Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Entä jos jokaiselle vanhukselle löytyisi edunvalvoja?

Yksityisen Esperi Caren toiminta on ollut täysin luokatonta, kunta on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja pilkkakirveet lentävät sekä vasemmalta että oikealta. Faktat ja mielipiteet hämärtyvät, sillä vastakkaistenkin näkemysten tueksi tuotetaan uutisia:

Vanhustenhoidon ongelmat keskittyvät yksityisiin yrityksiin – Julkisesta puolesta tehdään selvästi vähemmän ilmoituksia (Yle 29.1.2019)

THL:n kyselyt: Vanhusten hoito on yksityisellä puolella parempaa kuin julkisella (IS 30.1.2019)

Poliittisen köydenvedon sijaan pitäisi mielestäni keskittyä ratkaisuihin.

 

Ylätasolla oma ratkaisuni on yksinkertainen - sen sijaan että kunta kilpailuttaa vanhustenhoitopalvelut könttänä, se myöntää jokaiselle tarvitsevalle palvelusetelin, jolla vanhus (tai hänen omaisensa) saavat valita hoitokodin. Setelin arvo määritellään sen mukaan mikä yhteiskunnan mielestä on riittävä minimitaso vanhustenhoitopalveluille, ja halutessaan palvelusetelin päälle voi laittaa lisää omaa rahaa jos haluaa parempaa palvelua. 

Olen aikaisemmin ehdottanut samaa ratkaisua vammaisten palveluihin blogauksessani Kuka saa kilpailuttaa, kuka ei (AA 17.11.2016).

 

Vanhustenhoidon ollessa kyseessä asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, sillä kaikilla vanhuksilla ei ole välittäviä omaisia tai kykyä kilpailuttaa hoitopaikkaa. Tätä ongelmaa on pyritty ratkomaan valvomalla hoitokoteja:

Espoolainen palvelutalo ei tehnyt terveys­tarkastuksia asukkaille, kunnes valvoja puuttui peliin – Näin hoitokotien valvonta toimii pääkaupunkiseudulla (HS 30.1.2019)

Mutta voisimmeko lähestyä tätä ongelmaa jotakin muuta kautta? Mielessäni on ajatus, että loisimme kannustimen huolehtia ventovieraista ihmisistä.

Ehdotan, että jokainen, joka rupeaisi edunvalvojaksi saisi sopivan kokoisen verovähennysoikeuden omista tuloistaan.

Tämä ei ole niin kaukaa haettu ratkaisu kuin voisi kuvitella, sillä nykyisellään Suomessa on käytössä edunvalvontapalkkio (www.minilex.fi):

"Edunvalvonta on työtä, jonka tekemisestä tulee saada palkkio. Edunvalvojalla on lähtökohtaisesti oikeus saada tehtävänsä laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen palkkio päämiehensä varoista. Poikkeuksena tähän on, jos päämiehen tulot ovat palkkion perimisen ajalta riittävän pienet. Tällöin edunvalvoja ei ole oikeutettu palkkioon. Lisäksi edunvalvojalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus kuluista, jotka ovat aiheutuneet tälle edunvalvontatoimen johdosta. "

Tästä toki seuraa se, että varakkaille yleensä löytyy edunvalvoja, vähävaraisille harvemmin.

Maailmalta löytyy myös esimerkkejä verovähennyksien hyödyntämisestä vanhustenhoidossa, esim. Hong Kongissa (https://www.gov.hk) voi vähentää vanhempien hoitokodin kuluja verotuksessa tiettyyn rajaan saakka.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Kunta kyllä hallitsee edunvalvojan määräämisen. Omainen nähdään riskinä ja mahdollisena huijarina, joten virkaedunvalvoja ottaa kyllä palkkionsa ja sivuuttaa omaisten mahdollisuuden asioiden hoitamiseen. Edenvalvontaan liittyvä byrokratia tappaa kaiken järjellisen toiminnan.

Huolehtikaa edunvalvonnan järjestelyistä, ennen kuin kunta sen tekee - ihan kaikkien osaisten parhaaksi.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

"Ylätasolla oma ratkaisuni on yksinkertainen - sen sijaan että kunta kilpailuttaa vanhustenhoitopalvelut könttänä, se myöntää jokaiselle tarvitsevalle palvelusetelin."

Ratkaisusi on periaatteessa sama kuin mitä olen ehdottanut terveydenhuoltoon (https://sites.google.com/view/pelkistetty-sote/) niin, että saavutettaisiin täydellinen valinnanvapaus ja kilpailu. Minusta se on yksinkertaisuudessaan järkevä eikä anna mahdollisuuksia konstailuihin.

Sen sijaan edunvalvoja-ajatus tulisi mielestäni kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Muulloin se olisi luontevinta olla omaisten vastuulla.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Amos, ihan hyviä tuumailuja. Itse olen samaa kehitellyt "Aidosti palkitsevassa aktiivimallissa", ks. alla:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Suomi tarvitsisi niin paljon muutakin: oman hoivaministerin, vanhusasiainvaltuutetun ja ihan oikeat sotea ja hoitoalaa velvoittavat lait, eikä mitään suosituksia.

Samalla kun lakiin tulee velvoittavana kirjaus hoitajamitoituksesta sankitioineen, niin siihen tulee laittaa myös määräys siitä, että koulutetut hoitajat eivät tee siivoojille, tiskaajille tai laitosmiehille/ talonmiehille kuuluvia töitä.

Lakiin laitetusta velvoittavasta hoitajamitoituksesta ei ole mitään hyötyä, jos edelleen sallitaan hoitajien käyttö muuhun kuin heidän koulutustaan vastaavaan työhön. Jos hoitajilta siis j ä ä a i k a a y l i - niin tottakai he silloin voivat tehdä muitakin töitä kuten esim. siivousta. Mutta vain siinä tapauksessa.

Näin hoitotyön arvostus nousisi - myös hoitajan palkan tulisi vastaavasti nousta - ja tulevaisuudessakin nuoret haluaisivat hakeutua hoitoalalle.

Tätä ei saisi sanoa ääneen - mutta sanonpa kuitenkin - otetaan niitä työperäisesti Suomeen tulevia maahanmuuttajia näihin hoitotyön avustaviin tehtäviin ts. siivoojiksi ja talkkareiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset