Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Kenelle taiteilijapalkkaa maksettaisiin?

Entinen ”kiinnostava kirjailija” Antti Nylén ehdottaa Suomeen taiteilijapalkkaa, ja yksi ratkaisu olisi ottaa varat poliiseilta – ”Nyt on taiteilijoiden vuoro!” (HS 17.11.2018):

"Syntyisi taiteen uusi renessanssi, kun sitä eivät enää tekisikään ”niukkuuteen, ankeuteen ja nöyristelyyn pakon edessä totuttautuneet hylkiöt: surulliset, kaunaiset ja kostonhimoiset, kivulloiset ihmisrakkineet”.

Nylénistä palkka voisi olla 2 300 euroa, saman verran kuin lastentarhaopettajilla."

Tuolla liksalla harkitsisin itsekin taiteilijaksi ryhtymistä - itseni lisäksi todennäköisesti myös jokainen Suomen nykyisistä työttömistä, joten Nylénin ehdotuksesta puuttuvat kriteerit, joilla taiteilijaksi pääsee.

Vaikka taiteilija itse kritisoi ”kulttuurilehtiä lukevaa 12 ihmisen eliittiä”, epäilen vahvasti että hänellä on näkemyksensä sille kuka saisi, ja kenelle annetaan.

Koska taiteen saralla tätä valintaa ei mielestäni voida objektiivisesti tehdä, pitäisi mallin mielestäni perustua ajatukseen, että jokainen on jo syntyessään taiteilija. Minua ei lainkaan haittaisi, jos ehdottamaani perustulomallia kutsuttaisiin vaikka taiteilijapalkaksi, ei nimi sosiaaliturvaa pahenna, jos ei sosiaaliturva nimeä.

Sosiaaliturvaa uudistamalla myös universaalien palvelusetelien käyttö parantaisi taiteilijoiden asemaa, sillä osa niistä kanavoituisi kulttuuripalveluihin.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka näkee taiteilijoiden olevan samassa asemassa kuin kuin yrittäjien, ja parantaisi molempien asemaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JuhaJantunen kuva
Juha Jantunen

Eikö taiteilijoilla jo ole tuommoinen palveluseteli? Jotkut kutsuu niitä nimellä pääsylippu.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Ongelma on siinä, että osaa lipuista subventoidaan julkisista, osaa ei.

Esim. speksit ovat kulttuuria, jota ei juuri subventoida. Toisesta päästä löytyy ns. korkeakulttuuri, jota subventoidaan valtavasti.

Nämä nallekarkit jakaisin mielellään tasan.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

”Nylénin ehdotuksesta puuttuvat kriteerit, joilla taiteilijaksi pääsee.”

Minä voin kertoa ne: pitää asua Helsingissä, istua iltaisin taiteilijakapakoissa, lopettaa yliopisto-opinnot ilman tutkintoa, käydä kerran elämässään Pariisissa tai ainakin tuntea joku, joka on siellä käynyt. Asialle on eduksi, jos on syntynyt ulkomailla tai ainakin kantaa vieraskielistä sukunimeä.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Sakari unohdit tärkeimmän: oikeat yhteiskunnalliset (vahvan punavihreät) mielipiteet. LGBT-viehtymykset, antisuomalaisuus ja valkoisen miehen syyllistäminen ovat pakollisia.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Tuokin taiteilija on vieraantunut yhteiskunnasta omiin sfääreihinsä ...
Perustulo riittää hänellekin ettei ylpisty - kunhan perustulonkin saa edes ensin voimaan. Hankkikoot vaikka sen lisäksi itselleen tukijan/rahoittajan kuten historian aikana monet muutkin taiteilijat. Jos ei onnistu, niin niska limassa sitten kohti omia unelmia... ehkä kärsimys jalostaa, ehkä ei - elämän valintoja. Joskus unelmat jäävät myös unelmiksi ja hyvä niin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset