Demokratia http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132358/all Sun, 19 May 2019 11:20:14 +0300 fi Lohjan valtuusto lakkautti kolme kyläkoulua http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276180-lohjan-valtuusto-lakkautti-kolme-kylakoulua <p>Ikkalan koulu säilyy.</p><p>Valtuuston kokous 15.5.2019 oli pitkä ja rankka. Kokousasialistalla oli talouden tasapainottamisohjelma, ja liitteenä oli neljän lautakunnan säästölistaa. Valtuuston puheenjohtajan esityksestä kävimme ensin asialistan muita asiakohtia läpi.</p><p>Oli varsin erikoista, että samalla kun valtuuston piti päättää veronmaksajien kurittamisesta palveluita leikkaamalla, piti myös päättää oli Ojamon monitoimijatalon allianssin toteuttamisvaiheeseen siirtymisestä ja investointipäätöksestä. Tämän investointikohteen rakennuskustannusten arvio on noin 20 miljoonaa euroa. Mistä ne rahat saadaan? Päätösesityksessä luki, että Lohjan kaupungin vuoden 2020 talousarvioon, vuosien 2021-2022 taloussuunnitelmaan ja jälkivastuuajalle varataan määrärahat hankkeen toteuttamista varten myöhemmin valittavan rahoitusmallin mukaan.</p><p>Lohjan valtuustoryhmän <strong>Jan Tallqvist</strong> ei vastustanut ojamolaisten koulutilojen järjestämistä, mutta kyseenalaisti monitoimijatalon järkevyyden ottaen huomioon, että Lohjan väestöennuste on kielteinen. Tallqvistin tekemä vastaesitys on tässä: &rdquo;<em>Esitän, että tämä ASIA #3:&nbsp;</em><em><u><strong>Ojamotalon allianssin toteutusvaiheeseen siirtyminen / investointipäätös</strong></u></em>&nbsp;<em>palautetaan valmisteluun&nbsp;ja tarkastellaan uudestaan koulun oppilaskapasiteetti. Tarkastelussa tulee huomioida laskevat lapsiennusteet, väistökouluista vapautuvien tilojen käyttö, jo suunnitellut Laurentiustalo ja Järnefeltin vaikutukset, sekä mahdollisuus säätää oppilaaksiottoaluetta. Sen jälkeen koulumitoitus tarkistetaan niin, ettei rakenneta ylisuurta koulua, vaan suunnitellaan koulu, joka on laajennettavissa ja joka voidaan toteuttaa vaiheittain muuttuvien tarpeiden mukaan.&rdquo;</em></p><p>Suhtaudun kriittisesti megasuuriin kouluihin monista syistä. Yksi konkreettinen perustelu on se, että suurten monitoimitalojen sisäilmaongelmat merkitsevät miljoonien eurojen menoja korjauksiin ja väistötiloihin. Väistötilojenkin tulee olla massiivisia. Toinen perustelu on ympäristönäkökulma. Palvelurakenteen keskittäminen pakottaa kaukanakin asuvat kuntalaiset tulemaan palvelun ääreen omilla autoillaan. Lohjalla ei ole toimivaa julkista liikennettä. Pieniä koululaisia kuljetetaan tuntikausia ympäri Lohjaa aamuin illoin. Lapsille jää vähemmän aikaa harrastuksiin. Myös työntekijöiden työmatkat ovat pitkiä. Hiilijalanjälkeä syntyy.</p><p>Koska vastaesitys oli tehty ja kannatettu, äänestimme asiasta. Olin Jan Tallqvistin esityksen kannalla. Tallqvistin esitys kuitenkin hävisi, ja Ojamon monitoimijatalon projektia jatketaan.</p><p>Eri päätösten jälkeen siirryttiin illan hankalimpaan asiaan eli säästölistojen käsittelyyn.</p><p>Ryhmäpuheenvuoroissa vedottiin haastavaan taloudelliseen tilanteeseen. Sdp:n <strong>Jarmo Aho</strong> kertoi SDP:n lähteneen siitä, että päätöksiä ei voida siirtää eteenpäin ja toivoi, että jokainen ryhmä tekisi kantansa selväksi ja esittäisi säästövaihtoehtoja. Demarit eivät olleet valmiita nostamaan veroa.</p><p>Kokoomuksen <strong>Pekka Luoma</strong> kertoi, että 6 vuotta sitten kuntaliitoksesta oli tehty selvitys, jossa kuvailtiin uhkia ja mahdollisuuksia. Luoman mukaan Lohjalla uhat ovat toteutuneet, mutta kuntaliitosten potentiaalia ei ole hyödynnetty. Luoman mukaan organisaatiouudistus tehtiin sote-uudistusta silmällä pitäen, mutta organisaatiouudistus ei ole toiminut.</p><p>Vihreiden <strong>Urpo Uotila</strong> esitti kaksi kysymystä. Toinen niistä oli se, että olemmeko epäonnistuneet, kun olemme tässä tilanteessa? Ehkä vastaus Uotilalle löytyy Pekka Luoman sanoista.</p><p>Ne päätökset mitä teemme nyt vaikuttavat tulevaisuudessa. Tulevalla valtuustolla on suuria haasteita edessään, ja nykymenolla lisää terveitä kouluja uhrataan monitoimijatalojen alttarille. Raha Lohjalla on tärkeämpää kuin kaikkien lohjalaisten hyvinvointi.</p><p><strong>Vasemmisto</strong><strong>n Matti Pajuoja</strong> oli sitä mieltä, että valtuustoryhmässä ei suostuttaisi kaikkeen ja että pienet koulut säilytettäisiin. (Katsoin muuten jälkikäteen, että Matti Pajuoja itse äänesti Ikkalan koulun lakkauttamisen puolesta). Pajuoja puhuu paljon, joten toivon mukaan hänen sormensa vain lipsahti väärälle napille.</p><p>Kaupunginhallitus oli poistanut Ikkalan ja Pullin koulut pääsäästölistalta, mutta valtuuston kokouksessa kokoomuslainen Pekka Luoma esitti Ikkalan koulun lakkauttamista. Demari Jarmo Aho kannatti Luoman esitystä. Vastaavasti demari <strong>Leena Saari </strong>esitti Pullin koulun lakkauttamista, ja Jarmo Aho kannatti sitä.</p><p>Valitettavasti valtuuston enemmistö oli sitä mieltä, että Pullin, Maksjoen ja Nummenkylän koulut voidaan lakkauttaa. Nyt kyseisten koulujen lakkauttamispäätös siirtyy lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan käsittelyyn ja sitä kautta taas valtuustoon. Koululaisten siirtoa ei voida heti toteuttaa, koska vastaanottavissa kouluissa pitää tehdä muutoksia. Esimerkiksi Mäntynummen koulun pihaan nousee lähivuosina uusi uljas monitoimijatalo, johon mahtuu satoja oppilaita. Sen hinta on noin 13 miljoonaa euroa. Pysyitte kärryillä investointilistan kohteista. Ojamotalon kustannusten arvio on noin 20 miljoonaa, Laurentiustalon 24 miljoonaa. Koska lasten määrä laskee ja huoli ympäristön tilasta kasvaa voidaan kysyä, mitä järkeä on rakentaa suuren suuria taloja, joihin osa ihmisistä joutuu matkustamaan?</p><p>Toiseksi, miksi tietoteknologian etuja ei osata käyttää opetuksessa niin, että koulumatkat vähenisivät? Ennen vanhaan opettajat matkustivat kouluun ja oppilaat menivät kävellen, pyörällä tai hiihtäen. Tulevaisuuden kouluihin mennään autolla, takseilla ja linja-autoilla, vaikka asian pitäisi olla ympäristönäkökulmasta juuri toisin. Vaikka oppilaat tarvitsevat entistä enemmän rauhaa, tuttua ympäristöä ja aikuisten huomiota, tulevaisuuden kouluissa niitä saa olla vähemmän. Kun Karstun koulun oppilailta kysyttiin, miten heillä on mennyt Routiomäen koulussa, moni vastasi, että Karstun koulun pihalla oli mukavampaa.</p><p>Lohjan kaupunginvaltuuston kokouksessa oli valopilkkuja, kuten se, että <strong>Ikkalan koulu </strong>säilyy. Nyt toivotaan, että Ikkalan koulu saisi pitkäaikaisen työrauhan. Epävarmuuden ja jatkuvan lakkautusuhan aikaa kun on kestänyt jo kuusi vuotta.</p><p><strong>Ryhmäkuri kaventaa demokratiaa</strong></p><p>Valtuuston kokouksessa äänestin kuten järkeni ja sydämeni sanoi. Olin ja olen edelleen eri mieltä valtuustoryhmäni muiden jäsenten kanssa paitsi kyläkoulujen lakkauttamisesta ja myös monitoimitalojen rakentamisesta. Tietenkin sisäilmaongelmia pitää hoitaa ja uusia kouluja rakentaa, jos on tarvetta, mutta eri mittakaavassa kuin nyt. Kymmenien miljoonien eurojen sijoittaminen uusien koulujen (monitoimitalojen) hienoihin seinäpintoihin ei tunnu järkevältä sijoitukselta silloin kun jopa tuntikehyksestä leikataan.</p><p>Valtuusto leikkasi orkesterilta 135 000 euroa. Sekään ei riittänyt valtuustoryhmälleni, joka halusi leikata 60 000 euroa lisää. Valtuustoryhmän kokouksessa kerroin, että ehdotus ei ollut järkevä, koska vahva kulttuuritarjonta on tärkeä vetovoimatekijä erityisesti eläkeläisille. Olin mielipiteideni kanssa yksin. Hyväksyn erilaiset mielipiteet, ja siksi en hyväksy sellaista toimintatapaa, jossa minun olisi pakko äänestää samalla tavalla kuin muut vain siksi, koska loput heistä ovat keskenään yhtä mieltä asiasta. Ei saa unohtaa, miksi meidät äänestettiin edustamaan valtuustoon lohjalaisia. Ryhmäkuri kaventaa demokratiaa. Varavaltuutettuna vastaan äänestäjille. Mielipiteiden moninaisuus ja erilaisuus on rikkaus, eikä mitään niskurointia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ikkalan koulu säilyy.

Valtuuston kokous 15.5.2019 oli pitkä ja rankka. Kokousasialistalla oli talouden tasapainottamisohjelma, ja liitteenä oli neljän lautakunnan säästölistaa. Valtuuston puheenjohtajan esityksestä kävimme ensin asialistan muita asiakohtia läpi.

Oli varsin erikoista, että samalla kun valtuuston piti päättää veronmaksajien kurittamisesta palveluita leikkaamalla, piti myös päättää oli Ojamon monitoimijatalon allianssin toteuttamisvaiheeseen siirtymisestä ja investointipäätöksestä. Tämän investointikohteen rakennuskustannusten arvio on noin 20 miljoonaa euroa. Mistä ne rahat saadaan? Päätösesityksessä luki, että Lohjan kaupungin vuoden 2020 talousarvioon, vuosien 2021-2022 taloussuunnitelmaan ja jälkivastuuajalle varataan määrärahat hankkeen toteuttamista varten myöhemmin valittavan rahoitusmallin mukaan.

Lohjan valtuustoryhmän Jan Tallqvist ei vastustanut ojamolaisten koulutilojen järjestämistä, mutta kyseenalaisti monitoimijatalon järkevyyden ottaen huomioon, että Lohjan väestöennuste on kielteinen. Tallqvistin tekemä vastaesitys on tässä: ”Esitän, että tämä ASIA #3: Ojamotalon allianssin toteutusvaiheeseen siirtyminen / investointipäätös palautetaan valmisteluun ja tarkastellaan uudestaan koulun oppilaskapasiteetti. Tarkastelussa tulee huomioida laskevat lapsiennusteet, väistökouluista vapautuvien tilojen käyttö, jo suunnitellut Laurentiustalo ja Järnefeltin vaikutukset, sekä mahdollisuus säätää oppilaaksiottoaluetta. Sen jälkeen koulumitoitus tarkistetaan niin, ettei rakenneta ylisuurta koulua, vaan suunnitellaan koulu, joka on laajennettavissa ja joka voidaan toteuttaa vaiheittain muuttuvien tarpeiden mukaan.”

Suhtaudun kriittisesti megasuuriin kouluihin monista syistä. Yksi konkreettinen perustelu on se, että suurten monitoimitalojen sisäilmaongelmat merkitsevät miljoonien eurojen menoja korjauksiin ja väistötiloihin. Väistötilojenkin tulee olla massiivisia. Toinen perustelu on ympäristönäkökulma. Palvelurakenteen keskittäminen pakottaa kaukanakin asuvat kuntalaiset tulemaan palvelun ääreen omilla autoillaan. Lohjalla ei ole toimivaa julkista liikennettä. Pieniä koululaisia kuljetetaan tuntikausia ympäri Lohjaa aamuin illoin. Lapsille jää vähemmän aikaa harrastuksiin. Myös työntekijöiden työmatkat ovat pitkiä. Hiilijalanjälkeä syntyy.

Koska vastaesitys oli tehty ja kannatettu, äänestimme asiasta. Olin Jan Tallqvistin esityksen kannalla. Tallqvistin esitys kuitenkin hävisi, ja Ojamon monitoimijatalon projektia jatketaan.

Eri päätösten jälkeen siirryttiin illan hankalimpaan asiaan eli säästölistojen käsittelyyn.

Ryhmäpuheenvuoroissa vedottiin haastavaan taloudelliseen tilanteeseen. Sdp:n Jarmo Aho kertoi SDP:n lähteneen siitä, että päätöksiä ei voida siirtää eteenpäin ja toivoi, että jokainen ryhmä tekisi kantansa selväksi ja esittäisi säästövaihtoehtoja. Demarit eivät olleet valmiita nostamaan veroa.

Kokoomuksen Pekka Luoma kertoi, että 6 vuotta sitten kuntaliitoksesta oli tehty selvitys, jossa kuvailtiin uhkia ja mahdollisuuksia. Luoman mukaan Lohjalla uhat ovat toteutuneet, mutta kuntaliitosten potentiaalia ei ole hyödynnetty. Luoman mukaan organisaatiouudistus tehtiin sote-uudistusta silmällä pitäen, mutta organisaatiouudistus ei ole toiminut.

Vihreiden Urpo Uotila esitti kaksi kysymystä. Toinen niistä oli se, että olemmeko epäonnistuneet, kun olemme tässä tilanteessa? Ehkä vastaus Uotilalle löytyy Pekka Luoman sanoista.

Ne päätökset mitä teemme nyt vaikuttavat tulevaisuudessa. Tulevalla valtuustolla on suuria haasteita edessään, ja nykymenolla lisää terveitä kouluja uhrataan monitoimijatalojen alttarille. Raha Lohjalla on tärkeämpää kuin kaikkien lohjalaisten hyvinvointi.

Vasemmiston Matti Pajuoja oli sitä mieltä, että valtuustoryhmässä ei suostuttaisi kaikkeen ja että pienet koulut säilytettäisiin. (Katsoin muuten jälkikäteen, että Matti Pajuoja itse äänesti Ikkalan koulun lakkauttamisen puolesta). Pajuoja puhuu paljon, joten toivon mukaan hänen sormensa vain lipsahti väärälle napille.

Kaupunginhallitus oli poistanut Ikkalan ja Pullin koulut pääsäästölistalta, mutta valtuuston kokouksessa kokoomuslainen Pekka Luoma esitti Ikkalan koulun lakkauttamista. Demari Jarmo Aho kannatti Luoman esitystä. Vastaavasti demari Leena Saari esitti Pullin koulun lakkauttamista, ja Jarmo Aho kannatti sitä.

Valitettavasti valtuuston enemmistö oli sitä mieltä, että Pullin, Maksjoen ja Nummenkylän koulut voidaan lakkauttaa. Nyt kyseisten koulujen lakkauttamispäätös siirtyy lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan käsittelyyn ja sitä kautta taas valtuustoon. Koululaisten siirtoa ei voida heti toteuttaa, koska vastaanottavissa kouluissa pitää tehdä muutoksia. Esimerkiksi Mäntynummen koulun pihaan nousee lähivuosina uusi uljas monitoimijatalo, johon mahtuu satoja oppilaita. Sen hinta on noin 13 miljoonaa euroa. Pysyitte kärryillä investointilistan kohteista. Ojamotalon kustannusten arvio on noin 20 miljoonaa, Laurentiustalon 24 miljoonaa. Koska lasten määrä laskee ja huoli ympäristön tilasta kasvaa voidaan kysyä, mitä järkeä on rakentaa suuren suuria taloja, joihin osa ihmisistä joutuu matkustamaan?

Toiseksi, miksi tietoteknologian etuja ei osata käyttää opetuksessa niin, että koulumatkat vähenisivät? Ennen vanhaan opettajat matkustivat kouluun ja oppilaat menivät kävellen, pyörällä tai hiihtäen. Tulevaisuuden kouluihin mennään autolla, takseilla ja linja-autoilla, vaikka asian pitäisi olla ympäristönäkökulmasta juuri toisin. Vaikka oppilaat tarvitsevat entistä enemmän rauhaa, tuttua ympäristöä ja aikuisten huomiota, tulevaisuuden kouluissa niitä saa olla vähemmän. Kun Karstun koulun oppilailta kysyttiin, miten heillä on mennyt Routiomäen koulussa, moni vastasi, että Karstun koulun pihalla oli mukavampaa.

Lohjan kaupunginvaltuuston kokouksessa oli valopilkkuja, kuten se, että Ikkalan koulu säilyy. Nyt toivotaan, että Ikkalan koulu saisi pitkäaikaisen työrauhan. Epävarmuuden ja jatkuvan lakkautusuhan aikaa kun on kestänyt jo kuusi vuotta.

Ryhmäkuri kaventaa demokratiaa

Valtuuston kokouksessa äänestin kuten järkeni ja sydämeni sanoi. Olin ja olen edelleen eri mieltä valtuustoryhmäni muiden jäsenten kanssa paitsi kyläkoulujen lakkauttamisesta ja myös monitoimitalojen rakentamisesta. Tietenkin sisäilmaongelmia pitää hoitaa ja uusia kouluja rakentaa, jos on tarvetta, mutta eri mittakaavassa kuin nyt. Kymmenien miljoonien eurojen sijoittaminen uusien koulujen (monitoimitalojen) hienoihin seinäpintoihin ei tunnu järkevältä sijoitukselta silloin kun jopa tuntikehyksestä leikataan.

Valtuusto leikkasi orkesterilta 135 000 euroa. Sekään ei riittänyt valtuustoryhmälleni, joka halusi leikata 60 000 euroa lisää. Valtuustoryhmän kokouksessa kerroin, että ehdotus ei ollut järkevä, koska vahva kulttuuritarjonta on tärkeä vetovoimatekijä erityisesti eläkeläisille. Olin mielipiteideni kanssa yksin. Hyväksyn erilaiset mielipiteet, ja siksi en hyväksy sellaista toimintatapaa, jossa minun olisi pakko äänestää samalla tavalla kuin muut vain siksi, koska loput heistä ovat keskenään yhtä mieltä asiasta. Ei saa unohtaa, miksi meidät äänestettiin edustamaan valtuustoon lohjalaisia. Ryhmäkuri kaventaa demokratiaa. Varavaltuutettuna vastaan äänestäjille. Mielipiteiden moninaisuus ja erilaisuus on rikkaus, eikä mitään niskurointia.

]]>
3 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276180-lohjan-valtuusto-lakkautti-kolme-kylakoulua#comments Demokratia Lohjan koulut Lohjan kylät Lohjan monitoimijatalot Ryhmäkuri Sun, 19 May 2019 08:20:14 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276180-lohjan-valtuusto-lakkautti-kolme-kylakoulua
Äänestitkö SAKta vaaleissa? http://raffu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276016-aanestitko-sakta-vaaleissa <p>SAK esitti jo ennen vaaleja mielenkiintoisia verolinjauksia ja edelleen nyt isommalla äänenpainolla mm.</p><p><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/sak-iski-hallitusneuvotteluissa-kovat-esitykset-poytaan-yrittajavahennys-pois-kiristyksia-perintoveroon-kattava-varallisuusvero/ " title="https://www.talouselama.fi/uutiset/sak-iski-hallitusneuvotteluissa-kovat-esitykset-poytaan-yrittajavahennys-pois-kiristyksia-perintoveroon-kattava-varallisuusvero/ ">https://www.talouselama.fi/uutiset/sak-iski-hallitusneuvotteluissa-kovat...</a> (etsi oikeaa linkkiä sieltä tai muualta)</p><p>Miten tällainen epädemokraattinen syöpä saataisiin kitkettyä pois häiriköimästä talouden dynamiikkaa?, olisko esim. yleishaitallisten toimijoiden toiminta (lue: ammattiyhdistysliikkeet) ainakin saatava verotuksen alle, ennen kuin maa muutoin verotetaan kuoliaaksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SAK esitti jo ennen vaaleja mielenkiintoisia verolinjauksia ja edelleen nyt isommalla äänenpainolla mm.

https://www.talouselama.fi/uutiset/sak-iski-hallitusneuvotteluissa-kovat-esitykset-poytaan-yrittajavahennys-pois-kiristyksia-perintoveroon-kattava-varallisuusvero/  (etsi oikeaa linkkiä sieltä tai muualta)

Miten tällainen epädemokraattinen syöpä saataisiin kitkettyä pois häiriköimästä talouden dynamiikkaa?, olisko esim. yleishaitallisten toimijoiden toiminta (lue: ammattiyhdistysliikkeet) ainakin saatava verotuksen alle, ennen kuin maa muutoin verotetaan kuoliaaksi. 

 

 

]]>
25 http://raffu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276016-aanestitko-sakta-vaaleissa#comments Demokratia SAK Wed, 15 May 2019 16:17:32 +0000 Rafael Rantala http://raffu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276016-aanestitko-sakta-vaaleissa
Harhainen suora demokratia http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia <p>Populismi lienee edustuksellisen demokratian ilmiö. Populismi hyökkää &rdquo;korruptoitunutta&rdquo; edustuksellista demokratiaa vastaan. Usein populistisissa liikkeissä luotetaan vahvaan johtajaan.&nbsp;</p><p><em><a href="http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/266768-suora-demokraria-ei-voi-toimia">Suora demokratia ei voi toimia.</a></em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Populismi lienee edustuksellisen demokratian ilmiö. Populismi hyökkää ”korruptoitunutta” edustuksellista demokratiaa vastaan. Usein populistisissa liikkeissä luotetaan vahvaan johtajaan. 

Suora demokratia ei voi toimia.

 

 

]]>
2 http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia#comments Demokratia Oikeistopopulismi Suora demokratia Tue, 14 May 2019 07:12:12 +0000 Lauri Gröhn http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275951-harhainen-suora-demokratia
Demokratian ruoska http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275895-demokratian-ruoska <p>Demokratian perusajatus, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja&nbsp; hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa ei toteudu Suomessa.</p> <p>Äskettäin käydyt vaalitkin sen osoittaa, että kansan tahto ei hallitustunnusteluissa toteudu, vaikka ehdokashallituksella on 117 paikkaa kahdesta sadasta. Pohja on saatu poliittisella pelillä ei demokratialla. Blokkiajattelussa äänestetään puolesta tai vastaan ja vaalien lopputulos ratkaiseen pelisäännön. Suomessa puolueet ovat solmineet sanattoman sopimuksen siitä että suurin puolue tunnustelee ensin.</p> <p>Jos joku väittää, että kumpikaan tie ei ole demokratiaa voi olla oikeassa tai sitten ei. Ruotsalaiset toimivat kuitenkin demokratiassa eri tavoin kuin suomalaiset ja kummatkin vannovat saman demokratian nimiin. Demokratiassa on siis luvallisia monet pelisäännöt, vaikka kansalaisilla on vain yksi ääni kullakin. Puolueilla demokratia näyttää antavan monenlaisia kiertoteitä tulkita vaaitulosta eli demokratian perusajatusta.</p> <p>Jos Suomessa toimisi blokkiajattelu ei Antti Rinne olisi voittaja, eikä liioin Li Andersson, mutta emme ole Ruotsissa ja meillä puolueiden herrasmiessopimukset velvoittavat enemmän kuin kansan antama vaalituomio tai valtakirja.</p> <p>Vai voiko joku väittää minulle, että demokratia ja Suomen äänestystulos on antanut hallituspohjaksi sen mikä nyt Säätytalolla on hallitukseksi muodostumassa? Ei voi, sillä äänestystulosta enemmän tuon koaliition muodostamiseksi on vaikuttanut suurimman äänisaaliin saaneen tunnustelijan kysymyspatteri ja siihen annetut vastaukset, joiden tulkinta on täysin yhden puolueen käsissä.</p> <p>Tietysti maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen ja pääministeri saa silloin päättää mitä hän haluaa ja puolueiden on sen jälkeen hiottava särmänsä sen mukaiseksi. Tässä ei ole mitään epäselvää, mutta demokraattista se ei aina ole. Eikä kansalaisella ole äänelleen Suomen demokratiassa mitään takuuta. Äänestäessään äänestäjä ei voi tietää, että ääni keskustalle onkin lupaus vasemmistohallitukselle, tai ääni persuille voidaan ylenkatsoa hallituskelvottomaksi jos suurin ja kaunein niin haluaa.</p> <p>Demokratialta uupuu raippa, eli demokratian sanktio puolueille tulee vasta neljän vuoden kuluttua uusintaan. Koko vaalikauden puolueet voivat toimia miten haluavat, eikä demokratialla ole raippaa komentaa puolueita kuriin.</p> <p>Puolueet tietävät tämän vallan hyvin ja siksi uhkuvat aina demokratian nimissä, koska demokratia on armollinen puolueille ja demokratiassa vastuu palautuu aina äänestäjän harteille. Äänestäjän vastuu on aina, vaikka puolueet tekisivät kuinka tyhmiä asioita tahansa, kunha sopivat keskenään edes joltiset säännöt joiden viitan alla sitten toimivat.</p> <p>Demokratialla ei tule koskaan olemaan raippaa näitä puoluepelureita vastaan, niille on sama kenen sauna kulloinkin palaa ja kenen kannatus on nousussa tai pohjalla. Yhdessä he aina pelaavat ja demokratia katsoo hölmönä vierestä ja vannoo kostavansa seuraavissa vaaleissa, mutta sellaista vaalitulosta ei ikinä tule, että demokratia saisi sanansa sanottua. Saisi sanansa sanottua niin, että demokratia toimisi kansan tahdon mukaisesti.</p> <p>Nyt jo vaalitulosta käytetään kansan vastuulla siten, että sanotaan, että tällä vaalituloksella on ainoa vaihtoehto se mitä nyt ollaan tekemässä. Mutta ei ole asia noin, vaalitulos antaa useita muitakin vaihtoehtoja. Ja kansan tahto ei ikinä anna deletoida kokonaisen puolueen äänisaalista hallituskelvottomaksi, koska kansan tuki on se joka siinä demokratian vastaisesti eliminoidaan. Ja se sotii demokratiaa vastaan. Jos demokratia olisi sitä että 7000 äänen enemmistöllä voisi mitätöidä toiseksi suurimman äänisaaliin, sitä kutsuttaisiin diktatuuriksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Demokratian perusajatus, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja  hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa ei toteudu Suomessa.

Äskettäin käydyt vaalitkin sen osoittaa, että kansan tahto ei hallitustunnusteluissa toteudu, vaikka ehdokashallituksella on 117 paikkaa kahdesta sadasta. Pohja on saatu poliittisella pelillä ei demokratialla. Blokkiajattelussa äänestetään puolesta tai vastaan ja vaalien lopputulos ratkaiseen pelisäännön. Suomessa puolueet ovat solmineet sanattoman sopimuksen siitä että suurin puolue tunnustelee ensin.

Jos joku väittää, että kumpikaan tie ei ole demokratiaa voi olla oikeassa tai sitten ei. Ruotsalaiset toimivat kuitenkin demokratiassa eri tavoin kuin suomalaiset ja kummatkin vannovat saman demokratian nimiin. Demokratiassa on siis luvallisia monet pelisäännöt, vaikka kansalaisilla on vain yksi ääni kullakin. Puolueilla demokratia näyttää antavan monenlaisia kiertoteitä tulkita vaaitulosta eli demokratian perusajatusta.

Jos Suomessa toimisi blokkiajattelu ei Antti Rinne olisi voittaja, eikä liioin Li Andersson, mutta emme ole Ruotsissa ja meillä puolueiden herrasmiessopimukset velvoittavat enemmän kuin kansan antama vaalituomio tai valtakirja.

Vai voiko joku väittää minulle, että demokratia ja Suomen äänestystulos on antanut hallituspohjaksi sen mikä nyt Säätytalolla on hallitukseksi muodostumassa? Ei voi, sillä äänestystulosta enemmän tuon koaliition muodostamiseksi on vaikuttanut suurimman äänisaaliin saaneen tunnustelijan kysymyspatteri ja siihen annetut vastaukset, joiden tulkinta on täysin yhden puolueen käsissä.

Tietysti maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen ja pääministeri saa silloin päättää mitä hän haluaa ja puolueiden on sen jälkeen hiottava särmänsä sen mukaiseksi. Tässä ei ole mitään epäselvää, mutta demokraattista se ei aina ole. Eikä kansalaisella ole äänelleen Suomen demokratiassa mitään takuuta. Äänestäessään äänestäjä ei voi tietää, että ääni keskustalle onkin lupaus vasemmistohallitukselle, tai ääni persuille voidaan ylenkatsoa hallituskelvottomaksi jos suurin ja kaunein niin haluaa.

Demokratialta uupuu raippa, eli demokratian sanktio puolueille tulee vasta neljän vuoden kuluttua uusintaan. Koko vaalikauden puolueet voivat toimia miten haluavat, eikä demokratialla ole raippaa komentaa puolueita kuriin.

Puolueet tietävät tämän vallan hyvin ja siksi uhkuvat aina demokratian nimissä, koska demokratia on armollinen puolueille ja demokratiassa vastuu palautuu aina äänestäjän harteille. Äänestäjän vastuu on aina, vaikka puolueet tekisivät kuinka tyhmiä asioita tahansa, kunha sopivat keskenään edes joltiset säännöt joiden viitan alla sitten toimivat.

Demokratialla ei tule koskaan olemaan raippaa näitä puoluepelureita vastaan, niille on sama kenen sauna kulloinkin palaa ja kenen kannatus on nousussa tai pohjalla. Yhdessä he aina pelaavat ja demokratia katsoo hölmönä vierestä ja vannoo kostavansa seuraavissa vaaleissa, mutta sellaista vaalitulosta ei ikinä tule, että demokratia saisi sanansa sanottua. Saisi sanansa sanottua niin, että demokratia toimisi kansan tahdon mukaisesti.

Nyt jo vaalitulosta käytetään kansan vastuulla siten, että sanotaan, että tällä vaalituloksella on ainoa vaihtoehto se mitä nyt ollaan tekemässä. Mutta ei ole asia noin, vaalitulos antaa useita muitakin vaihtoehtoja. Ja kansan tahto ei ikinä anna deletoida kokonaisen puolueen äänisaalista hallituskelvottomaksi, koska kansan tuki on se joka siinä demokratian vastaisesti eliminoidaan. Ja se sotii demokratiaa vastaan. Jos demokratia olisi sitä että 7000 äänen enemmistöllä voisi mitätöidä toiseksi suurimman äänisaaliin, sitä kutsuttaisiin diktatuuriksi.

]]>
46 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275895-demokratian-ruoska#comments Demokratia Sun, 12 May 2019 19:49:50 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275895-demokratian-ruoska
Punavihreä voittaisi 8–5, jos huvittaisi http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275791-punavihrea-voittaisi-8-5-jos-huvittaisi <p>Kaikkihan me tiedämme, että eurovaalit eivät ketään kiinnosta. Johtuneeko siitä, että tiedämme kaikesta päätettävän Brysselissä, joten mitä turhia asiaan vaikuttamaan.</p><p>Puolueiden kannatuskyselyt koskevat tietysti äänestämistä eduskuntavaaleissa, mutta mitäpä jos äänestäjiä kiinnostaisi myös europarlamentti?</p><p>Tänään julkaistujen Ylen kyselyn tulosten mukaan 13 suomalaismeppiä jakautuisivat näin: Perussuomalaiset 3, Sosialidemokraatit 3, Kokoomus 2, Keskusta 2, Vihreät 2, Vasemmistoliitto 1.</p><p>Hallitusneuvottelijat saisivat 8 paikkaa, muut 5. Jos britit lähtisivät, se neljästoista paikka menisi Kokoomukselle.</p><p>Vaikka emme ensimmäistä virkettäni ihan vakavasti ottaisikaan, tähänastisten eurovaalien valossa tällainen ennuste tuskin toteutuu. On selvää, että ruotsinkieliset äänestävät paljon vilkkaammin kuin suomenkieliset. Vievätkö he enemmän hallitusneuvottelijoiden kuin kokoomuksen ääniä, ei ole yhtä selvää.</p><p>Joka tapauksessa, yhdyn kehotukseen:</p><p><a href="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa" title="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa">http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikkihan me tiedämme, että eurovaalit eivät ketään kiinnosta. Johtuneeko siitä, että tiedämme kaikesta päätettävän Brysselissä, joten mitä turhia asiaan vaikuttamaan.

Puolueiden kannatuskyselyt koskevat tietysti äänestämistä eduskuntavaaleissa, mutta mitäpä jos äänestäjiä kiinnostaisi myös europarlamentti?

Tänään julkaistujen Ylen kyselyn tulosten mukaan 13 suomalaismeppiä jakautuisivat näin: Perussuomalaiset 3, Sosialidemokraatit 3, Kokoomus 2, Keskusta 2, Vihreät 2, Vasemmistoliitto 1.

Hallitusneuvottelijat saisivat 8 paikkaa, muut 5. Jos britit lähtisivät, se neljästoista paikka menisi Kokoomukselle.

Vaikka emme ensimmäistä virkettäni ihan vakavasti ottaisikaan, tähänastisten eurovaalien valossa tällainen ennuste tuskin toteutuu. On selvää, että ruotsinkieliset äänestävät paljon vilkkaammin kuin suomenkieliset. Vievätkö he enemmän hallitusneuvottelijoiden kuin kokoomuksen ääniä, ei ole yhtä selvää.

Joka tapauksessa, yhdyn kehotukseen:

http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa

]]>
13 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275791-punavihrea-voittaisi-8-5-jos-huvittaisi#comments Demokratia Europarlamentin vaalit 2019 Kansanrintamahallitus Punamulta Punavihreä vaalivoitto Fri, 10 May 2019 12:22:12 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275791-punavihrea-voittaisi-8-5-jos-huvittaisi
Äänestä eurovaaleissa http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa <p>Euroopan parlamentin vaalit ovat pian, ja kun puolueiden ehdokaslistat ovat tiedossa, eduskuntavaalit pidetty ja vaalikampanja käynnissä, on aika ottaa kantaa. Oman ehdokasvalintani teen äänestyskopin suojassa, mutta EU:n ja eurovaalien merkityksestä voin kertoa kantani julkisestikin. EU:sta ei paljon puhuttu eduskuntavaalikampanjassa kuten ei kansainvälisistä asioista yleensäkään, ja hallitusneuvottelut varjostavat eurovaaleja vieden niiltä huomiota ja mahdollisesti vetävät äänestysaktiivisuutta alaspäin siltäkin alhaiselta tasolta, jolla se on Suomessa ollut. Niin ei kuitenkaan pitäisi olla, ja äänestämään rohkaiseminen on tämän kirjoituksen motiivi ja tarkoitus, jos kohta äänestyskehotuksia ovat viime päivinä niin monet johtavissakin asemissa olevat julkaisseet, että tuskin tämä kehotus niihin verrattuna paljon merkitsee. Harmi vain on, että eräät puolueet ryhtyivät temppuilemaan ehdokasasettelussaan. Sellainen saa heidän vakuuttelunsa eurovaalien tärkeydestä kuulostamaan ontoilta.</p><p>Ensimmäinen oma kosketukseni Euroopan parlamenttiin tapahtui 1980-90 -lukujen vaihteessa. Suomen EU-edustustossa seurattiin myös parlamentin tekemisiä, joskin varsin kevyellä otteella. Tein matkan Strasbourgiin parlamentin istuntoon tutustuakseni sen toimintaan ja tavatakseni joitakin parlamentin jäseniä. Matka oli opettavainen kokemus, mutta ei välttämättä siinä vaiheessa nostanut tuon instituution arvostusta mielessäni. Aivan väärässä eivät olleet ne, jotka pitivät sitä toisaalta politiikan marginaalissa olevien friikkien, toisaalta uransa huippuhetket jo ohittaneiden tai siinä epäonnistuneiden poliitikkojen loppusijoituspaikkana. Arvostaan sillä oli silti kovin korkea käsitys. Oli siellä kuitenkin jo silloin vakavasti otettaviakin, asialleen omistautuneita ja Euroopan integraatioon intohimoisesti uskovia poliitikkoja.</p><p>Parlamentin valtaoikeudet ovat noista ajoista suuresti kasvaneet ja siitä on tullut Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston vertainen päätöksentekijä niin EU:n lainsäädännöstä, kansainvälisistä sopimuksista, rahoituksesta kuin keskeisistä henkilövalinnoista päätettäessä.&nbsp; Myös asenteet, niin parlamenttiin kohdistuvat kuin parlamentissa toimivien, ovat kohentuneet, mutta eivät samassa tahdissa kuin sen valtaoikeudet.</p><p>Kansallisissakin vaaleissa on äänestämisaktiivisuus alentunut viime vuosikymmenet, ja on liian aikaista vetää johtopäätöstä, että sen pieni nousu viime eduskuntavaaleissa Suomessa olisi pysyvä käänne ylöspäin. Jos kansalaiset tuntevat kotimaansa poliittisen päätöksenteon etääntyneen niin kauas heidän ulottuviltaan, että ei kannata äänestää, ei ole ihme, että he vielä vähemmän tuntevat voivansa vaikuttaa EU-tasolla. Asenne on väärä; vaikka yksi ääni ei paljon merkitse, monta ääntä saman asian puolesta vaikuttaa, mutta ihmisten vakuuttaminen tästä on vaikeaa.</p><p>Toinen syy alhaiseen äänestyshalukkuuteen voi olla yleinen EU:n vierastaminen. Jos ei siitä pidä ja jos jopa katsoo sen olevan vahingoksi eikä hyödyksi, miksi osallistua äänestämällä, koska äänestäminen antaa sille legitimiteettiä. Tuo &rdquo;demokraattinen legitimiteetti&rdquo; tai pikemminkin sen väitetty puuttuminen onkin arvostelu, joka EU:ta vastaan säännöllisesti esitetään. EU-parlamentti itsekään ei ole ollut siihen syytön, se kun on omasta mielestään tuon legitimiteetin tärkein lähde, ja on siksi kärkkäästi arvostellut omien valtaoikeuksiensa rajoituksia, ja sitkeästi pyrkinyt niitä laajentamaan. Minä en kuitenkaan hyväksy tätä väitettä.</p><p>EU:n institutionaalinen rakenne ei taivu klassisen parlamentaarisen demokratian muottiin, vaikka se sitä tietyiltä osin aika lailla muistuttaakin. Toisaalta, miksi sen pitäisi siihen taipua, eihän se ole valtiokaan? Demokraattisen legitimiteettinsä se saa toisaalta siitä, että sen parlamentti on suorilla vaaleilla valittu, toisaalta sitä, että Eurooppa-neuvosto koostuu jäsenmaiden demokraattisesti valituista korkeimmista poliittisista johtajista ja ministerineuvosto jäsenmaidensa demokraattisesti valittujen parlamenttien luottamusta nauttivista ministereistä. Komission jäsenet nimitetään jäsenvaltioiden esittämistä ehdokkaista ja valinnassa valtaa käyttävät Eurooppa-neuvosto ja parlamentti, joka voi komission erottaakin vetämällä siltä luottamuksensa. Tämä rakennelma ei ole identtinen jäsenvaltioiden omien perustuslaillisten instituutioiden, mutta ei sen demokraattisuutta tarvitse hävetä niihin verrattuna.</p><p>EU:n lainsäädännön ja muiden päätösten vaikutus kansalliseen elämäämme ei ole niin suuri kuin unionin vastustajat pelottelevat, mutta merkittävä se on. EU-politiikka ei ole sisäpolitiikkaa sanan perinteisessä merkityksessä, mutta ei myöskään ulkopolitiikkaa. Se on erottamaton osa kokonaisuutta, jossa poliittisia päätöksiä Euroopassa tehdään. Siksi meidän pitäisi äänestäjinä pitää äänioikeuttamme ja sen käyttämistä eurovaaleissa erottamattomana osana omaa asemaamme kansalaisina; mehän olemme oman kansalaisuutemme lisäksi ja takia myös EU-kansalaisia.</p><p>Nämä ovat aina, ajankohtaisesta tilanteesta riippumatta, valideja syitä EU-vaaleihin osallistumiseen. Lisäksi on tietenkin myös tällä kertaa asioita, jotka juuri nyt ovat ajankohtaisia ja perustelevat näihin vaaleihin osallistumista. Pian on päätettävä EU:n rahoituksesta, sen tasosta, varojen keräämisestä ja käyttämisestä seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi. Vaikka EU:n budjetti on pieni suhteessa kansallisiin budjetteihin, on rahoilla kuitenkin merkitystä. Sisämarkkinat eivät ole valmiit (eivätkä tietenkään koskaan valmiiksi tulekaan), ja vaativat sekä uutta lainsäädäntöä että vanhan ajan tasalle saattamista eri alueilla.</p><p>Maailma Euroopan ympärillä muuttuu nopeasti eikä suinkaan Euroopan kannalta parempaan suuntaan. Yhdysvallat näyttää etääntyvän niin yhteisistä ideaaleista kuin yhteisistä eduista, jotka ovat sitoneet transatlanttisen yhteisön yhteen. Kiinan mahti kasvaa ja vaikka sen talouskasvu on ollut maailmalle suureksi hyödyksi, myös sen nousun kielteiset seuraukset alkavat tulla näkyviin. Lähiympäristössä Venäjä aiheuttaa hankaluuksia, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat kriisipesäkkeitä. Ulkorajojen pitäminen on turvattava ja sisäistä turvallisuutta parannettava. Energia- ja ympäristöasiat, varsinkin ilmaston lämpeneminen, ovat käymässä polttaviksi ongelmiksi. EU ei nykyisellään kykene ohjaamaan kansainvälistä politiikkaa, ei välttämättä edes pitämään puoliaan sen murroksessa. Vielä vähemmän siihen kuitenkin pystyvät yksittäiset jäsenmaat, joten yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ylipäänsä unionin kansainvälistä toimintakykyä, olisi välttämättä vahvistettava. Kuten liittokansleri Merkel sanoi: on otettava kohtalomme omiin käsiin. Se ei onnistu ilman sisäistä yhtenäisyyttä ja kykyä vastustaa ulkopuolista painostusta.</p><p>Maailman murroksen ohella unionin sisällä muhii muutoksia, jotka eivät lupaa hyvää. Integraation ideologinen pohja on heikentynyt. Alkuperäisen lähtöajatuksen, rauhan turvaamisen mantereella, kaikki hyväksyvät, mutta koska sitä pidetään itsestään selvänä, ei välttämättä enää ymmärretä mitä se vaatii, eikä siis sen eteen haluta tehdä uhrauksiakaan. Useissa, ehkä pian useimmissa jäsenmaissa nousee esiin yhteiskunnallisia voimia, jotka kyseenalaistavat demokratian perusarvoja ja saarnaavat muukalaisvastaista evankeliumia. He vastaavat houkuttelevasti ihmisten todellisiksi kokemiin ongelmiin (joista osa onkin todellisia), mutta heidän vastauksensa ovat vääriä.</p><p>Winston Churchillilta on peräisin tunnettu tokaisu, että demokratia on huonoin kaikista poliittisista järjestelmistä lukuun ottamatta kaikkia muita joita on kokeiltu. Hän oli aristokraatti, ja lausumasta voi halutessaan aistia ylenkatsetta plebeijien valtaa vastaan, mutta myös tunnustuksen, että mikään aristokraattien keksintö ei ole ollut parempi. EU ei ole täydellinen, kaukana siitä, mutta kaikista tähän asti kokeilluista Euroopan rauhan ja vaurauden turvaamiseen tähtäävistä ratkaisuista paras. Siksi sitä kannattaa puolustaa, ja juuri nyt ajankohtainen tapa tehdä niin on osallistua eurovaaleihin. En ryhdy suosittelemaan ehdokasta, en edes puoluetta, mutta sen verran sanon, että kavahtakaa niitä, jotka haluavat tuhota sen sisältä päin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan parlamentin vaalit ovat pian, ja kun puolueiden ehdokaslistat ovat tiedossa, eduskuntavaalit pidetty ja vaalikampanja käynnissä, on aika ottaa kantaa. Oman ehdokasvalintani teen äänestyskopin suojassa, mutta EU:n ja eurovaalien merkityksestä voin kertoa kantani julkisestikin. EU:sta ei paljon puhuttu eduskuntavaalikampanjassa kuten ei kansainvälisistä asioista yleensäkään, ja hallitusneuvottelut varjostavat eurovaaleja vieden niiltä huomiota ja mahdollisesti vetävät äänestysaktiivisuutta alaspäin siltäkin alhaiselta tasolta, jolla se on Suomessa ollut. Niin ei kuitenkaan pitäisi olla, ja äänestämään rohkaiseminen on tämän kirjoituksen motiivi ja tarkoitus, jos kohta äänestyskehotuksia ovat viime päivinä niin monet johtavissakin asemissa olevat julkaisseet, että tuskin tämä kehotus niihin verrattuna paljon merkitsee. Harmi vain on, että eräät puolueet ryhtyivät temppuilemaan ehdokasasettelussaan. Sellainen saa heidän vakuuttelunsa eurovaalien tärkeydestä kuulostamaan ontoilta.

Ensimmäinen oma kosketukseni Euroopan parlamenttiin tapahtui 1980-90 -lukujen vaihteessa. Suomen EU-edustustossa seurattiin myös parlamentin tekemisiä, joskin varsin kevyellä otteella. Tein matkan Strasbourgiin parlamentin istuntoon tutustuakseni sen toimintaan ja tavatakseni joitakin parlamentin jäseniä. Matka oli opettavainen kokemus, mutta ei välttämättä siinä vaiheessa nostanut tuon instituution arvostusta mielessäni. Aivan väärässä eivät olleet ne, jotka pitivät sitä toisaalta politiikan marginaalissa olevien friikkien, toisaalta uransa huippuhetket jo ohittaneiden tai siinä epäonnistuneiden poliitikkojen loppusijoituspaikkana. Arvostaan sillä oli silti kovin korkea käsitys. Oli siellä kuitenkin jo silloin vakavasti otettaviakin, asialleen omistautuneita ja Euroopan integraatioon intohimoisesti uskovia poliitikkoja.

Parlamentin valtaoikeudet ovat noista ajoista suuresti kasvaneet ja siitä on tullut Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvoston vertainen päätöksentekijä niin EU:n lainsäädännöstä, kansainvälisistä sopimuksista, rahoituksesta kuin keskeisistä henkilövalinnoista päätettäessä.  Myös asenteet, niin parlamenttiin kohdistuvat kuin parlamentissa toimivien, ovat kohentuneet, mutta eivät samassa tahdissa kuin sen valtaoikeudet.

Kansallisissakin vaaleissa on äänestämisaktiivisuus alentunut viime vuosikymmenet, ja on liian aikaista vetää johtopäätöstä, että sen pieni nousu viime eduskuntavaaleissa Suomessa olisi pysyvä käänne ylöspäin. Jos kansalaiset tuntevat kotimaansa poliittisen päätöksenteon etääntyneen niin kauas heidän ulottuviltaan, että ei kannata äänestää, ei ole ihme, että he vielä vähemmän tuntevat voivansa vaikuttaa EU-tasolla. Asenne on väärä; vaikka yksi ääni ei paljon merkitse, monta ääntä saman asian puolesta vaikuttaa, mutta ihmisten vakuuttaminen tästä on vaikeaa.

Toinen syy alhaiseen äänestyshalukkuuteen voi olla yleinen EU:n vierastaminen. Jos ei siitä pidä ja jos jopa katsoo sen olevan vahingoksi eikä hyödyksi, miksi osallistua äänestämällä, koska äänestäminen antaa sille legitimiteettiä. Tuo ”demokraattinen legitimiteetti” tai pikemminkin sen väitetty puuttuminen onkin arvostelu, joka EU:ta vastaan säännöllisesti esitetään. EU-parlamentti itsekään ei ole ollut siihen syytön, se kun on omasta mielestään tuon legitimiteetin tärkein lähde, ja on siksi kärkkäästi arvostellut omien valtaoikeuksiensa rajoituksia, ja sitkeästi pyrkinyt niitä laajentamaan. Minä en kuitenkaan hyväksy tätä väitettä.

EU:n institutionaalinen rakenne ei taivu klassisen parlamentaarisen demokratian muottiin, vaikka se sitä tietyiltä osin aika lailla muistuttaakin. Toisaalta, miksi sen pitäisi siihen taipua, eihän se ole valtiokaan? Demokraattisen legitimiteettinsä se saa toisaalta siitä, että sen parlamentti on suorilla vaaleilla valittu, toisaalta sitä, että Eurooppa-neuvosto koostuu jäsenmaiden demokraattisesti valituista korkeimmista poliittisista johtajista ja ministerineuvosto jäsenmaidensa demokraattisesti valittujen parlamenttien luottamusta nauttivista ministereistä. Komission jäsenet nimitetään jäsenvaltioiden esittämistä ehdokkaista ja valinnassa valtaa käyttävät Eurooppa-neuvosto ja parlamentti, joka voi komission erottaakin vetämällä siltä luottamuksensa. Tämä rakennelma ei ole identtinen jäsenvaltioiden omien perustuslaillisten instituutioiden, mutta ei sen demokraattisuutta tarvitse hävetä niihin verrattuna.

EU:n lainsäädännön ja muiden päätösten vaikutus kansalliseen elämäämme ei ole niin suuri kuin unionin vastustajat pelottelevat, mutta merkittävä se on. EU-politiikka ei ole sisäpolitiikkaa sanan perinteisessä merkityksessä, mutta ei myöskään ulkopolitiikkaa. Se on erottamaton osa kokonaisuutta, jossa poliittisia päätöksiä Euroopassa tehdään. Siksi meidän pitäisi äänestäjinä pitää äänioikeuttamme ja sen käyttämistä eurovaaleissa erottamattomana osana omaa asemaamme kansalaisina; mehän olemme oman kansalaisuutemme lisäksi ja takia myös EU-kansalaisia.

Nämä ovat aina, ajankohtaisesta tilanteesta riippumatta, valideja syitä EU-vaaleihin osallistumiseen. Lisäksi on tietenkin myös tällä kertaa asioita, jotka juuri nyt ovat ajankohtaisia ja perustelevat näihin vaaleihin osallistumista. Pian on päätettävä EU:n rahoituksesta, sen tasosta, varojen keräämisestä ja käyttämisestä seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi. Vaikka EU:n budjetti on pieni suhteessa kansallisiin budjetteihin, on rahoilla kuitenkin merkitystä. Sisämarkkinat eivät ole valmiit (eivätkä tietenkään koskaan valmiiksi tulekaan), ja vaativat sekä uutta lainsäädäntöä että vanhan ajan tasalle saattamista eri alueilla.

Maailma Euroopan ympärillä muuttuu nopeasti eikä suinkaan Euroopan kannalta parempaan suuntaan. Yhdysvallat näyttää etääntyvän niin yhteisistä ideaaleista kuin yhteisistä eduista, jotka ovat sitoneet transatlanttisen yhteisön yhteen. Kiinan mahti kasvaa ja vaikka sen talouskasvu on ollut maailmalle suureksi hyödyksi, myös sen nousun kielteiset seuraukset alkavat tulla näkyviin. Lähiympäristössä Venäjä aiheuttaa hankaluuksia, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat kriisipesäkkeitä. Ulkorajojen pitäminen on turvattava ja sisäistä turvallisuutta parannettava. Energia- ja ympäristöasiat, varsinkin ilmaston lämpeneminen, ovat käymässä polttaviksi ongelmiksi. EU ei nykyisellään kykene ohjaamaan kansainvälistä politiikkaa, ei välttämättä edes pitämään puoliaan sen murroksessa. Vielä vähemmän siihen kuitenkin pystyvät yksittäiset jäsenmaat, joten yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ylipäänsä unionin kansainvälistä toimintakykyä, olisi välttämättä vahvistettava. Kuten liittokansleri Merkel sanoi: on otettava kohtalomme omiin käsiin. Se ei onnistu ilman sisäistä yhtenäisyyttä ja kykyä vastustaa ulkopuolista painostusta.

Maailman murroksen ohella unionin sisällä muhii muutoksia, jotka eivät lupaa hyvää. Integraation ideologinen pohja on heikentynyt. Alkuperäisen lähtöajatuksen, rauhan turvaamisen mantereella, kaikki hyväksyvät, mutta koska sitä pidetään itsestään selvänä, ei välttämättä enää ymmärretä mitä se vaatii, eikä siis sen eteen haluta tehdä uhrauksiakaan. Useissa, ehkä pian useimmissa jäsenmaissa nousee esiin yhteiskunnallisia voimia, jotka kyseenalaistavat demokratian perusarvoja ja saarnaavat muukalaisvastaista evankeliumia. He vastaavat houkuttelevasti ihmisten todellisiksi kokemiin ongelmiin (joista osa onkin todellisia), mutta heidän vastauksensa ovat vääriä.

Winston Churchillilta on peräisin tunnettu tokaisu, että demokratia on huonoin kaikista poliittisista järjestelmistä lukuun ottamatta kaikkia muita joita on kokeiltu. Hän oli aristokraatti, ja lausumasta voi halutessaan aistia ylenkatsetta plebeijien valtaa vastaan, mutta myös tunnustuksen, että mikään aristokraattien keksintö ei ole ollut parempi. EU ei ole täydellinen, kaukana siitä, mutta kaikista tähän asti kokeilluista Euroopan rauhan ja vaurauden turvaamiseen tähtäävistä ratkaisuista paras. Siksi sitä kannattaa puolustaa, ja juuri nyt ajankohtainen tapa tehdä niin on osallistua eurovaaleihin. En ryhdy suosittelemaan ehdokasta, en edes puoluetta, mutta sen verran sanon, että kavahtakaa niitä, jotka haluavat tuhota sen sisältä päin.

]]>
5 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa#comments Äänestäminen Demokratia EU Euroopan parlamentti Eurovaalit Fri, 10 May 2019 06:21:18 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275772-aanesta-eurovaaleissa
Valta: ottamalla vai ostamalla? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275412-valta-ottamalla-vai-ostamalla <p>The Financial Timesin kommentaattori Martin Wolf listasi äskettäin lehdessään asioita, jotka tekevät Britanniasta Euroopan sairaan miehen. Minusta ne pätevät yleisemminkin, itse asiassa kaikkiin läntisiin demokratioihin, vaikka ongelmien kärjistyneisyys on erilainen eri maissa. Muutamaa päivää myöhemmin hän listasi asioita, joita tarvittaisiin, jotta pelolla ratsastava politiikka voitaisiin korvata toivoa kasvattavalla politiikalla. Listat olivat pitkälti samat, näkökulma vain eri. Tiivistettynä, hieman yleistettynä ja omalla näkemykselläni maustettuna näin:</p><ul><li>Taloudet ovat kriisissä (toiset akuutimmassa, toiset latentimmassa), jonka tärkein merkki, tai oikeastaan juurisyy, on tuottavuuden kasvun pysähtyminen. Ääriliberaali näkemys valtion ja markkinoiden suhteesta on väärä; julkinen valta, verot ja julkiset palvelut ovat välttämätön osa toimivaa valtiota.</li><li>Joillekin kansallinen identiteetti on eksklusiivinen, joillekin moninainen; asian politisoituminen on johtanut katkeriin jakolinjoihin (Britanniassa jopa syytöksiin petturuudesta brexitin yhteydessä). Demokratiassa tarvittava kyky myönnytyksin ja kompromisseihin on heikentynyt, ja sitä mukaa kyky uudistaa, niin tärkeää kuin se onkin.</li><li>Perinteiset, luokkaetuja edustaneet puolueet eivät enää heijasta nykyisiä, identiteettiin perustuvia jakolinjoja yhteiskunnassa. Kärjistynein tilanne on kaksipuoluejärjestelmissä, mutta ei vain niissä (esimerkkinä vaikka Ranska ja presidentti Macronin milteipä tyhjästä polkaisema En marche! -liike).</li><li>Kansanäänestyksiin turvautuminen kyseenalaistaa parlamenttien aseman. Jos kansanäänestyksillä ratkaistaan perustuslakitason kysymyksiä (kuten usein käy) mikä olisi oikea enemmistö, ottaen huomioon, että perustuslakien säätämisjärjestys on yleensä vaikeutettu verrattuna tavallisiin lakeihin, joissa riittää yksinkertainen enemmistö?</li><li>Johtajuus on kriisissä, tai konkreettisemmin ilmaistuna, poliittiset johtajat, joita järjestelmä tuottaa, eivät ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan tehtävänsä tasalla.</li></ul><p>Nämä Wolfin pohdinnat veivät ajatukseni (taas kerran) kulttuurifilosofi Egon Friedelliin (1878-1938), joka oli monille oman sukupolveni nuorille eräänlainen ikoninen hahmo (nykyterminologiaa käyttääkseni). Teoksessaan &ldquo;Uuden ajan kulttuurihistoria&rdquo; hän sanoi, että kaikesta ideologiasta riisuttuna tarvitaan kaksi asiaa, jotta vallankumous voi tapahtua: 1) kansalla ei ole enää leipää, 2) sotaväki ei enää tottele. Tosin hän lisäsi heti tämän jälkeen, että oikeastaan tarvitaan vielä kolmaskin asia: kansalla täytyy olla tunne, että asiat voisivat olla toisinkin.</p><p>Friedell kirjoitti kulttuurihistoriansa juuri kun hänen ja monen muunkin filosofin mielestä eräs maailmankausi ihmisen historiassa oli päättynyt, nimittäin niin sanottu uusi aika, joka alkoi renessanssista ja päättyi maailmansotaan (siis niistä ensimmäiseen; toistahan hän ei ehtinyt nähdä, koska teki itsemurhan natsien tullessa noutamaan häntä Itävallan Anschlussin jälkeen).</p><p>Jos siis vallankumoukseen tarvitaan edellä mainitut kolme asiaa (joista kaksi ensimmäistä ovat välttämättömiä mutta eivät riittäviä, ja kolmas on riittävä, jos kaksi ensimmäistäkin täyttyvät), millä keinoin sen tapahtumista voi estää ja on eri aikoina yritetty estää; tosin sanoen, millä keinoilla valta pyritään säilyttämään ja onko joku tapa, joka fundamentaalisella tavalla eroaa muista. Mikä murentaa vallan perustan, onko sen suhteen nähtävissä lainalaisuuksia, jotka kantavat yli aikakausien?</p><p>Kaikesta ideologista riisuttuna voitaisiin valtajärjestelmät jakaa kahteen kategoriaan: 1) ne joissa valta nojaa pakottamiseen (valta kasvaa kiväärin piipusta, kuten Mao Zedong sen kiteytti), 2) ne joissa se nojaa kannatuksen ostamiseen. Jako on tietenkin yleistävä ja kärjistävä: pakottavissakin järjestelmissä on ostettava joidenkin kannatus; ainakin niiden, jotka pakottamisen suorittavat, käytännössä kai yleensä turvallisuuskoneisto (salainen poliisi tai vastaava) ja/tai asevoimat. Jälkimmäisessä kannatus täytyy ostaa koko siltä väestöltä, joka on hallittavana, tai ainakin suurelta enemmistöltä. &rdquo;Ostaminenkin&rdquo; on kärjistys; valtaan pääsy ja sen pitäminen demokratiassa edellyttää muutakin kuin ostamista, mutta etujen lupaaminen on kuitenkin sen keskiössä, ja menestystä mitataan sillä, miten lupaukset toteutuvat.</p><p>Ensin mainittuun kategoriaan kuuluu kaikenlaista despotismista totalitarismin kautta autoritarismiin kaikissa niiden eri variaatioissa kovimmista pehmeimpiin. Tuntematon ei ole myöskään hallitsemistapa, jossa pakottamiseen perustuva valta verhotaan kansanvallan ulkoiset tunnusmerkit täyttävään kaapuun. Viimemainitut järjestelmät me tunnemme demokratian nimellä, ja on varmaankin monen mielestä kyynistä pyhäinhäväistystä luonnehtia niitä siten, että valta niissä ostetaan. Demokratiahan on valtaa &rdquo;by the people for the people&rdquo;, ja ensimmäinen ja ainoa järjestelmä, jossa on pystytty takaamaan tai edes haluttu taata &rdquo;hyvä elämä&rdquo; (Aristoteleen sanoin) kaikille sen valtapiirissä oleville ainakin ihanteena, ja joissakin tapauksissa maissa myös siinä aika hyvin onnistuen.</p><p>Kyynisyyttä ja realismia voi olla vaikea erottaa toisistaan, ja yleistä onkin syyttää kyynisyydestä sitä, joka realismia harjoittaa. Tahallinen kärjistäminen ja liioittelu on eräs tapa havainnollistaa, ja siksi siihen edellä olevassa valtajärjestelmien olemuksen luonnehdinnassa turvauduinkin. Tarkoitus ei ole vetää demokratiaa lokaan samalle moraaliselle tasolle kuin sen vaihtoehdot. Onhan kansan suosion &rdquo;ostaminen&rdquo; lupaamalla heille parempi elämä, niin aineellinen kuin muukin, parempi tapa hankkia valta kuin väkivalta, joka on kaikkien muiden järjestelmien viimekätinen (ja usein ensimmäinenkin) keino vallan hankkimiseen ja säilyttämiseen. Niin on ollut laita myös niiden yhteiskuntien, joita toisaalta demokratian, toisaalta sen vaihtoehtojen avulla on saatu aikaan.</p><p>Siis tähän asti. Nyt on Kiinassa diktatuuri (sehän Kiina on perustuslakinsakin mukaan) pystynyt jo 40 vuoden ajan parantamaan hallittaviensa elämää ennen näkemättömällä tavalla ja tekemään maastaan maailmanluokan suurvallan. Demokratiat ovat toisaalta joutuneet vaikeuksiin, koska niiden johtajat ja johtoon pyrkivät ne eivät enää pysty lunastamaan lupauksia, joita joutuvat vallan saadakseen ja säilyttääkseen tekemään. Koska se ei enää onnistu, ovat pintaan nousseet identiteettikysymykset, kompromissittomuus ja fanatismi. Pelolla ja vihalla johtaminen. Kuten myös uhka enemmistön diktatuurista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> The Financial Timesin kommentaattori Martin Wolf listasi äskettäin lehdessään asioita, jotka tekevät Britanniasta Euroopan sairaan miehen. Minusta ne pätevät yleisemminkin, itse asiassa kaikkiin läntisiin demokratioihin, vaikka ongelmien kärjistyneisyys on erilainen eri maissa. Muutamaa päivää myöhemmin hän listasi asioita, joita tarvittaisiin, jotta pelolla ratsastava politiikka voitaisiin korvata toivoa kasvattavalla politiikalla. Listat olivat pitkälti samat, näkökulma vain eri. Tiivistettynä, hieman yleistettynä ja omalla näkemykselläni maustettuna näin:

  • Taloudet ovat kriisissä (toiset akuutimmassa, toiset latentimmassa), jonka tärkein merkki, tai oikeastaan juurisyy, on tuottavuuden kasvun pysähtyminen. Ääriliberaali näkemys valtion ja markkinoiden suhteesta on väärä; julkinen valta, verot ja julkiset palvelut ovat välttämätön osa toimivaa valtiota.
  • Joillekin kansallinen identiteetti on eksklusiivinen, joillekin moninainen; asian politisoituminen on johtanut katkeriin jakolinjoihin (Britanniassa jopa syytöksiin petturuudesta brexitin yhteydessä). Demokratiassa tarvittava kyky myönnytyksin ja kompromisseihin on heikentynyt, ja sitä mukaa kyky uudistaa, niin tärkeää kuin se onkin.
  • Perinteiset, luokkaetuja edustaneet puolueet eivät enää heijasta nykyisiä, identiteettiin perustuvia jakolinjoja yhteiskunnassa. Kärjistynein tilanne on kaksipuoluejärjestelmissä, mutta ei vain niissä (esimerkkinä vaikka Ranska ja presidentti Macronin milteipä tyhjästä polkaisema En marche! -liike).
  • Kansanäänestyksiin turvautuminen kyseenalaistaa parlamenttien aseman. Jos kansanäänestyksillä ratkaistaan perustuslakitason kysymyksiä (kuten usein käy) mikä olisi oikea enemmistö, ottaen huomioon, että perustuslakien säätämisjärjestys on yleensä vaikeutettu verrattuna tavallisiin lakeihin, joissa riittää yksinkertainen enemmistö?
  • Johtajuus on kriisissä, tai konkreettisemmin ilmaistuna, poliittiset johtajat, joita järjestelmä tuottaa, eivät ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan tehtävänsä tasalla.

Nämä Wolfin pohdinnat veivät ajatukseni (taas kerran) kulttuurifilosofi Egon Friedelliin (1878-1938), joka oli monille oman sukupolveni nuorille eräänlainen ikoninen hahmo (nykyterminologiaa käyttääkseni). Teoksessaan “Uuden ajan kulttuurihistoria” hän sanoi, että kaikesta ideologiasta riisuttuna tarvitaan kaksi asiaa, jotta vallankumous voi tapahtua: 1) kansalla ei ole enää leipää, 2) sotaväki ei enää tottele. Tosin hän lisäsi heti tämän jälkeen, että oikeastaan tarvitaan vielä kolmaskin asia: kansalla täytyy olla tunne, että asiat voisivat olla toisinkin.

Friedell kirjoitti kulttuurihistoriansa juuri kun hänen ja monen muunkin filosofin mielestä eräs maailmankausi ihmisen historiassa oli päättynyt, nimittäin niin sanottu uusi aika, joka alkoi renessanssista ja päättyi maailmansotaan (siis niistä ensimmäiseen; toistahan hän ei ehtinyt nähdä, koska teki itsemurhan natsien tullessa noutamaan häntä Itävallan Anschlussin jälkeen).

Jos siis vallankumoukseen tarvitaan edellä mainitut kolme asiaa (joista kaksi ensimmäistä ovat välttämättömiä mutta eivät riittäviä, ja kolmas on riittävä, jos kaksi ensimmäistäkin täyttyvät), millä keinoin sen tapahtumista voi estää ja on eri aikoina yritetty estää; tosin sanoen, millä keinoilla valta pyritään säilyttämään ja onko joku tapa, joka fundamentaalisella tavalla eroaa muista. Mikä murentaa vallan perustan, onko sen suhteen nähtävissä lainalaisuuksia, jotka kantavat yli aikakausien?

Kaikesta ideologista riisuttuna voitaisiin valtajärjestelmät jakaa kahteen kategoriaan: 1) ne joissa valta nojaa pakottamiseen (valta kasvaa kiväärin piipusta, kuten Mao Zedong sen kiteytti), 2) ne joissa se nojaa kannatuksen ostamiseen. Jako on tietenkin yleistävä ja kärjistävä: pakottavissakin järjestelmissä on ostettava joidenkin kannatus; ainakin niiden, jotka pakottamisen suorittavat, käytännössä kai yleensä turvallisuuskoneisto (salainen poliisi tai vastaava) ja/tai asevoimat. Jälkimmäisessä kannatus täytyy ostaa koko siltä väestöltä, joka on hallittavana, tai ainakin suurelta enemmistöltä. ”Ostaminenkin” on kärjistys; valtaan pääsy ja sen pitäminen demokratiassa edellyttää muutakin kuin ostamista, mutta etujen lupaaminen on kuitenkin sen keskiössä, ja menestystä mitataan sillä, miten lupaukset toteutuvat.

Ensin mainittuun kategoriaan kuuluu kaikenlaista despotismista totalitarismin kautta autoritarismiin kaikissa niiden eri variaatioissa kovimmista pehmeimpiin. Tuntematon ei ole myöskään hallitsemistapa, jossa pakottamiseen perustuva valta verhotaan kansanvallan ulkoiset tunnusmerkit täyttävään kaapuun. Viimemainitut järjestelmät me tunnemme demokratian nimellä, ja on varmaankin monen mielestä kyynistä pyhäinhäväistystä luonnehtia niitä siten, että valta niissä ostetaan. Demokratiahan on valtaa ”by the people for the people”, ja ensimmäinen ja ainoa järjestelmä, jossa on pystytty takaamaan tai edes haluttu taata ”hyvä elämä” (Aristoteleen sanoin) kaikille sen valtapiirissä oleville ainakin ihanteena, ja joissakin tapauksissa maissa myös siinä aika hyvin onnistuen.

Kyynisyyttä ja realismia voi olla vaikea erottaa toisistaan, ja yleistä onkin syyttää kyynisyydestä sitä, joka realismia harjoittaa. Tahallinen kärjistäminen ja liioittelu on eräs tapa havainnollistaa, ja siksi siihen edellä olevassa valtajärjestelmien olemuksen luonnehdinnassa turvauduinkin. Tarkoitus ei ole vetää demokratiaa lokaan samalle moraaliselle tasolle kuin sen vaihtoehdot. Onhan kansan suosion ”ostaminen” lupaamalla heille parempi elämä, niin aineellinen kuin muukin, parempi tapa hankkia valta kuin väkivalta, joka on kaikkien muiden järjestelmien viimekätinen (ja usein ensimmäinenkin) keino vallan hankkimiseen ja säilyttämiseen. Niin on ollut laita myös niiden yhteiskuntien, joita toisaalta demokratian, toisaalta sen vaihtoehtojen avulla on saatu aikaan.

Siis tähän asti. Nyt on Kiinassa diktatuuri (sehän Kiina on perustuslakinsakin mukaan) pystynyt jo 40 vuoden ajan parantamaan hallittaviensa elämää ennen näkemättömällä tavalla ja tekemään maastaan maailmanluokan suurvallan. Demokratiat ovat toisaalta joutuneet vaikeuksiin, koska niiden johtajat ja johtoon pyrkivät ne eivät enää pysty lunastamaan lupauksia, joita joutuvat vallan saadakseen ja säilyttääkseen tekemään. Koska se ei enää onnistu, ovat pintaan nousseet identiteettikysymykset, kompromissittomuus ja fanatismi. Pelolla ja vihalla johtaminen. Kuten myös uhka enemmistön diktatuurista.

]]>
1 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275412-valta-ottamalla-vai-ostamalla#comments Demokratia Diktatuuri Friedell Valta Fri, 03 May 2019 07:03:25 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275412-valta-ottamalla-vai-ostamalla
Voittajat ja häviäjät http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274978-voittajat-ja-haviajat <p>&nbsp;</p><p>Vaalit käyty ja voittajat julistettu. Ja me häviäjät tunnemme sen kyllä luita ja ytimiä myöten.</p><p>&nbsp;</p><p>Rouva Jenni Haukio kirjoitti kevättalvella kauniisti: &nbsp;&nbsp;<a href="https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/jenni-haukio/jenni-haukio-kannustaa-demokratian-sankareita-ehdokkaat-panevat-peliin-koko-persoonansa-vaikka-kampanjointi-ei-suinkaan-ole-kaikille-heista-niin-helppoa/">https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/jenni-haukio/jenni-haukio-kannustaa-demokratian-sankareita-ehdokkaat-panevat-peliin-koko-persoonansa-vaikka-kampanjointi-ei-suinkaan-ole-kaikille-heista-niin-helppoa/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Minulla ei ollut mahdollisuuksia ja voimia kuin käydä muutamassa toritapahtumassa ja jakaa jokunen mainos. Lehtimainoksiin sijoitin hiukan rahaa.</p><p>Tällaisena tuntemattomana nobodyna tuntui koko yrityskin eli ehdolle lähteminen siltä että heittää hukkaan vähäisiä voimiaan ja resurssejaan varsinkaan kun ei kelvannut edes oman puolueensa (demarit) listalle vaan piti pistää itsenä likoon Tähtiliikkeen sitoutumattomana ehdokkaana.</p><p>&nbsp;2017 minut valittiin demarien listalta (15.) varavaltuutetuksi. Ei merkitystä eikä luottamustoimia. Erosin demareista 21.1.2019.</p><p>&nbsp;</p><p>Ajattelin että jätän nyt politiikan seuraamisen, ei enää kyselytuntien katsomista tms. Mitäs tällainen puoluekoditon saa tuosta touhusta muuta kuin pahan mielen ja ajatuksen, että minunhan tuolla eduskunnassa pitäisi istua taistelemassa työttömien ja muiden heikommassa asemassa olevien puolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaalilupausten peruminen ja täysin vastoin vaalilupauksia toimiminen alkaa eduskunnassa kohta taas &hellip; hallitusneuvotteluissa vaalilupaukset katoavat sulle- mulle- pelin seurauksena.</p><p>Eläkeläiset saa odottaa satastaan, sairaat lisää hoitajia ja työttömät aktiivimallin kumoamista mutta ei kannata odottaa henkeään pidätellen kun kuitenkin iskee ne taas ne talkoot, iso kuva ja sama vene&hellip;.</p><p>&nbsp;Ja pienituloiset, työttömät ja sairaat saa taas kerran pettyä.</p><p>&nbsp;</p><p>EU vaaleissa ei edes huvita äänestää kun seuraa tuota pelleilyä mitä sinne pyrkivät harrastavat. &nbsp;Pääsin eduskuntaan mutta haluankin mepiksi, en mene mepiksi vaikka pääsisinkin ja muuta psk.</p><p>Äänestäjien muisti kun on niin tautisen lyhyt että mitä vaan voi ehdokas sanoa ja tehdä eikä se vaikuta lopputulokseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Siitä lähdetään että tähän on tultu eikä hyvältä tunnu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Vaalit käyty ja voittajat julistettu. Ja me häviäjät tunnemme sen kyllä luita ja ytimiä myöten.

 

Rouva Jenni Haukio kirjoitti kevättalvella kauniisti:   https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/jenni-haukio/jenni-haukio-kannustaa-demokratian-sankareita-ehdokkaat-panevat-peliin-koko-persoonansa-vaikka-kampanjointi-ei-suinkaan-ole-kaikille-heista-niin-helppoa/

 

Minulla ei ollut mahdollisuuksia ja voimia kuin käydä muutamassa toritapahtumassa ja jakaa jokunen mainos. Lehtimainoksiin sijoitin hiukan rahaa.

Tällaisena tuntemattomana nobodyna tuntui koko yrityskin eli ehdolle lähteminen siltä että heittää hukkaan vähäisiä voimiaan ja resurssejaan varsinkaan kun ei kelvannut edes oman puolueensa (demarit) listalle vaan piti pistää itsenä likoon Tähtiliikkeen sitoutumattomana ehdokkaana.

 2017 minut valittiin demarien listalta (15.) varavaltuutetuksi. Ei merkitystä eikä luottamustoimia. Erosin demareista 21.1.2019.

 

Ajattelin että jätän nyt politiikan seuraamisen, ei enää kyselytuntien katsomista tms. Mitäs tällainen puoluekoditon saa tuosta touhusta muuta kuin pahan mielen ja ajatuksen, että minunhan tuolla eduskunnassa pitäisi istua taistelemassa työttömien ja muiden heikommassa asemassa olevien puolesta.

 

Vaalilupausten peruminen ja täysin vastoin vaalilupauksia toimiminen alkaa eduskunnassa kohta taas … hallitusneuvotteluissa vaalilupaukset katoavat sulle- mulle- pelin seurauksena.

Eläkeläiset saa odottaa satastaan, sairaat lisää hoitajia ja työttömät aktiivimallin kumoamista mutta ei kannata odottaa henkeään pidätellen kun kuitenkin iskee ne taas ne talkoot, iso kuva ja sama vene….

 Ja pienituloiset, työttömät ja sairaat saa taas kerran pettyä.

 

EU vaaleissa ei edes huvita äänestää kun seuraa tuota pelleilyä mitä sinne pyrkivät harrastavat.  Pääsin eduskuntaan mutta haluankin mepiksi, en mene mepiksi vaikka pääsisinkin ja muuta psk.

Äänestäjien muisti kun on niin tautisen lyhyt että mitä vaan voi ehdokas sanoa ja tehdä eikä se vaikuta lopputulokseen.

 

Siitä lähdetään että tähän on tultu eikä hyvältä tunnu.

]]>
0 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274978-voittajat-ja-haviajat#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 EU parlamenttivaalit Hallitusneuvottelut 2019 Vaalilupaukset Wed, 24 Apr 2019 08:05:22 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274978-voittajat-ja-haviajat
Kumpi tuli ensin, tunteet vai järki? http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki <p>Yleensä puhuttaessa ylevistä arvoista, jotka ohjaavat yksilön valintoja, niin kuin päättäväisyys, määrätietoisuus, uskollisuus, omistautuminen ja sinnikkyys, puhutaan arvostelevista arvioista liittyen yksilön ominaisuuksiin, jossa johdonmukaisuus ja järkevyys korostuvat, mutta tunteiden merkitystä vähätellään ja pidetään &rdquo;<em>haihatteluna</em>&rdquo; sekä &rdquo;<em>hysteriana</em>.&rdquo;</p><p>Tunteiden osuus kaikista ihmisten arvovalinnoista on kuitenkin keskeisemmässä asemassa, kuin johdonmukaisuus tai järki, ja juuri tähän myös perustuu myynti ja kauppa. Vetoamalla tunteisiin saadaan yksilö myös tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja, joissa perintötekijät, kuten henkiperintö osoittavat enemmän suuntaa, kuin mikään &rdquo;<em>ylevä arvo.</em>&rdquo;</p><p>Vanhanajan &rdquo;<em>hyvät arvot</em>&rdquo;, joissa kumppani joutui tutustumaan ihastuksensa vanhempiin, on kuitenkin jotain hyvin käytännönläheistä, sillä tuntematta menneisyyttä on myös vaikea ennustaa sekä kartoittaa tulevaisuutta. Siksi menneisyydellä on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden kannalta, koska se osoittaa suuntamerkkejä vallitsevista oloista ja varoittaa mahdollisista ongelmista ryhmäkäytöksessä.</p><p>Siksi olisi aiheellista kysyä, mitä merkitystä on järjellä, jos tunteiden osuus on kuitenkin vahvemmin osoittamassa yksilön käytöstä?</p><p>Kuinka paljon tunteet ohjailevat ihmisten äänestyskäytöstä?</p><p>Kuinka paljon henkiperintö ohjaa arvovalintoja?</p><p>Onko oikeastaan mitään perusteltua syytä puhua järjestä ja johdonmukaisuudesta, jos kuitenkin kaikkien arvovalintojen takana tunne ohjaa enemmän esimerkiksi sisukkuutta?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleensä puhuttaessa ylevistä arvoista, jotka ohjaavat yksilön valintoja, niin kuin päättäväisyys, määrätietoisuus, uskollisuus, omistautuminen ja sinnikkyys, puhutaan arvostelevista arvioista liittyen yksilön ominaisuuksiin, jossa johdonmukaisuus ja järkevyys korostuvat, mutta tunteiden merkitystä vähätellään ja pidetään ”haihatteluna” sekä ”hysteriana.”

Tunteiden osuus kaikista ihmisten arvovalinnoista on kuitenkin keskeisemmässä asemassa, kuin johdonmukaisuus tai järki, ja juuri tähän myös perustuu myynti ja kauppa. Vetoamalla tunteisiin saadaan yksilö myös tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja, joissa perintötekijät, kuten henkiperintö osoittavat enemmän suuntaa, kuin mikään ”ylevä arvo.

Vanhanajan ”hyvät arvot”, joissa kumppani joutui tutustumaan ihastuksensa vanhempiin, on kuitenkin jotain hyvin käytännönläheistä, sillä tuntematta menneisyyttä on myös vaikea ennustaa sekä kartoittaa tulevaisuutta. Siksi menneisyydellä on ratkaiseva merkitys tulevaisuuden kannalta, koska se osoittaa suuntamerkkejä vallitsevista oloista ja varoittaa mahdollisista ongelmista ryhmäkäytöksessä.

Siksi olisi aiheellista kysyä, mitä merkitystä on järjellä, jos tunteiden osuus on kuitenkin vahvemmin osoittamassa yksilön käytöstä?

Kuinka paljon tunteet ohjailevat ihmisten äänestyskäytöstä?

Kuinka paljon henkiperintö ohjaa arvovalintoja?

Onko oikeastaan mitään perusteltua syytä puhua järjestä ja johdonmukaisuudesta, jos kuitenkin kaikkien arvovalintojen takana tunne ohjaa enemmän esimerkiksi sisukkuutta?

]]>
16 http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki#comments Arvovalinnat Demokratia Perhearvot Talous Yksilö Sat, 20 Apr 2019 08:06:45 +0000 Mikko Marttila http://mikkomarttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274817-kumpi-tuli-ensin-tunteet-vai-jarki
Keltaliivit, Brexit, Trump ja Suomen vaalitulos ovat vasta alkua http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua <p>Hyväosaiset, siis globalisaation hyötyjät, äänestävät liberaalien ja cityvihreiden arvojen puolesta. Huono-osaiset, siis globalisaation häviäjät, äänestävät globalisaatiota vastaan. He äänestävät myös identiteetistä, itsekunnioituksesta ja protestin vuoksi.</p><p>Viimeisin vaalitulos ei muuta yhteiskunnan jakolinjoja mihinkään. Sääliöt &ndash; Hillaryn deplorables &ndash; eivät katoa minnekään, eivät myöskään keltaiset liivit. Tai Suomen juntti-Einarit.&nbsp;Ranskassa keltaliivien kapina on nimenomaan syrjäseutujen &ndash; France profonden &ndash; kapinaa kaupunkikeskusten globalisaatiosta hyötynyttä eliitttiä vastaan.</p><p>En epäile etteivätkö Macron tai Rinne, esimerkiksi, yrittäisi tehdä jotakin, mutta mihin he pystyvät jos Ranska ei selviä yhdestä triviaalista dieselveron korotuksesta tai jos suomalainen politiikka on myötähäpeää herättävää saivartelua salaatin arvonlisäverosta? Ja entäpä aivokuollut identiteettipolitiikka, josta kiistellään, koska se on ainoa asia josta osataan kiistellä?</p><p>Olisi helpompi listata ne asiat, joista eduskuntavaalien &quot;vaalikeskustelussa&quot; keskusteltiin, kuin ne, joista EI keskusteltu.</p><p>Luuleeko joku, että missään eurooppalaisessa maassa seuraavan neljän vuoden aikana pystytään ratkomaan isoja rakenteellisia ongelmia?</p><p>Oikeistopopulistit syyttävät maahanmuuttajia, koska he ovat sopiva konkreettinen kohde. Perinteinen oikeisto uskoo saavansa talouden kuntoon veronalennuksilla. Perinteinen vasemmisto yrittää epätoivoisesti pitää kiinni hyvinvointivaltion rapautuvasta veropohjasta. Vihreät ovat olevinaan älymystön puolue, mutta vihreiden kannattajat äänestivät eduskunnasta pois sen älykkäimmän jäsenen, Jyrki Kasvin. Tilalle saatiin James Potkukelkka. Ranskassa keltaliivit vaativat sekä veronalennuksia että lisää julkisia menoja.</p><p>Kuinka monta kansanedustajaa nyt valittiin, jotka oikeasti ymmärtävät jotakin tekoälystä, Kiinasta, genetiikasta, nanoteknologiasta. En väitä itsekään ymmärtäväni noista asioista mitään, ja siksihän meillä on edustuksellinen demokratia.</p><p>Jo noin kuukausi sitten Business Insider-lehti kirjoitti USA:n &quot;retail apocalpysesta&quot;, siis vähittäismyyntiapokalypsista. Pelkästään maaliskuuhun mennessä USA:ssa oli ilmoitettu 8000 kivijalkakaupan lopettamisesta tänä vuonna. Ja vuotta 2019 on vielä paljon jäljellä.</p><p>Brexit, Trump, Viiden tähden liike, jytky &ndash; tämä on vasta alkua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyväosaiset, siis globalisaation hyötyjät, äänestävät liberaalien ja cityvihreiden arvojen puolesta. Huono-osaiset, siis globalisaation häviäjät, äänestävät globalisaatiota vastaan. He äänestävät myös identiteetistä, itsekunnioituksesta ja protestin vuoksi.

Viimeisin vaalitulos ei muuta yhteiskunnan jakolinjoja mihinkään. Sääliöt – Hillaryn deplorables – eivät katoa minnekään, eivät myöskään keltaiset liivit. Tai Suomen juntti-Einarit. Ranskassa keltaliivien kapina on nimenomaan syrjäseutujen – France profonden – kapinaa kaupunkikeskusten globalisaatiosta hyötynyttä eliitttiä vastaan.

En epäile etteivätkö Macron tai Rinne, esimerkiksi, yrittäisi tehdä jotakin, mutta mihin he pystyvät jos Ranska ei selviä yhdestä triviaalista dieselveron korotuksesta tai jos suomalainen politiikka on myötähäpeää herättävää saivartelua salaatin arvonlisäverosta? Ja entäpä aivokuollut identiteettipolitiikka, josta kiistellään, koska se on ainoa asia josta osataan kiistellä?

Olisi helpompi listata ne asiat, joista eduskuntavaalien "vaalikeskustelussa" keskusteltiin, kuin ne, joista EI keskusteltu.

Luuleeko joku, että missään eurooppalaisessa maassa seuraavan neljän vuoden aikana pystytään ratkomaan isoja rakenteellisia ongelmia?

Oikeistopopulistit syyttävät maahanmuuttajia, koska he ovat sopiva konkreettinen kohde. Perinteinen oikeisto uskoo saavansa talouden kuntoon veronalennuksilla. Perinteinen vasemmisto yrittää epätoivoisesti pitää kiinni hyvinvointivaltion rapautuvasta veropohjasta. Vihreät ovat olevinaan älymystön puolue, mutta vihreiden kannattajat äänestivät eduskunnasta pois sen älykkäimmän jäsenen, Jyrki Kasvin. Tilalle saatiin James Potkukelkka. Ranskassa keltaliivit vaativat sekä veronalennuksia että lisää julkisia menoja.

Kuinka monta kansanedustajaa nyt valittiin, jotka oikeasti ymmärtävät jotakin tekoälystä, Kiinasta, genetiikasta, nanoteknologiasta. En väitä itsekään ymmärtäväni noista asioista mitään, ja siksihän meillä on edustuksellinen demokratia.

Jo noin kuukausi sitten Business Insider-lehti kirjoitti USA:n "retail apocalpysesta", siis vähittäismyyntiapokalypsista. Pelkästään maaliskuuhun mennessä USA:ssa oli ilmoitettu 8000 kivijalkakaupan lopettamisesta tänä vuonna. Ja vuotta 2019 on vielä paljon jäljellä.

Brexit, Trump, Viiden tähden liike, jytky – tämä on vasta alkua.

]]>
5 http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua#comments Demokratia globalisaatio Liberalismi Vaalit Wed, 17 Apr 2019 15:48:27 +0000 Juho Leppanen http://juholeppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274661-keltaliivit-brexit-trump-ja-suomen-vaalitulos-ovat-vasta-alkua
Entäpä vähemmistöhallitus? http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus <p>Suomessa &ndash; jossa nyt on pelkkiä pikkupuolueita &ndash; toimivan enemmistöhallituksen sorvaaminen on lähes mahdotonta. Vähemmistöhallitusten idea on koota samanmieliset puolueet yhteen ja hakea oppositiosta tuki&nbsp;asiakohtaisesti&nbsp;niin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse olla yhtä mieltä laajan enemmistöhallituksen kesken. Kukin esitys vaatii neuvotteluja oppositiopuolueiden kanssa, jotta ne menisivät eduskunnassa läpi. Hallituksen yhdet esitykset menisivät läpi jonkun oppositiopuolueen tuella, toiset asiat taas jonkun muun.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen poliittinen kulttuuri vierastaa vähemmistöhallituksen ajatusta, koska hallitukset ovat viime vuosikymmenten aikana kaapanneet eduskunnalta roppakaupalla päätösvaltaa. Tämä vinouma on johtanut siihen, että oppositiotyöskentelyyn on juuttunut keskeiseksi päämääräksi kaataa kulloinenkin hallitus. Pahimmillaan tärkeistä asioista veisataan viis aidan kummallakin puolen. Noidankehä on valmis: sellainen ylimielisyys, joka näkyi paljaimmillaan Sipilän hallituksen kabinettipäätöspolitiikassa, johtaa puolestaan tuohon kiihkeään hallituksen kaatamishaluun. Enemmistöhallituksen toiminta edellyttää usein myös alistumista hallituskumppanin tahtoon vastoin oman puolueen kantaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä noidankehästä voisi pelastaa sopeutuminen vähemmistöhallituksiin, kuten monessa muussa maassa tehdään. Suomessa oli viimeksi vähemmistöhallitus v. 1977, Pohjoismaissa tapa on ollut yleinen viime aikoinakin. Sellainen pakottaisi eduskunnan keskittymään asioihin ja yhteistyöhön eikä haaskaisi sen aikaa ja energiaa poteroissa jurottamiseen ja juonten punomiseen hallituksen pystyssä pysymiseksi &ndash; tai kaatamiseksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Käytännössä kulttuurin muutos vahvistaisi demokratiaa poispäin nykyisestä mallista, jota voisi kutsua pahimmillaan enemmistödiktatuuriksi. Yksittäisen hallituspuolueen oman edun edistäminen ei enää onnistuisi runnomalla kuten Sipilän hallituksessa pyrittiin tekemään ja siten tärvättiin neljä tärkeää vuotta. Olisi pakko neuvotella laajasti, ja vaikkei lehmänkauppoja kokonaan voikaan estää, edellisen hallituksen superlehmänkaupan tapainen puliveivaus kävisi huomattavasti hankalammaksi toteuttaa, kun hallitusohjelma ei&nbsp;pakottaisi&nbsp;oppositiopuolueita sellaisen taakse.</p><p>&nbsp;</p><p>Uudenlainen toimintakulttuuri Suomen politiikassa voisi olla omiaan madaltamaan sitä taivaisiin ulottuvaa aitaa, joka hallitusten ja oppositioiden väliin on viime vuosikymmeninä&nbsp;nostatettu. Tämä vaatisi asenteenmuutosta ja siksi kohtaisi taatusti vastustusta mahdollisen tehottomuutensa vuoksi. Mutta tehokkuutta voi harvoin kutsua demokratiaksi, kuten Sipilä joukkoineen todisti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa – jossa nyt on pelkkiä pikkupuolueita – toimivan enemmistöhallituksen sorvaaminen on lähes mahdotonta. Vähemmistöhallitusten idea on koota samanmieliset puolueet yhteen ja hakea oppositiosta tuki asiakohtaisesti niin, ettei jokaisesta asiasta tarvitse olla yhtä mieltä laajan enemmistöhallituksen kesken. Kukin esitys vaatii neuvotteluja oppositiopuolueiden kanssa, jotta ne menisivät eduskunnassa läpi. Hallituksen yhdet esitykset menisivät läpi jonkun oppositiopuolueen tuella, toiset asiat taas jonkun muun.

 

Suomalainen poliittinen kulttuuri vierastaa vähemmistöhallituksen ajatusta, koska hallitukset ovat viime vuosikymmenten aikana kaapanneet eduskunnalta roppakaupalla päätösvaltaa. Tämä vinouma on johtanut siihen, että oppositiotyöskentelyyn on juuttunut keskeiseksi päämääräksi kaataa kulloinenkin hallitus. Pahimmillaan tärkeistä asioista veisataan viis aidan kummallakin puolen. Noidankehä on valmis: sellainen ylimielisyys, joka näkyi paljaimmillaan Sipilän hallituksen kabinettipäätöspolitiikassa, johtaa puolestaan tuohon kiihkeään hallituksen kaatamishaluun. Enemmistöhallituksen toiminta edellyttää usein myös alistumista hallituskumppanin tahtoon vastoin oman puolueen kantaa.

 

Tästä noidankehästä voisi pelastaa sopeutuminen vähemmistöhallituksiin, kuten monessa muussa maassa tehdään. Suomessa oli viimeksi vähemmistöhallitus v. 1977, Pohjoismaissa tapa on ollut yleinen viime aikoinakin. Sellainen pakottaisi eduskunnan keskittymään asioihin ja yhteistyöhön eikä haaskaisi sen aikaa ja energiaa poteroissa jurottamiseen ja juonten punomiseen hallituksen pystyssä pysymiseksi – tai kaatamiseksi. 

 

Käytännössä kulttuurin muutos vahvistaisi demokratiaa poispäin nykyisestä mallista, jota voisi kutsua pahimmillaan enemmistödiktatuuriksi. Yksittäisen hallituspuolueen oman edun edistäminen ei enää onnistuisi runnomalla kuten Sipilän hallituksessa pyrittiin tekemään ja siten tärvättiin neljä tärkeää vuotta. Olisi pakko neuvotella laajasti, ja vaikkei lehmänkauppoja kokonaan voikaan estää, edellisen hallituksen superlehmänkaupan tapainen puliveivaus kävisi huomattavasti hankalammaksi toteuttaa, kun hallitusohjelma ei pakottaisi oppositiopuolueita sellaisen taakse.

 

Uudenlainen toimintakulttuuri Suomen politiikassa voisi olla omiaan madaltamaan sitä taivaisiin ulottuvaa aitaa, joka hallitusten ja oppositioiden väliin on viime vuosikymmeninä nostatettu. Tämä vaatisi asenteenmuutosta ja siksi kohtaisi taatusti vastustusta mahdollisen tehottomuutensa vuoksi. Mutta tehokkuutta voi harvoin kutsua demokratiaksi, kuten Sipilä joukkoineen todisti.

]]>
53 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus#comments 2019 eduskuntavaalit Demokratia Hallitusyhteistyö Vähemmistöhallitus Tue, 16 Apr 2019 13:49:41 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274574-entapa-vahemmistohallitus
Vaalianalyysiä - Perussuomalaisten nousu ja tuleva hallitus http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus <p>Perussuomalaiset saivat Varsinais-Suomessa suurimman kannatuksen. Lukuisissa vaalipiireissä puolue oli kakkonen. Valtakunnan selvä äänikuningas on puolueen puheenjohtaja. Edustajapaikkoja on kertynyt yllättävän vakaasti kolmissa vaaleissa 38 tai 39.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaaleissa oli paljon draamaa. Eduskunnasta katosi keskisuuri ministeripuolue kokonaan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kaappasi heidän paikkansa. Keskusta romahti tyrmäävästi toisen kerran tällä vuosikymmenellä. Voi kysyä, moneenko romahdukseen ja kannattajien luottamuksen pettämiseen puolueella enää on varaa? Vaalien aluskyselyissä Perussuomalaisia lukuun ottamatta suurempien puolueiden kannatus laski, kun persut heräsivät odotetusti uurnille. Halla-ahon valinnan jälkeen olen odottanut hänelle mahdollisuutta esiintyä suoraan äänestäjien edessä ilman toimittajien asenteellisia tulkintoja. Täysin poikkeava tyyli toi hänelle kannatusta vaalitenteissä. Kun muut kiljuivat keskenään helppoheikkeinä myymässä kaikille samaa, Halla-aho rauhassa myi jotain erilaista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Alkaa olla jo perinne, että jokaisten vaalien jälkeen on &quot;kansallinen maastamuuttopäivä&quot;, kun yksi jos toinen pettynyt haluaa muuttaa maasta. Demokratia kelpaa vain, jos vaalien tulos miellyttää. Sillä asenteella sopivia muuttokohteita lienevät Pohjois-Korea, Venäjä, Kiina ja sen sellaiset yksimieliset maat. Nämä ihmiset ovat minun silmissäni olleet kritiikittömiä ja vedätettävissä pahantahtoisilla juoruilla perussuomalaisista. Jopa Antti Rinne toistaa kuvitelmia epämääräisestä erosta arvopohjassa. Kerta toisensa jälkeen toistuu väittämä, etteivät Perussuomalaiset usko jakamattomaan ihmisarvoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Pidän käsitettä &quot;jakamattomasta&quot; ihmisarvosta typeränä. Yhtäläinen ja siten luovuttamaton ihmisarvo kuvaa mielestäni paremmin sitä, että jokainen elämineen on saman arvoinen. Jakamaton herättää epäselvän mielikuvan, että ihmisen arvo ihmisenä on jaettavissa osiin tai muille. On puolestaan oma filosofinen asiansa, jos kriisitilanteissa esimerkiksi kahden ihmisen hengen arvoa joudutaan punnitsemaan ja valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä sekä siten esim. uhraamaan toisen elämä toisen puolesta. Yltäkylläisessä yhteiskunnassa aniharva joutuu näiden valintojen eteen. Se etäännyttää ihmisiä dilemmasta, eikä kykyä samaistua ongelman ratkaisemiseen välttämättä ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Joka tapauksessa Perussuomalaisten periaatteissa saati muuallakaan ei missään julisteta ihmisarvon &quot;jakamisesta&quot; tai vastaavasta yhtään mitään. Silti myytti elää. Samoin elää kuvitelma, että puolue ajaisi naisia kotiin hellan ääreen. Kuvitelma on suorastaan absurdi ja ehkä kirkkain esimerkki vastustajien hämäristä sekä todellisuutta hylkivistä luuloista. Puoluesihteeri, eli puolueen toimitusjohtaja, 1. varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja ovat kaikki naisia. Kaksi ensimmäistä on valittu vaaleissa jäsenistön enemmistön päätöksellä toimeensa. Valinnat siis kuvastavat kaikkein parhaiten yleistä myötämielistä asennetta jäsenistössä naisten valta-asemia kohtaan. Mikään ei kuitenkaan riitä, sillä faktoilla ei ole merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolue nähdään myös &quot;demokratian vastaisena&quot;, vaikka itsessään se on demokraattisimpia puolueiden joukossa juuri mainittujen jäsenvaalien ansiosta. Liberalismiakin puolueen kannattajien nähdään vastustavan, vaikka EVA:n taannoisessa kyselyssä väki osoittautui RKP:n jälkeen monipuolisimmin liberaaleimmaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki yllä olevat leimat elävät, koska niin moni haluaa niihin uskoa. Politiikka on paskapuhetta. Valheet kiertävät suusta suuhun, jos tuntuvat sopivilta. Mustavalkoiset yksinkertaiset ihmiset haluavat selkeitä vihollisia ja Perussuomalaiset ovat tarkoitukseen sopiva puolue. Tarvitaan vain vahvaa uskoa juoruihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Se, että Antti Rinne uskoo hämäriin juoruihin, vie uskottavuutta arviointikyvystä. Vaalitenteissäkin hän osoittautui pinnalliseksi. Selvästikään hän ei vaikuttanut perehtyneen oikein mihinkään vaan kompastui heppoisiin kalasteluheittoihin. Näyttää siltä, että hän yrittää myydä kaikille kaikkea mikä kulloinkin tuntuu parhaiten myyvän. Syvällistä ymmärrystä ajamistaan asioista hänellä ei näytä olevan pois lukien työmarkkina-asiat. Neuvottelutaktisesti Perussuomalaisten töniminen syrjään antaa muille mahdollisuuden kiristää etuja, kun yksi kilpailija on todennäköisesti poissa pelistä. Ellei sitten Perussuomalaisia syrjivillä puheilla riisuta heitä vaatimuksistaan pala kerrallaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä suuri puolue demarien kimppaan lähtee? Kokoomus raiskaisi demarien kannatuksen, koska puolueen keskeisimmät vaatimukset ovat antaa vähemmän niille, joilla on vähemmän sekä viedä vähemmän niiltä, joilla on enemmän. Se on täsmälleen vasemmiston ajatuksia vastaan ja on vaikea kuvitella kokoomusta hallituksessa ilman, että saisi noita ajettua läpi myrskyltä suojatussa valtiovarainministeriössä. Keskusta taas on niin heikossa kunnossa, että kannatus luultavasti vain laskisi entisestään tulevassa taantumassa ja hallitusrasitteessa. Jos Perussuomalaisia ei oteta hallitukseen, kannatus on luultavasti seuraavissa vaaleissa nykyistäkin enemmän.</p><p>&nbsp;</p><p>Taloudessa Perussuomalaiset olisi demareille helppo. Puolueiden tulisi sopia joustava kompromissi ilmastopolitiikassa (painopiste toimissa, joissa ekonomia kulkee käsikkäin ekologian kanssa). Maahanmuutossa paras tulema olisi olletikin nykypohjoismainen jämpti linja. Vallan keskittämistä EU:lle tulisi jarruttaa siellä, missä sitä ei voi pitää välttämättömänä ja vähintään silloin, kun siinä on nähtävissä sanottavia uhkia Suomelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaiset olisivat siis varsin hyvä vaihtoehto SDP:lle. Keskeisin este on vihervasemmiston puolueesta luomat mielikuvitukselliset ennakkoluulot. Niistä on muodostunut kuvitteellinen mörkö, jonka &quot;kanssa ei saa leikkiä&quot;. Vihervasemmistosta on tullut itse luomansa mörön uhri. Kykeneekö Rinne yhteistyöhön mörön kanssa ilman, että mörköön vimmaisesti uskovat kokevat tulleensa syvästi petetyksi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset saivat Varsinais-Suomessa suurimman kannatuksen. Lukuisissa vaalipiireissä puolue oli kakkonen. Valtakunnan selvä äänikuningas on puolueen puheenjohtaja. Edustajapaikkoja on kertynyt yllättävän vakaasti kolmissa vaaleissa 38 tai 39.

 

Vaaleissa oli paljon draamaa. Eduskunnasta katosi keskisuuri ministeripuolue kokonaan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kaappasi heidän paikkansa. Keskusta romahti tyrmäävästi toisen kerran tällä vuosikymmenellä. Voi kysyä, moneenko romahdukseen ja kannattajien luottamuksen pettämiseen puolueella enää on varaa? Vaalien aluskyselyissä Perussuomalaisia lukuun ottamatta suurempien puolueiden kannatus laski, kun persut heräsivät odotetusti uurnille. Halla-ahon valinnan jälkeen olen odottanut hänelle mahdollisuutta esiintyä suoraan äänestäjien edessä ilman toimittajien asenteellisia tulkintoja. Täysin poikkeava tyyli toi hänelle kannatusta vaalitenteissä. Kun muut kiljuivat keskenään helppoheikkeinä myymässä kaikille samaa, Halla-aho rauhassa myi jotain erilaista. 

 

Alkaa olla jo perinne, että jokaisten vaalien jälkeen on "kansallinen maastamuuttopäivä", kun yksi jos toinen pettynyt haluaa muuttaa maasta. Demokratia kelpaa vain, jos vaalien tulos miellyttää. Sillä asenteella sopivia muuttokohteita lienevät Pohjois-Korea, Venäjä, Kiina ja sen sellaiset yksimieliset maat. Nämä ihmiset ovat minun silmissäni olleet kritiikittömiä ja vedätettävissä pahantahtoisilla juoruilla perussuomalaisista. Jopa Antti Rinne toistaa kuvitelmia epämääräisestä erosta arvopohjassa. Kerta toisensa jälkeen toistuu väittämä, etteivät Perussuomalaiset usko jakamattomaan ihmisarvoon.

 

Pidän käsitettä "jakamattomasta" ihmisarvosta typeränä. Yhtäläinen ja siten luovuttamaton ihmisarvo kuvaa mielestäni paremmin sitä, että jokainen elämineen on saman arvoinen. Jakamaton herättää epäselvän mielikuvan, että ihmisen arvo ihmisenä on jaettavissa osiin tai muille. On puolestaan oma filosofinen asiansa, jos kriisitilanteissa esimerkiksi kahden ihmisen hengen arvoa joudutaan punnitsemaan ja valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä sekä siten esim. uhraamaan toisen elämä toisen puolesta. Yltäkylläisessä yhteiskunnassa aniharva joutuu näiden valintojen eteen. Se etäännyttää ihmisiä dilemmasta, eikä kykyä samaistua ongelman ratkaisemiseen välttämättä ole.

 

Joka tapauksessa Perussuomalaisten periaatteissa saati muuallakaan ei missään julisteta ihmisarvon "jakamisesta" tai vastaavasta yhtään mitään. Silti myytti elää. Samoin elää kuvitelma, että puolue ajaisi naisia kotiin hellan ääreen. Kuvitelma on suorastaan absurdi ja ehkä kirkkain esimerkki vastustajien hämäristä sekä todellisuutta hylkivistä luuloista. Puoluesihteeri, eli puolueen toimitusjohtaja, 1. varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja ovat kaikki naisia. Kaksi ensimmäistä on valittu vaaleissa jäsenistön enemmistön päätöksellä toimeensa. Valinnat siis kuvastavat kaikkein parhaiten yleistä myötämielistä asennetta jäsenistössä naisten valta-asemia kohtaan. Mikään ei kuitenkaan riitä, sillä faktoilla ei ole merkitystä.

 

Puolue nähdään myös "demokratian vastaisena", vaikka itsessään se on demokraattisimpia puolueiden joukossa juuri mainittujen jäsenvaalien ansiosta. Liberalismiakin puolueen kannattajien nähdään vastustavan, vaikka EVA:n taannoisessa kyselyssä väki osoittautui RKP:n jälkeen monipuolisimmin liberaaleimmaksi.

 

Kaikki yllä olevat leimat elävät, koska niin moni haluaa niihin uskoa. Politiikka on paskapuhetta. Valheet kiertävät suusta suuhun, jos tuntuvat sopivilta. Mustavalkoiset yksinkertaiset ihmiset haluavat selkeitä vihollisia ja Perussuomalaiset ovat tarkoitukseen sopiva puolue. Tarvitaan vain vahvaa uskoa juoruihin.

 

Se, että Antti Rinne uskoo hämäriin juoruihin, vie uskottavuutta arviointikyvystä. Vaalitenteissäkin hän osoittautui pinnalliseksi. Selvästikään hän ei vaikuttanut perehtyneen oikein mihinkään vaan kompastui heppoisiin kalasteluheittoihin. Näyttää siltä, että hän yrittää myydä kaikille kaikkea mikä kulloinkin tuntuu parhaiten myyvän. Syvällistä ymmärrystä ajamistaan asioista hänellä ei näytä olevan pois lukien työmarkkina-asiat. Neuvottelutaktisesti Perussuomalaisten töniminen syrjään antaa muille mahdollisuuden kiristää etuja, kun yksi kilpailija on todennäköisesti poissa pelistä. Ellei sitten Perussuomalaisia syrjivillä puheilla riisuta heitä vaatimuksistaan pala kerrallaan.

 

Mikä suuri puolue demarien kimppaan lähtee? Kokoomus raiskaisi demarien kannatuksen, koska puolueen keskeisimmät vaatimukset ovat antaa vähemmän niille, joilla on vähemmän sekä viedä vähemmän niiltä, joilla on enemmän. Se on täsmälleen vasemmiston ajatuksia vastaan ja on vaikea kuvitella kokoomusta hallituksessa ilman, että saisi noita ajettua läpi myrskyltä suojatussa valtiovarainministeriössä. Keskusta taas on niin heikossa kunnossa, että kannatus luultavasti vain laskisi entisestään tulevassa taantumassa ja hallitusrasitteessa. Jos Perussuomalaisia ei oteta hallitukseen, kannatus on luultavasti seuraavissa vaaleissa nykyistäkin enemmän.

 

Taloudessa Perussuomalaiset olisi demareille helppo. Puolueiden tulisi sopia joustava kompromissi ilmastopolitiikassa (painopiste toimissa, joissa ekonomia kulkee käsikkäin ekologian kanssa). Maahanmuutossa paras tulema olisi olletikin nykypohjoismainen jämpti linja. Vallan keskittämistä EU:lle tulisi jarruttaa siellä, missä sitä ei voi pitää välttämättömänä ja vähintään silloin, kun siinä on nähtävissä sanottavia uhkia Suomelle.

 

Perussuomalaiset olisivat siis varsin hyvä vaihtoehto SDP:lle. Keskeisin este on vihervasemmiston puolueesta luomat mielikuvitukselliset ennakkoluulot. Niistä on muodostunut kuvitteellinen mörkö, jonka "kanssa ei saa leikkiä". Vihervasemmistosta on tullut itse luomansa mörön uhri. Kykeneekö Rinne yhteistyöhön mörön kanssa ilman, että mörköön vimmaisesti uskovat kokevat tulleensa syvästi petetyksi?

]]>
6 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Perussuomalaiset SDP Mon, 15 Apr 2019 20:32:41 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274532-vaalianalyysia-perussuomalaisten-nousu-ja-tuleva-hallitus
Terve demokratia http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia <p>Mieleeni jäi vaali-illalta Jussi Halla-ahon &mdash; en laita lainausmerkkeihin, kun en täydellistä sanavalintaa muista &mdash; toteamus, että terve demokratia vaatii toimivan opposition.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisille ääneni antaneena, kannustan puoluetta pysymään näkökulmiensa takana ja tuomaan niitä esille niin, että asioissa ei tehdä liikaa kompromisseja. 39 kansanedustajalla on mahdollisuus tehdä tervettä demokraatista valtiopäivätyötä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mieleeni jäi vaali-illalta Jussi Halla-ahon — en laita lainausmerkkeihin, kun en täydellistä sanavalintaa muista — toteamus, että terve demokratia vaatii toimivan opposition. 

Perussuomalaisille ääneni antaneena, kannustan puoluetta pysymään näkökulmiensa takana ja tuomaan niitä esille niin, että asioissa ei tehdä liikaa kompromisseja. 39 kansanedustajalla on mahdollisuus tehdä tervettä demokraatista valtiopäivätyötä. 

]]>
0 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia#comments Demokratia Eduskuntavaalit Hallitus vai oppositio Mon, 15 Apr 2019 05:35:06 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274456-terve-demokratia
Vaalien jälkeinen viikko http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko <p>Tulevana maanantaina tulee olemaan erikoinen päivä. Heräämme pohtimaan vaalituloksia. Myös tuleva viikko tulee olemaan erikoinen. Saamme kuulla uutisista, että miten puolueet käynnistävät neuvottelut. Näinhan on ollut yli 20 vuotta tain niin kauan kun olen asunut Suomessa, riippumatta voittajista ja häviäijistä.</p><p>Muistan edellisestä eduskuntavaalien jälkeisistä päivistä kuin <a href="http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195077-terveiset-neuvottelijoille-etelaesplanadin-jalkakaytavalta">nuoret opiskelija osoittivat mieltä opintotuen puolesta Smolnan edustalla.</a> Kävin heitä kuvaamassa. Miten kävi?</p><p>Aamulehti kokosi vain vuoden eduskuntavaalien jälkeen listan Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista. Perussuomalaiset siunasivat niitä leikkauksia hallituksesta käsin. Nuo leikkaukset kohdistuivat opiskelijoihin, lapsiperheisiin, eläkeläisiin, työttömiin.&nbsp;<a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/nain-sinun-lompakostasi-viedaan-kokosimme-listaan-kaikki-leikkauspaatokset-23565730">Tästä pääset Aamulehden kirjoitukseen.</a></p><p>Sipilän hallituksen epäsuosio ei ole ollut propagandan tulos vaan Sipilan hallituksen toistuvien leikkausten seuraus. Sipilän hallituspolitiikka on ollut ideologisesti hyvin latautunut. Rikkaille ja hyvinvoiville annetaan ja heikompiosaisista leikataan. Sen lisäksi Sipilän hallituksen kaudella työttömät ja syrjäytetyt ovat kokeneet omin nahoin stigmatisoinnin tai leimaamisen.</p><p>Nyt vaalien alla on puhuttu paljon eri teemoista, mutta kuntiin lisääntyneistä taloudellisista paineistä ei ole puhuttu paljon. Samalla kun raha vähenee, kuntien tehtävät ovat lisääntyneet. Moni kunta on joutunut tekemään erittäin kipeitä päätöksiä, jotka ovat kohidistuneet erityisesti haja-asutusalueilla asuviin. Leikkauksia on myös ulkoistettu kunnille.</p><p>Vaalipäivä on se päivä, jolloin jokaisen ääni painaa yhtä paljon, olisi äänestäjä köyhä, rikas tai muuta. Äänikopissa olemme yhdenvertaisia. Lähde siis äänestämään, jotta maanantaina ja tulevalla viikolla voitaisiin rauhallisin mielin katsoa mihin suuntaan Suomi on menossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tulevana maanantaina tulee olemaan erikoinen päivä. Heräämme pohtimaan vaalituloksia. Myös tuleva viikko tulee olemaan erikoinen. Saamme kuulla uutisista, että miten puolueet käynnistävät neuvottelut. Näinhan on ollut yli 20 vuotta tain niin kauan kun olen asunut Suomessa, riippumatta voittajista ja häviäijistä.

Muistan edellisestä eduskuntavaalien jälkeisistä päivistä kuin nuoret opiskelija osoittivat mieltä opintotuen puolesta Smolnan edustalla. Kävin heitä kuvaamassa. Miten kävi?

Aamulehti kokosi vain vuoden eduskuntavaalien jälkeen listan Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista. Perussuomalaiset siunasivat niitä leikkauksia hallituksesta käsin. Nuo leikkaukset kohdistuivat opiskelijoihin, lapsiperheisiin, eläkeläisiin, työttömiin. Tästä pääset Aamulehden kirjoitukseen.

Sipilän hallituksen epäsuosio ei ole ollut propagandan tulos vaan Sipilan hallituksen toistuvien leikkausten seuraus. Sipilän hallituspolitiikka on ollut ideologisesti hyvin latautunut. Rikkaille ja hyvinvoiville annetaan ja heikompiosaisista leikataan. Sen lisäksi Sipilän hallituksen kaudella työttömät ja syrjäytetyt ovat kokeneet omin nahoin stigmatisoinnin tai leimaamisen.

Nyt vaalien alla on puhuttu paljon eri teemoista, mutta kuntiin lisääntyneistä taloudellisista paineistä ei ole puhuttu paljon. Samalla kun raha vähenee, kuntien tehtävät ovat lisääntyneet. Moni kunta on joutunut tekemään erittäin kipeitä päätöksiä, jotka ovat kohidistuneet erityisesti haja-asutusalueilla asuviin. Leikkauksia on myös ulkoistettu kunnille.

Vaalipäivä on se päivä, jolloin jokaisen ääni painaa yhtä paljon, olisi äänestäjä köyhä, rikas tai muuta. Äänikopissa olemme yhdenvertaisia. Lähde siis äänestämään, jotta maanantaina ja tulevalla viikolla voitaisiin rauhallisin mielin katsoa mihin suuntaan Suomi on menossa.

]]>
4 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko#comments Demokratia Eduskuntavaalit 2019 Hallitusneuvottelut 2019 Arvot 5.5: Yhteiskunnassamme olisi vähemmän ongelmia, jos ihmisiä kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin. Sat, 13 Apr 2019 14:46:42 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274335-vaalien-jalkeinen-viikko
Demokratia 3.0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30 <p><strong>Kirjoittelin jokin aika sitten<a href="http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271550-demokratia-20"> demokratian uudistustarpeesta</a>. Esitin, että populismia aletaan kitkemään ottamalla käyttöön ns. vastaääni, jolla äänestäjä voi viedä joltain edustajalta äänen pois. Kuitenkin mieittyäni asiaa hieman lisää, totesin sen riittämättömäksi. Tässä tulee siis Demokratia 3.0!</strong></p><p>Suomi ja maailma on muuttunut ennennäkemättömällä tavalla. Tämä koskee myös maassamme tehtävää politiikkaa. Puolueiden ja ehdokkaiden erot ovat kaventuneet ja monessa asiassa ne ovat jopa täysin samanlaisia. Siitä huolimatta äänestäjän pitää tehdä valinta yhden puolueen/ehdokkaan tukemiseksi äänestäessään. Voiko äänestäjä tällöin tuoda parhaalla mahdollisella tavalla omaa tahtotilaansa ilmi? Väitän, ettei voi. Jotta voisimme saada paremman kuvan kansan tahtotilasta, meidän tulee rikkoa perinteinen yhden äänen antamisen olettamus demokratian toteutumisen täyttämisestä.</p><p>Väitän, ettei ole mitenkään harvinainen tilanne, että äänestäjä pohtii vielä äänestyskopissa useamman eri puoluetta edustavan ehdokkaan välillä. Yksi on menestynyt vaalitentissä, toinen on vaalikoneen mukaan paras vaihtoehto. Kolmas on tuttu entuudestaan ja neljäs on tehnyt hyvää työtä aiemmin. Yhden puolueen tavoitteet ovat yhdeltä kantilta paremmat kuin toisen, mutta toisella on muutama itselle tärkeä asia, joka erottaa sen muista.&nbsp; Äänestäjällä on suuri valta, mutta vähän mahdollisuuksia osoittaa tukevansa yhtä tavoitetta, mutta haluaisi tukea myös toista.</p><p>Kuten aiemminkin kirjoitin, populismin kitkemiseksi on myös muutettava äänestystapaa. Ehdokas, joka saa huomiota kärkevillä kommenteilla, on nykyään vahvoilla vain sen vuoksi, että hän kerää huomiota enemmän kuin muut. Se huomio ei ole yleensä valtaväestön kannalta mitenkään hyvä asia. Useimmat pitävät tällaista öykkäröintiä arvottomana ja jopa jossain määrin vaarallisena yhteiskunnalle. Nykyinen järjestelmä ei anna kuitenkaan osoittaa sitä ääenstyskopissa. Siksi politiikka on menettänyt arvostuksensa.</p><p>Kansanedustajat koostuvat koko ajan suuremmalta osin populisteista, jotka elävät kohuilla ja muiden ihmisten mollaamisella ja arvostelulla. Usein on myös niin, etteivät he hallitse kovin hyvin perinteisiä käyttäytymissääntöjä tai osaa lainkaan toisen henkilön kunnioittamista. Kun äänestetään öykkäri eduskuntaan, saadaan mitä tilataan. Populismiin perustuvaa politiikkaa, jossa on vaikea löytää konsensusta mistään erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta.</p><p><strong>Uusi aika, uudet menetelmät</strong></p><p>Samalla, kun aletaan muuttamaan demokraattista järjestelmää kestävämmäksi ja paremmin kansan tahtoa kuvaavaksi, on syytä ottaa käyttöön myös uusi teknologia. Se nyt vaan on niin, ettei sähköisen äänestämisen mahdollistamisen estäminen ole enää millään lailla perusteltua. Meillä on lukuisia tapoja vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka on olemassa mahdollisuus, että jonkun ääntä saattaisi tosiasiassa käyttää vaikkapa hänen puolisonsa tai edunvalvojansa, väitän että tämä osuus olisi marginaalinen. Se ei siis saa olla esteenä. Tietoturva on luonnollisesti myös otettava tarkoin huomioon, mutta sekään ei ole este. Vain haaste. Kun pääsemme yli ajatuksesta, ettei ole pakko olla valvotut olosuhteet ja että ihminen voikin ottaa kantaa kotoa käsin, voimme kehittää demokraattista järjestelmää huikeasti.</p><p>Ratkaisuksi esitän vaalitavan muuttamista ns. monitahoiseen vaalitapaan, jossa äänestäjä voi antaa yhden äänen sijasta kolme ääntä. Äänestäjän päätettäväksi jää, ovatko kaikki kolme ehdokasta saman vai eri puolueen listoilla. Kolmen äänen lisäksi on vielä käytettävissä miinus-ääni, jolla voi vähentää jonkin ehdokkaan äänistä yhden äänen. Tällä miinus-äänellä äänestäjä voi myös ottaa kantaa siihen, ketä hän ei ainakaan halua edustamaan kansaa päättäviin elimiin.</p><p>Ja kun ollaan siirrytty sähköiseen äänestämiseen, voidaan Suomen kannalta merkittävät asiat alistaa neuvoa antavalle kansanäänestykselle sujuvasti. Olipa sitten kyse NATO -jäsenyydestä tai maahanmuuton suurista linjauksista, voisi päätöksenteon pohjaksi kysyä, mitä kansa haluaa.</p><p>Näillä sinänsä merkittävillä muutoksilla voisimme olla edelläkävijöitä maailmassa ja nostaa demokratia sille kuuluvaan arvoonsa jälleen.</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Miinus-äänen voisi ottaa myös Kansalaisaloite.fi -palveluun. Olisi suotavaa, että pelkästään puoltamisen lisäksi kansalla olisi mahdollisuus näyttää myös aloitteen vastustus.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoittelin jokin aika sitten demokratian uudistustarpeesta. Esitin, että populismia aletaan kitkemään ottamalla käyttöön ns. vastaääni, jolla äänestäjä voi viedä joltain edustajalta äänen pois. Kuitenkin mieittyäni asiaa hieman lisää, totesin sen riittämättömäksi. Tässä tulee siis Demokratia 3.0!

Suomi ja maailma on muuttunut ennennäkemättömällä tavalla. Tämä koskee myös maassamme tehtävää politiikkaa. Puolueiden ja ehdokkaiden erot ovat kaventuneet ja monessa asiassa ne ovat jopa täysin samanlaisia. Siitä huolimatta äänestäjän pitää tehdä valinta yhden puolueen/ehdokkaan tukemiseksi äänestäessään. Voiko äänestäjä tällöin tuoda parhaalla mahdollisella tavalla omaa tahtotilaansa ilmi? Väitän, ettei voi. Jotta voisimme saada paremman kuvan kansan tahtotilasta, meidän tulee rikkoa perinteinen yhden äänen antamisen olettamus demokratian toteutumisen täyttämisestä.

Väitän, ettei ole mitenkään harvinainen tilanne, että äänestäjä pohtii vielä äänestyskopissa useamman eri puoluetta edustavan ehdokkaan välillä. Yksi on menestynyt vaalitentissä, toinen on vaalikoneen mukaan paras vaihtoehto. Kolmas on tuttu entuudestaan ja neljäs on tehnyt hyvää työtä aiemmin. Yhden puolueen tavoitteet ovat yhdeltä kantilta paremmat kuin toisen, mutta toisella on muutama itselle tärkeä asia, joka erottaa sen muista.  Äänestäjällä on suuri valta, mutta vähän mahdollisuuksia osoittaa tukevansa yhtä tavoitetta, mutta haluaisi tukea myös toista.

Kuten aiemminkin kirjoitin, populismin kitkemiseksi on myös muutettava äänestystapaa. Ehdokas, joka saa huomiota kärkevillä kommenteilla, on nykyään vahvoilla vain sen vuoksi, että hän kerää huomiota enemmän kuin muut. Se huomio ei ole yleensä valtaväestön kannalta mitenkään hyvä asia. Useimmat pitävät tällaista öykkäröintiä arvottomana ja jopa jossain määrin vaarallisena yhteiskunnalle. Nykyinen järjestelmä ei anna kuitenkaan osoittaa sitä ääenstyskopissa. Siksi politiikka on menettänyt arvostuksensa.

Kansanedustajat koostuvat koko ajan suuremmalta osin populisteista, jotka elävät kohuilla ja muiden ihmisten mollaamisella ja arvostelulla. Usein on myös niin, etteivät he hallitse kovin hyvin perinteisiä käyttäytymissääntöjä tai osaa lainkaan toisen henkilön kunnioittamista. Kun äänestetään öykkäri eduskuntaan, saadaan mitä tilataan. Populismiin perustuvaa politiikkaa, jossa on vaikea löytää konsensusta mistään erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta.

Uusi aika, uudet menetelmät

Samalla, kun aletaan muuttamaan demokraattista järjestelmää kestävämmäksi ja paremmin kansan tahtoa kuvaavaksi, on syytä ottaa käyttöön myös uusi teknologia. Se nyt vaan on niin, ettei sähköisen äänestämisen mahdollistamisen estäminen ole enää millään lailla perusteltua. Meillä on lukuisia tapoja vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka on olemassa mahdollisuus, että jonkun ääntä saattaisi tosiasiassa käyttää vaikkapa hänen puolisonsa tai edunvalvojansa, väitän että tämä osuus olisi marginaalinen. Se ei siis saa olla esteenä. Tietoturva on luonnollisesti myös otettava tarkoin huomioon, mutta sekään ei ole este. Vain haaste. Kun pääsemme yli ajatuksesta, ettei ole pakko olla valvotut olosuhteet ja että ihminen voikin ottaa kantaa kotoa käsin, voimme kehittää demokraattista järjestelmää huikeasti.

Ratkaisuksi esitän vaalitavan muuttamista ns. monitahoiseen vaalitapaan, jossa äänestäjä voi antaa yhden äänen sijasta kolme ääntä. Äänestäjän päätettäväksi jää, ovatko kaikki kolme ehdokasta saman vai eri puolueen listoilla. Kolmen äänen lisäksi on vielä käytettävissä miinus-ääni, jolla voi vähentää jonkin ehdokkaan äänistä yhden äänen. Tällä miinus-äänellä äänestäjä voi myös ottaa kantaa siihen, ketä hän ei ainakaan halua edustamaan kansaa päättäviin elimiin.

Ja kun ollaan siirrytty sähköiseen äänestämiseen, voidaan Suomen kannalta merkittävät asiat alistaa neuvoa antavalle kansanäänestykselle sujuvasti. Olipa sitten kyse NATO -jäsenyydestä tai maahanmuuton suurista linjauksista, voisi päätöksenteon pohjaksi kysyä, mitä kansa haluaa.

Näillä sinänsä merkittävillä muutoksilla voisimme olla edelläkävijöitä maailmassa ja nostaa demokratia sille kuuluvaan arvoonsa jälleen.

 

P.S. Miinus-äänen voisi ottaa myös Kansalaisaloite.fi -palveluun. Olisi suotavaa, että pelkästään puoltamisen lisäksi kansalla olisi mahdollisuus näyttää myös aloitteen vastustus.

 

]]>
0 http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30#comments Äänestäminen Demokratia Politiikka Vaalijärjestelmä Vaalit2019 Sat, 13 Apr 2019 07:05:50 +0000 Juri Laurila http://jurilaurila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274284-demokratia-30