeri, niin pidän tämän lain edistämistä hänen tärkeimpänä tehtävänään. 

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä jokainen kunta on perustoiminnoiltaan identtinen, sillä perustoiminnot ovat kirjattu lakiin.

 

PS. yhteisten tietojärjestelmien lisäksi myös yhteiset palvelukeskukset tehostaisivat julkista sektoria valtavasti. Näin selvittäisiin mm. arvioilta puolet pienemmällä määrällä taloushallinnon työntekijöitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Tiera on muuten nimensä mukainen - Wikipedia osaa kertoa:

"Tiera, pidemmältä nimeltään Iku-Tiera Nieranpoika, esiintyy suomalaisessa tarustossa ja siitä kootussa Kalevalassa. Nimen muunnoksia ja toisintonimiä ovat muun muassa Kuura, Tuura, Teura ja Liera. Nimen Iku-etuliite viittaa ikuisuuteen ja tarkoittaa luultavasti kunnioitettua. Kalevalassa Tiera on Lemminkäisen taistelutoveri ja taidokas keihäänkäyttäjä. Hän on niin innostunut sodankäynnistä, että jättää uuden vaimonsa tyydyttämättä ehtiäkseen nopeammin sotaan."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset