Amos Ahola Kohtuus kaikessa, kohtuudessakin.

Mitä talouden raamit ovat nykypäivänä?

  • Alkuperäinen kuva: Taloussanomat.
    Alkuperäinen kuva: Taloussanomat.

Jan Hurrin kommentti: Suomen Pankki huolestui ongelmasta, jonka se on itse aiheuttanut (TS 12.05.2019) on siitä ajankohtainen kirjoitus, sillä kunhan vasemmistohallituksemme pääsee vauhtiin, niin nollakoroista päästään "nauttimaan" oikein urakalla.

Siltä osin kuin velkaantuminen (joko julkisen sektorin tai kotitalouksien) johtuu reaalisista investoinneista, se on ihan ok. Todellisuudessa velkaantuminen on pääosin kulutusta tai spekulatiivisia investointeja, joista kumpikaan ei tuo maailmaan mitään lisää. Ensimmäinen siirtää kulutusta tulevaisuudesta nykyhetkeen, jälkimmäinen kasvattaa kuplia.

Vaikka keskuspankkimme (sekä SP että EKP) hyvin tämän tietävät, ne ovat päättäneet jatkaa nollakoroilla. Syy on siinä, että ne arvostavat lyhyen aikavälin vakautta enemmän kuin pitkän aikavälin vakautta. Rautalangasta: korkoja ei voida nostaa, koska se tappaisi talouden. Tästä syystä velkaantuminen jatkuu, mikä tekee korkojen nostamisesta vielä vaikeampaa.

Hurrin valitsema kuvituskuva keskuspankkiirien hallitsemasta boolimaljasta (liitteenä) kuvaa juuri tätä - velkaantumisesta johtuva talouskrapula tulee vääjäämättä joskus, mutta keskuspankit haluavat siirtää sitä tulevaisuuteen, ja hallitukset vähintään seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.

Kukaan ei tiedä missä, miten ja milloin bileet loppuvat - toki viimeistään siinä vaiheessa kun joku vahingossa tiputtaa boolimaljan lattialle. Mahdollisuus tähän syntyy ainakin vaalien kautta - jossain vaiheessa jossakin maassa kansa tullee äänestämään väärin. Italiassa tästä on jo ensimmäiset havainnot tehty:

Italian Populists Target Huge Gold Reserves and Some Cry Foul (Bloomberg 11.2.2019).

Tämä episodi sai EKP:n ottamaan asiaan kantaa:

Countries must seek ECB approval to manage gold reserves: Draghi (Reuters 28.3.2019)

 

Kotimaamme hallitukselta toivoisin sen verran selkärankaa, että jos se päättää lisävelkaantumisesta, niin samaan aikaan sen pitäisi avoimesti kertoa, miten ja milloin velat tullaan maksamaan takaisin.

Vaihtoehtoinen hyväksyttävä ulostulo on todeta, että velkoja ei ole aikomuskaan maksaa takaisin. Tämä jos jokin on ratkaisu, jota eivät "talouden raamit" (KL 10.5.2019) rajoita.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jota voi äänestää eurovaaleissa numerolla 103.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Näin se menee. Hyvä kirjoitus!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Setelirahoituksen käyttäminen voi lopulta koitua kohtalokkaaksi eurolle. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Euroopassa latinalainen rahaliitto, johon Suomikin tavallaan kuului kultamarkkansa kautta. Ko. rahaliitto purkautui käytännössä ensimmäisen maailmansodan syttymiseen ja sen aiheuttamaan setelirahoituksen tarpeeseen, jota esim. Ranska käytti.

Eurolla ei ole metallikantaa, mutta se on tavallaan metallikannan korvike. Kulutusluotoilla ylläpidetään lähinnä tarpeetonta kulutusta. Jossakin vaiheessa on korkoja nostettava, jos mielitään pitää euro uskottavana valuuttana. Tietenkin tästä saattaa olla merkittäviä seurauksia monissa maissa yhteiskuntarauhalle.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Pienenä tarkistuksena seuraava.

Boolimalja-kuvan tarina keskuspankkien yhteydessä on hieman toinen kuin arvelet - kyse ei ole kirjoittamastasi ajatuksesta:

"Hurrin valitsema kuvituskuva keskuspankkiirien hallitsemasta boolimaljasta (liitteenä) kuvaa juuri tätä.. velkaantumisesta johtuva talouskrapula tulee vääjäämättä joskus, mutta keskuspankit haluavat siirtää sitä tulevaisuuteen ... Kukaan ei tiedä missä, miten ja milloin bileet loppuvat - toki viimeistään siinä vaiheessa kun joku vahingossa tiputtaa boolimaljan lattialle."

Toki alkuperäisen tarinankin mukaan keskuspankkiirit 'hallitsevat' boolimaljaa.

Tarinan kehitti USAn Fed'in pääjohtajana 50- ja 60-luvuilla toiminut William McChesney Martin. Hänen mukaan keskuspankin nimenomaisena tehtävänä on ottaa boolimalja pois kun bileet pääsevät vauhtiin - eli nostaa korkoja ennen kuin korkeasuhdanne ylikuumenee.

Ja tästä suomalainen sovellutus oli aikanaan se, kun SPn pääjohtajana toiminut Rolf Kullberg päivitteli 80-luvun 'kulutusjuhlia' ja halusi lopettaa ne.

Mutta joo .. voihan sen niinkin ajatella, että tarina on sama - keskuspankkiirien hallitsema boolimalja - mutta rahapolitiikan viritys on vain vaihtunut korkojen käyttämisestä suhdannevaihteluiden hillintään nykyiseen pohjattoman boolimaljan tarjoiluun ...

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Olet oikeassa alkuperäisestä boolimaljatarinasta, mutta kuten tiedät, maailma on muuttunut.

Boolimaljaa ei uskalla ottaa kukaan pois, sillä juhlavieraat saattaisivat äityä tappelemaan.

Ihan konkreettisesti siis, näistä voi sotiakin syntyä pitkällä aikavälillä.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

Toisaalta, eiköhän sitä velkaa, (joka ei perustu enää oikeastaan mihinkään realistiseen vastineeseen), ole jo niin paljon, että ei ole enää käytännössä mitään merkitystä, onko boolimalja pöydässä ikuisesti vai ei? Kun kaikki ovat velkaa toinen toisilleen niin oikeassa järjestyksessä maksamalla kirjanpidolliset velat hoituvat huomaamatta eikä siihen enää edes kiinnitetä mitään huomiota. Eri asia olisi, jos joku ihan oikeasti vaatisi konkreettista käteistä seteleinä tai kultaharkkoina niin silloin meillä olisi todellinen ongelma. Nykyajassa pienet heilahdukset ja pörssinotkahdukset ovat vain tervetulleita pelipaikkoja, kun tiedetään, että kaikki jatkuu kuitenkin muutaman ajan päästä kuten aina ennenkin.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen Vastaus kommenttiin #5

Lisättäköön, että yksittäiselle ihmisellehän velka on edelleen velkaa, mutta suuressa kuvassa lienee kuten edellä kirjoitin.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #5

Kyllä korkojen nousu tappaisi talouden ja johtaisi luottotappiohin, tämä on selviö.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Nykysysteemissä valtionvelkaa ei oikeastaan tarvitse maksaa takaisin kun valtiot ajatellaan ikuisiksi. Idea on semmoinen, että talous kasvaa nopeammin tai samaa tahtia kuin otettava velka, että velkaa vain lyhennetään ja sitä voidaan tehdä myös ottamalla lisää velkaa. Velan määrän sijasta ratkaisee velkaantumisvauhti suhteessa talouskasvuun.

Rahan arvo sitten puolittuu 40v aikana, että siinä sitten velka sulaa myös vähitellen pois.

Tämän systeemin kupla ei siis niinkään ole velka vaan se oletus ikuisesta kasvusta kun se on mahdotonta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset