Kotimaa http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Tue, 18 Sep 2018 17:16:42 +0300 fi Maria Ohisalosta tuli kova nimi http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi <p>Johtajan rooli lankeaa aina toisinaan jollekulle yllättävästä syystä.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259157-tassa-touko-aallon-sijainen-vihreita-johtaa-nyt-maria-ohisalo">Tämän päivän uutinen on se</a>, että eduskunnasta vuonna 2015 niukasti rannalle jäänyt Maria Ohisalo alkaa toistaiseksi johtaa vihreitä. Hän tuuraa puheenjohtaja Touko Aaltoa, joka on jäänyt sairauslomalle.</p><p>Ohisalo ei ole yleisesti kovin tunnettu, mutta on suosittu hahmo vihreiden kenttäväen parissa. Harva muistaa, että hän ponnisti puolueen <a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/06/vihreiden-puheenjohtajaksi-valittiin-touko-aalto">viimevuotisessa jäsenäänestyksessä</a> kolmanneksi häviten vain hyvin niukasti kansanedustaja Emma Karille.</p><p>Kari oli monissa veikkauksissa ennakkosuosikki jopa koko puheenjohtajakisan voittajaksi, mutta Aalto valittiin. Kari ei ole sen jälkeen parrasvaloihin juuri noussut. Tässä tilanteessa hän ei ollut ehdolla väliaikaiseksi johtajaksi, koska ei kuulunut varapuheenjohtajistoon.</p><p>Näytön paikan puolueessa saanut Ohisalo on omissa joukoissaan tunnettu feministi ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Helsinkiläinen köyhyystutkija</strong> astuu johtamaan puoluetta, joka Aallon aikakaudella on romahtanut vuodessa hypevaiheen yli 17 prosentin gallupkannatuksesta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10387592">takaisin alle 13 prosentin maailmaan</a>.</p><p>Poliittista kohtalon ivaa on, että kohtuullisen vähän julkisuudessa ollut Ohisalo ei oikeastaan voi tehtävässä epäonnistua, mutta onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Huomattavakin.</p><p>Tosin kukaan ei tiedä, kauanko Ohisalo vihreitä johtaa, koska Aallon sairausloman pituutta ei voi ennustaa.</p><p>Ohisalo on ehdolla eduskuntavaaleissa 2019 samassa Helsingin vaalipiirissä kuin Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto, jotka on myös jo nimetty ehdolle. <a href="http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_helsingin%20vaalipiiri_#1#taulukko">Tuosta vaalipiiristä ovat kotoisin</a> myös kansanedustajat Pekka Haavisto, Antero Vartia ja Ozan Yanar.</p> Johtajan rooli lankeaa aina toisinaan jollekulle yllättävästä syystä.

Tämän päivän uutinen on se, että eduskunnasta vuonna 2015 niukasti rannalle jäänyt Maria Ohisalo alkaa toistaiseksi johtaa vihreitä. Hän tuuraa puheenjohtaja Touko Aaltoa, joka on jäänyt sairauslomalle.

Ohisalo ei ole yleisesti kovin tunnettu, mutta on suosittu hahmo vihreiden kenttäväen parissa. Harva muistaa, että hän ponnisti puolueen viimevuotisessa jäsenäänestyksessä kolmanneksi häviten vain hyvin niukasti kansanedustaja Emma Karille.

Kari oli monissa veikkauksissa ennakkosuosikki jopa koko puheenjohtajakisan voittajaksi, mutta Aalto valittiin. Kari ei ole sen jälkeen parrasvaloihin juuri noussut. Tässä tilanteessa hän ei ollut ehdolla väliaikaiseksi johtajaksi, koska ei kuulunut varapuheenjohtajistoon.

Näytön paikan puolueessa saanut Ohisalo on omissa joukoissaan tunnettu feministi ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.  

 

Helsinkiläinen köyhyystutkija astuu johtamaan puoluetta, joka Aallon aikakaudella on romahtanut vuodessa hypevaiheen yli 17 prosentin gallupkannatuksesta takaisin alle 13 prosentin maailmaan.

Poliittista kohtalon ivaa on, että kohtuullisen vähän julkisuudessa ollut Ohisalo ei oikeastaan voi tehtävässä epäonnistua, mutta onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Huomattavakin.

Tosin kukaan ei tiedä, kauanko Ohisalo vihreitä johtaa, koska Aallon sairausloman pituutta ei voi ennustaa.

Ohisalo on ehdolla eduskuntavaaleissa 2019 samassa Helsingin vaalipiirissä kuin Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto, jotka on myös jo nimetty ehdolle. Tuosta vaalipiiristä ovat kotoisin myös kansanedustajat Pekka Haavisto, Antero Vartia ja Ozan Yanar.

]]>
26 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi#comments Kotimaa Vihreät Tue, 18 Sep 2018 14:16:42 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi
Kesä- ja talviaika sekä ilmansuunnat ja kellotaulun logikka http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka <p>Olen aina siitä asti, kun se minulle opetettiin käyttänyt kellonaikaa ja aurinkoa ilmansuuntien hahmottamisen. Niin helppoa: aurinko on klo 12 etelässä, klo 18 lännessä, klo 24 pohjoisessa ja klo 6 idässä. Ja kellotaulu oli lapsena helppo kompassi.&nbsp;</p><p>Kellojen siirtelyn aikaan on vaatinut pikkuisen muistia, että puolen päivän aika onkin vasta kello13.</p><p>Jos nyt valitaan nykyinen kesäaika ympärivuotiseksi ajaksi, niin siirtääkö se käsitteen &rdquo;puolen päivän aikaan&rdquo; pysyvästi klo 13:ksi. Kellotaulun logiikkaa se ei kyllä kaunista, mutta kukas sellaista edes käyttää.</p><p>&nbsp;</p> Olen aina siitä asti, kun se minulle opetettiin käyttänyt kellonaikaa ja aurinkoa ilmansuuntien hahmottamisen. Niin helppoa: aurinko on klo 12 etelässä, klo 18 lännessä, klo 24 pohjoisessa ja klo 6 idässä. Ja kellotaulu oli lapsena helppo kompassi. 

Kellojen siirtelyn aikaan on vaatinut pikkuisen muistia, että puolen päivän aika onkin vasta kello13.

Jos nyt valitaan nykyinen kesäaika ympärivuotiseksi ajaksi, niin siirtääkö se käsitteen ”puolen päivän aikaan” pysyvästi klo 13:ksi. Kellotaulun logiikkaa se ei kyllä kaunista, mutta kukas sellaista edes käyttää.

 

]]>
27 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka#comments Kotimaa Kesäaika Talviaika Tue, 18 Sep 2018 07:33:26 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka
Irtisanomislaki on turha http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha <p>Alkaako nyt Suomessakin vaihtoehtoisten faktojen aika?</p><p>Olen sitä mieltä, että suunniteltu &quot;irtisanomislaki&quot; on kummallekin osapuolelle virheellisiin luuloihin perustuva riidan aihe. Miten on mahdollista, että lakia suunnitteleva hallitus ei ole selvittänyt niitä todellisia keinoja, joilla pienyrittäjä välttyy rekrytoimasta yritykseensä sopimatonta työntekijää. Nyt kiistellään vain siitä, miten sen sopimattoman työntekijän saisi pois.&nbsp;</p><p>Myöskään yleensä työntekijän oikeuksien puolesta puhua AY-liike ei ole vaivautunut tuomaan esille niitä todellisia keinoja, joilla työntekijä laillisesti saadaan pois ja mitkä keinot ovat laittomia. AY-liike haluaa selvästi haastaa riitaa ja osoittaa tarpeellisuutensa. Aivan virheellisesti käytetään termiä irtisanominen, kun voitaisiin käyttää termiä purkaminen. Voitaisiin myös puhua sellaisesta rekrytoinnista, joka poikkeuksetta johtaisi onnistuneisiin henkilöstövalintoihin, eikä irtisanomisia tai purkuja tarvittaisi.</p><p>Julkisuudessa keskusteluun on osallistunut myös emeritusprofessori Niklas Bruun. Bruunilla lienee erittäin vähän tai ei lainkaan tietoa pk-yritysten toiminnasta, toimintaedellytyksistä ja henkilöstöpolitiikasta. Professori Bruun sanoo näin, &rdquo;Ajatellaan tilannetta, jossa työnantaja esimerkiksi vaatii, että asiakkaita pitää iloisesti tervehtiä ja sen jälkeen on sitä mieltä, että työntekijä A ei tervehdi jotakuta asiakasta riittävän iloisesti, josta seuraa varoitus ja pian sen jälkeen irtisanominen. Nähdäkseni ehdotettu sääntely saattaisi käytännössä avata mahdollisuuden mielivallalle.&rdquo;</p><p>Ei oikeasti kukaan yrittäjä toimi noin. Professori Bruun lienee niitä SAK:n propagandatehtaan käsikirjoittajia.</p><p>Väännän vielä rautalankamallin tuosta tämän päivän kuumimmasta aiheesta; pienyrityksen oikeudesta valita työntekijänsä ja mitä keinoja siihen on käytettävissä, jos irtisanominen nähdään maailman loppua vaikeampana asiana.</p><p>1) Oppisopimuskoulutus ja sen jälkeen<br />2) Koeaikainen työsuhde ja<br />3) Määräaikainen työsuhde joko kalenteriaikaan tai ennalta sovittuun työprojektiin liittyvänä</p><p>On todella ihmeellistä, jos Suomen tasavallan hallitus, yrittäjäjärjestöt tai yrittäjät eivät näistä tiedä.</p><p>Olen varma, että SAK ja AY-liike tietää nämä kaikki, ne haluavat vain osoittaa valtansa ja tarpeellisuutensa riitauttamalla asiat.</p> Alkaako nyt Suomessakin vaihtoehtoisten faktojen aika?

Olen sitä mieltä, että suunniteltu "irtisanomislaki" on kummallekin osapuolelle virheellisiin luuloihin perustuva riidan aihe. Miten on mahdollista, että lakia suunnitteleva hallitus ei ole selvittänyt niitä todellisia keinoja, joilla pienyrittäjä välttyy rekrytoimasta yritykseensä sopimatonta työntekijää. Nyt kiistellään vain siitä, miten sen sopimattoman työntekijän saisi pois. 

Myöskään yleensä työntekijän oikeuksien puolesta puhua AY-liike ei ole vaivautunut tuomaan esille niitä todellisia keinoja, joilla työntekijä laillisesti saadaan pois ja mitkä keinot ovat laittomia. AY-liike haluaa selvästi haastaa riitaa ja osoittaa tarpeellisuutensa. Aivan virheellisesti käytetään termiä irtisanominen, kun voitaisiin käyttää termiä purkaminen. Voitaisiin myös puhua sellaisesta rekrytoinnista, joka poikkeuksetta johtaisi onnistuneisiin henkilöstövalintoihin, eikä irtisanomisia tai purkuja tarvittaisi.

Julkisuudessa keskusteluun on osallistunut myös emeritusprofessori Niklas Bruun. Bruunilla lienee erittäin vähän tai ei lainkaan tietoa pk-yritysten toiminnasta, toimintaedellytyksistä ja henkilöstöpolitiikasta. Professori Bruun sanoo näin, ”Ajatellaan tilannetta, jossa työnantaja esimerkiksi vaatii, että asiakkaita pitää iloisesti tervehtiä ja sen jälkeen on sitä mieltä, että työntekijä A ei tervehdi jotakuta asiakasta riittävän iloisesti, josta seuraa varoitus ja pian sen jälkeen irtisanominen. Nähdäkseni ehdotettu sääntely saattaisi käytännössä avata mahdollisuuden mielivallalle.”

Ei oikeasti kukaan yrittäjä toimi noin. Professori Bruun lienee niitä SAK:n propagandatehtaan käsikirjoittajia.

Väännän vielä rautalankamallin tuosta tämän päivän kuumimmasta aiheesta; pienyrityksen oikeudesta valita työntekijänsä ja mitä keinoja siihen on käytettävissä, jos irtisanominen nähdään maailman loppua vaikeampana asiana.

1) Oppisopimuskoulutus ja sen jälkeen
2) Koeaikainen työsuhde ja
3) Määräaikainen työsuhde joko kalenteriaikaan tai ennalta sovittuun työprojektiin liittyvänä

On todella ihmeellistä, jos Suomen tasavallan hallitus, yrittäjäjärjestöt tai yrittäjät eivät näistä tiedä.

Olen varma, että SAK ja AY-liike tietää nämä kaikki, ne haluavat vain osoittaa valtansa ja tarpeellisuutensa riitauttamalla asiat.

]]>
59 http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha#comments Kotimaa Ay-liike Irtisanomislaki Juha Sipilän hallitus Mon, 17 Sep 2018 16:21:52 +0000 Asko Rantala http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha
Tuskan ulkoistajat http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat <p>Espoolaisessa koulussa oppilas sai liikuntatunnilla sairaskohtauksen ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Tunnilla oli tehty opetussuunnitelmaan hiljattain lisättyä, mutta sinänsä pitkään käytössä ollutta kuntotestiä. On vaikea ymmärtää sitä tuskaa ja hämmennystä mitä omaiset ja läheiset surun hetkellä kokevat. Moni on hämmentynyt ja kaipaa selityksiä.</p><p>Kun paha olo on riittävän suuri, osa ihmisistä haluaa ulkoistaa sen. Tuskan ulkoistajat ajattelevat, että kaikkeen pahaan löytyy syyllinen ja syyllisen rankaiseminen auttaa asiaa. Valitettavasti ei auta. Surutyö on tehtävä itse, eikä sitä voi ulkoistaa. Sellainen on vain omien tunteiden välttelyä ja itsensä pakenemista.</p><p>En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia. Vaarallisia ne eivät itsessään silti ole. Liikuntaan liittyvät sairaskohtaukset ovat nuorilla ja perusterveillä ihmisillä tavattoman harvinaisia, mutta eivät aivan tuntemattomia. Perusterveelle nuorelle rankkakaan liikunta ei lyhyellä aikavälillä ole vaarallista. Paljon vaarallisempaa on olla liikkumatta. Silti terveyden ammattilaiset tietävät, että liikuntaan liittyviä sairaskohtauksia ja jopa äkkikuolemia on raportoitu muun muassa pallopeleistä. Mediakin on kertonut oletettavasti perusterveiden ja hyväkuntoisten nuorten miesten äkkikuolemista jalkapallokentillä.</p><p>Mediahuomiosta riippumatta tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Niitä on tutkittu ja Suomessakin käytännössä kaikki sairaalan ulkopuoliset kuolemantapaukset, joiden kuolinsyy ei ole ilmeinen, tutkitaan sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti. Moniin urheiluun liittyviin äkkikuolemiin on todettu liittyvän synnynnäisiä anomalioita, joista asianomainen ei ole itsekään ollut tietoinen. Ne eivät ole yleensä välittömiä kuolinsyitä, vaan pikemminkin altistavia tekijöitä.</p><p>Nuoren ihmisen kuolema kesken koulupäivän herättää tunteita ja niin pitääkin olla. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisiä syntyy ja kuolee. Jotkut kuolemista ovat ennenaikaisia ja saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Ne herättävät kysymyksiä ja surua, mikä on varsin luonnollinen menetyksiin liittyvä reaktio.</p><p>Espoon tapaus varmasti selvitetään. Varotoimena Espoon kouluviranomaiset ovat keskeyttäneet kyseiset kuntotestaukset. Nyt meiltä kansalaisilta vaaditaan kuitenkin malttia. Tuskaa ei voi ulkoistaa etsimällä syyllisiä, lynkkaamalla syyttömiä tai vaatimalla välittömiä sääntöjä erilaisiin asioihin. Tuskaa ja surua on opittava sietämään ja käsittelemään.</p><p>Tällaisissa tilanteissa meidän aikuisten on hyvä muistaa, että tapahtumat koskettavat ennen muuta lapsia ja nuoria. Heillä on kysymyksiä, ristiriitaisia olotiloja ja monenlaisia tuntemuksia. Tällaisessa tilanteessa lapset ja nuoret tarvitsevat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden kanssa näitä asioita voidaan työstää. Pahinta mitä voit omalle lapsellesi tai nuorellesi tehdä on, että lähdet paniikinomaisesti ulkoistamaan omaa tuskaasi sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia. Ollaan sellaisia.</p><p>&nbsp;</p> Espoolaisessa koulussa oppilas sai liikuntatunnilla sairaskohtauksen ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Tunnilla oli tehty opetussuunnitelmaan hiljattain lisättyä, mutta sinänsä pitkään käytössä ollutta kuntotestiä. On vaikea ymmärtää sitä tuskaa ja hämmennystä mitä omaiset ja läheiset surun hetkellä kokevat. Moni on hämmentynyt ja kaipaa selityksiä.

Kun paha olo on riittävän suuri, osa ihmisistä haluaa ulkoistaa sen. Tuskan ulkoistajat ajattelevat, että kaikkeen pahaan löytyy syyllinen ja syyllisen rankaiseminen auttaa asiaa. Valitettavasti ei auta. Surutyö on tehtävä itse, eikä sitä voi ulkoistaa. Sellainen on vain omien tunteiden välttelyä ja itsensä pakenemista.

En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia. Vaarallisia ne eivät itsessään silti ole. Liikuntaan liittyvät sairaskohtaukset ovat nuorilla ja perusterveillä ihmisillä tavattoman harvinaisia, mutta eivät aivan tuntemattomia. Perusterveelle nuorelle rankkakaan liikunta ei lyhyellä aikavälillä ole vaarallista. Paljon vaarallisempaa on olla liikkumatta. Silti terveyden ammattilaiset tietävät, että liikuntaan liittyviä sairaskohtauksia ja jopa äkkikuolemia on raportoitu muun muassa pallopeleistä. Mediakin on kertonut oletettavasti perusterveiden ja hyväkuntoisten nuorten miesten äkkikuolemista jalkapallokentillä.

Mediahuomiosta riippumatta tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Niitä on tutkittu ja Suomessakin käytännössä kaikki sairaalan ulkopuoliset kuolemantapaukset, joiden kuolinsyy ei ole ilmeinen, tutkitaan sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti. Moniin urheiluun liittyviin äkkikuolemiin on todettu liittyvän synnynnäisiä anomalioita, joista asianomainen ei ole itsekään ollut tietoinen. Ne eivät ole yleensä välittömiä kuolinsyitä, vaan pikemminkin altistavia tekijöitä.

Nuoren ihmisen kuolema kesken koulupäivän herättää tunteita ja niin pitääkin olla. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisiä syntyy ja kuolee. Jotkut kuolemista ovat ennenaikaisia ja saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Ne herättävät kysymyksiä ja surua, mikä on varsin luonnollinen menetyksiin liittyvä reaktio.

Espoon tapaus varmasti selvitetään. Varotoimena Espoon kouluviranomaiset ovat keskeyttäneet kyseiset kuntotestaukset. Nyt meiltä kansalaisilta vaaditaan kuitenkin malttia. Tuskaa ei voi ulkoistaa etsimällä syyllisiä, lynkkaamalla syyttömiä tai vaatimalla välittömiä sääntöjä erilaisiin asioihin. Tuskaa ja surua on opittava sietämään ja käsittelemään.

Tällaisissa tilanteissa meidän aikuisten on hyvä muistaa, että tapahtumat koskettavat ennen muuta lapsia ja nuoria. Heillä on kysymyksiä, ristiriitaisia olotiloja ja monenlaisia tuntemuksia. Tällaisessa tilanteessa lapset ja nuoret tarvitsevat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden kanssa näitä asioita voidaan työstää. Pahinta mitä voit omalle lapsellesi tai nuorellesi tehdä on, että lähdet paniikinomaisesti ulkoistamaan omaa tuskaasi sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia. Ollaan sellaisia.

 

]]>
14 http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat#comments Kotimaa Koulu Kuolema Sosiaalinen media Suru Tapaturma Mon, 17 Sep 2018 10:29:23 +0000 Kati Martinson http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat
Tekijänoikeusdirektiivi tulee kalliiksi http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi <p>EU-parlamentin viime viikolla hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi voi tulla kalliiksi, mikäli kansalliset hallinnot hyväksyvät direktiivit. Lopullista hintaa en osaa arvioida, mutta joka tapauksessa puhutaan vähintään miljardien kadonneesta taloudellisesta aktiivisuudesta. Syypäitä tähän ovat artiklat 11 ja 13.&nbsp;</p><p>Artikla 11:n tarkoituksena oli luoda tapa, jolla verkkomediat sekä sisällöntuottajat pääsisivät osalliseksi sosiaalisen median alustojen suuriin rahavirtoihin ja estää sisällön esittäminen ilman korvausta. Asia on tarkoitus korjata niin, ettei linkkiä, otsikkoa tai merkittävää osaa sisällöstä voida esittää sosiaalisessa mediassa ilman korvausta.</p><p>On kuviteltu, että verkkojätit neuvottelisivat korvauksesta jokaisen nettilehden ja verkkojulkaisijan kanssa. Kuten tiedämme kokemuksesta, tällainen ei tapahdu yleensä kovin nopeasti, eivätkä ne tyydy. Todennäköisesti Facebook, Twitter sekä hakukone Google estävät linkkaamisen jokaiseen tuntemaansa verkkomediaan tai vaativat maksua siitä, että linkin jako mahdollistetaan. Tämä katkaisee täysin nykyiset kävijä- sekä rahavirrat ja pakottaa mediat itsensä maksamaan alustoille, jotta niiden linkit ylipäätään näkyisivät.</p><p>Toinen, minua erityisesti kutkuttava versio tapahtumien kulusta on se, että suuret verkkopalvelut perustavat omat paikalliset uutistoimistonsa tai verkkolehtensä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa linkeistä paikallisille lehdille. Tilanne voi hyvin pian koitua suurienkin verkkomedioiden kohtaloksi. Miten käy Helsingin Sanomien, kun se joutuu kilpailemaan Googlen kaltaisen megakorporaation kanssa? Tai Uuden Suomen blogialustan, kun kirjoittajat siirtyvät vapaisiin alustoihin?</p><p>Kaikenlisäksi, koska pääsy kaupallisten ja sisältöään valvovien medioiden sisältöihin tehdään vaikeammaksi, nostaa se yksityishenkilöiden tuottaman sisällön ja niinsanotut valemediat enemmän näkyville. Tuo laskee auttamatta journalismin tasoa.</p><p>Artikla 13 taas tulee maksamaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa liittyy pelkästään suodatinmekanismin toimintaan. Tarkoituksena on estää tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen verkkoon, vertaamalla sitä kaikkeen aiemmin tuotettuun materiaaliin. Vaikka tietokoneet ovat nopeita, tuo prosessi tulee kestämään kauan. Eli jokaiselta ihmiseltä kuluu hukkaan lisää aikaa sosiaalisen median edessä, odottaessaan julkaisun tapahtumista.</p><p>Satoja miljoonia maksavat ja gigawattitunteja käyttävät palvelinkeskukset rouskuttavat vuorokauden ympäri jotta jokainen ladattu kissakuva ja perhepotretti saadaan tarkistettua. Google ja Facebook siirtävät nuo kustannukset mainostajien maksettavaksi, eikä mainonnan kustannusten nousu tee hyvää yritysten kannattavuudelle. Lisäksi joku voisi olla myös huolissaan lisääntyneistä hiilidioksidipäästöistä, sillä tähän kuluva energiamäärä ei tule olemaan mitätön.</p><p>Toinen artikla 13 kustannus liittyy luovan sisällön tuottamisen ja jakamisen estämiseen. Mikään digitaalinen suodatin ei ole täydellinen, eikä se voi millään keinoin tietää, mikä osa sisällöstä on esimerkiksi parodiaa, tai milloin sisältö ylittää teoskynnyksen, jolloin sen julkaisu olisi sallittu kopioinnista huolimatta. Uuden sisällön tuottajat, sekä henkilöt että yritykset, ovat siis täysin jonkin epämääräisen filtterin varassa, eikä omia tuotoksia ole enää niin helppo saattaa nähtäville.</p><p>Molemmat artiklat siis tuhoavat taloudelliset edellytykset niiltä, joita tekijänoikeusdirektiivillä yritettiin suojella. Sekä paikalliset mediat, että internetin matalan kynnyksen sisällöntuottajat tulevat kärsimään. Muutokset ovat kuin yritettäisiin tappaa kärpästä dynamiitilla ja koko direktiivi on täysin vailla ymmärrystä luotu. Sivutuotteena tuhotaan verkon rikas meemikulttuuri.</p><p>Tekijänoikeusdirektiivistä kertoo Uusi Suomi täällä:<br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudi...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen jäsen sekä ehdolla eduskuntavaaleissa.</p> EU-parlamentin viime viikolla hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi voi tulla kalliiksi, mikäli kansalliset hallinnot hyväksyvät direktiivit. Lopullista hintaa en osaa arvioida, mutta joka tapauksessa puhutaan vähintään miljardien kadonneesta taloudellisesta aktiivisuudesta. Syypäitä tähän ovat artiklat 11 ja 13. 

Artikla 11:n tarkoituksena oli luoda tapa, jolla verkkomediat sekä sisällöntuottajat pääsisivät osalliseksi sosiaalisen median alustojen suuriin rahavirtoihin ja estää sisällön esittäminen ilman korvausta. Asia on tarkoitus korjata niin, ettei linkkiä, otsikkoa tai merkittävää osaa sisällöstä voida esittää sosiaalisessa mediassa ilman korvausta.

On kuviteltu, että verkkojätit neuvottelisivat korvauksesta jokaisen nettilehden ja verkkojulkaisijan kanssa. Kuten tiedämme kokemuksesta, tällainen ei tapahdu yleensä kovin nopeasti, eivätkä ne tyydy. Todennäköisesti Facebook, Twitter sekä hakukone Google estävät linkkaamisen jokaiseen tuntemaansa verkkomediaan tai vaativat maksua siitä, että linkin jako mahdollistetaan. Tämä katkaisee täysin nykyiset kävijä- sekä rahavirrat ja pakottaa mediat itsensä maksamaan alustoille, jotta niiden linkit ylipäätään näkyisivät.

Toinen, minua erityisesti kutkuttava versio tapahtumien kulusta on se, että suuret verkkopalvelut perustavat omat paikalliset uutistoimistonsa tai verkkolehtensä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa linkeistä paikallisille lehdille. Tilanne voi hyvin pian koitua suurienkin verkkomedioiden kohtaloksi. Miten käy Helsingin Sanomien, kun se joutuu kilpailemaan Googlen kaltaisen megakorporaation kanssa? Tai Uuden Suomen blogialustan, kun kirjoittajat siirtyvät vapaisiin alustoihin?

Kaikenlisäksi, koska pääsy kaupallisten ja sisältöään valvovien medioiden sisältöihin tehdään vaikeammaksi, nostaa se yksityishenkilöiden tuottaman sisällön ja niinsanotut valemediat enemmän näkyville. Tuo laskee auttamatta journalismin tasoa.

Artikla 13 taas tulee maksamaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa liittyy pelkästään suodatinmekanismin toimintaan. Tarkoituksena on estää tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen verkkoon, vertaamalla sitä kaikkeen aiemmin tuotettuun materiaaliin. Vaikka tietokoneet ovat nopeita, tuo prosessi tulee kestämään kauan. Eli jokaiselta ihmiseltä kuluu hukkaan lisää aikaa sosiaalisen median edessä, odottaessaan julkaisun tapahtumista.

Satoja miljoonia maksavat ja gigawattitunteja käyttävät palvelinkeskukset rouskuttavat vuorokauden ympäri jotta jokainen ladattu kissakuva ja perhepotretti saadaan tarkistettua. Google ja Facebook siirtävät nuo kustannukset mainostajien maksettavaksi, eikä mainonnan kustannusten nousu tee hyvää yritysten kannattavuudelle. Lisäksi joku voisi olla myös huolissaan lisääntyneistä hiilidioksidipäästöistä, sillä tähän kuluva energiamäärä ei tule olemaan mitätön.

Toinen artikla 13 kustannus liittyy luovan sisällön tuottamisen ja jakamisen estämiseen. Mikään digitaalinen suodatin ei ole täydellinen, eikä se voi millään keinoin tietää, mikä osa sisällöstä on esimerkiksi parodiaa, tai milloin sisältö ylittää teoskynnyksen, jolloin sen julkaisu olisi sallittu kopioinnista huolimatta. Uuden sisällön tuottajat, sekä henkilöt että yritykset, ovat siis täysin jonkin epämääräisen filtterin varassa, eikä omia tuotoksia ole enää niin helppo saattaa nähtäville.

Molemmat artiklat siis tuhoavat taloudelliset edellytykset niiltä, joita tekijänoikeusdirektiivillä yritettiin suojella. Sekä paikalliset mediat, että internetin matalan kynnyksen sisällöntuottajat tulevat kärsimään. Muutokset ovat kuin yritettäisiin tappaa kärpästä dynamiitilla ja koko direktiivi on täysin vailla ymmärrystä luotu. Sivutuotteena tuhotaan verkon rikas meemikulttuuri.

Tekijänoikeusdirektiivistä kertoo Uusi Suomi täällä:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen jäsen sekä ehdolla eduskuntavaaleissa.

]]>
7 http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi#comments Kotimaa Artikla 13 EU Google Tekijänoikeusdirektiivi Mon, 17 Sep 2018 05:52:22 +0000 Aki Kivirinta http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi
Timo Soini – ulkoministeriys, abortin vastustaminen ja välikysymys http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys <p>Tämä kirjoitus todennäköisesti ärsyttää monia. Kirjoituksen sisältö saa monen verenpaineen nousemaan ja pään punoittamaan.</p><p>Aluksi on syystä kerrata, mitä minä edustan ja mitä minä en edusta tällä blogikirjoituspalstalla. En todellakaan edusta mitään puoluetta ja tiettyä ajatussuuntaa. Edustan vain itseäni ja omia mielipiteitäni.</p><p>Olen vapaamielinen. Jokainen ihminen päättäköön itse omista asioistaan henkilökohtaisesti. Olen myös demokratian vankkumaton kannattaja. Se, jolla on enemmistö, hallitkoon. Sillä ei ole merkitystä, onko kulloinkin hallitseva taho minun kanssa samaa mieltä vai ei. Samat pelisäännöt on oltava riippumatta siitä, hallitseeko vai onko oppositiossa. Arvostella toki saan minäkin vapaasti, kuten olen näissä blogikirjoituksissani arvostellut. Arvostelussa jokainen poliitikko ja poliittinen suuntaus ovat saaneet vuorollaan osansa.</p><p>Miksi kirjoitan tämän blogikirjoituksen, johtuu arvonannosta ulkoministeri Timo Soinia kohtaan hänen ulkoministeritehtävissä. Siis ulkoministerin ammattitehtävissä. Kun arvioin jonkin henkilön onnistumista ammattitehtävissä, keskityn vain noihin tehtäviin. En keskity siihen, mitä puoluetta hän edustaa tai mitkä ovat hänen vakaumukselliset ajatukset. Kysymys on ammattitaidosta ja työtehtäviin liittyvien asioiden saamisesta eteenpäin. Ammatillisesta onnistumista siis. Pyrin arvioimaan onnistumista vain kirjattujen tosiasioiden perusteella.</p><p>Ulko- ja puolustusministeriö ovat vieneet tällä vaalikaudella Suomen läntistä puolustusintegraatiota eteenpäin vauhdilla. Verrattuna kahteen edelliseen hallitukseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Suhteet Yhdysvaltoihin on normalisoitu Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kausien jälkeen. Suomi on tiivistänyt suhteitaan niihin länsivaltoihin, joilla on sotilaallista voimaa. Suomi on pysynyt mukana EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Suomi on pysynyt hyvin mukana siinä länsirintamassa ja niissä länsimaiden toimissa, jotka ovat kohdistuneet Venäjään pakotemuotoisina.</p><p>Tällä vaalikaudella Suomi on siis tiivistänyt vauhdilla länsi-integraatiotaan. Kukapa olisi tätä uskonut vielä vuonna 2015, kun muistellaan puheenjohtaja Timo Soininkin esiintymistä vaalitenteissä.</p><p>Suomen Venäjä-suhteet on sälytetty presidentin vastuulle. Suomi on saanut hieman vähennettyä myös Venäjän vaikutusvaltaa Suomea koskeviin asioihin, mutta tässä tehtävässä presidentti Niinistö ei ole täysin onnistunut. Esimerkkeinä Fennovoiman ydinvoimalahanke kaikkine kiemuroineen, itärajan pakolaiskriisi ja Itämeren transponderialoite. Suurin vaikutusvalta Venäjällä on edelleen Suomen Nato-jäsenyyskysymykseen.</p><p>Hallitus sen sijaan on onnistunut ulkopolitiikassa mielestäni hyvin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ulkoministeri Timo Soini vastustaa aborttia.</p><p>Hänelle abortin vastustaminen on uskonnollinen kysymys ja syvästi henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden huomaan hänen kasvojensa vakavista ja surullisista ilmeistä, kun aborttiasia on esillä. En epäile, ettei aborttiasia olisi hänelle todellakin tärkeä uskonnollinen elämän ja kuoleman rajapinnan asia.</p><p>Aborttiasia ei siis ole Timo Soinille poliittinen asia.</p><p>Tässä välissä on syytä nyt mainita, että olen Timo Soinin kanssa eri mieltä aborttiasiasta, mutta osaan kuitenkin laittaa kunkin ihmisen henkilökohtaiset mielipiteet oikeaan arvoonsa, kun niillä ei ole merkitystä työtehtävien hoitoon.</p><p>Ulkoministerin työtehtävissä Soini ei ole ottanut aborttiasiaa esille. Asiaa ei ole käsitelty ulkovaltojen edustajien kanssa käydyissä neuvotelluissa eikä muutoinkaan. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Timo Soini on hoitanut tulosten perusteella ulkoministeripestin hyvin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neljä oppositiopuoluetta on nyt valmistelemassa välikysymystä koskien ulkoministeri Soinin aborttikantoja. Nuo neljä oppositiopuoluetta ovat SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Kristillisdemokraatit ei lähtenyt mukaan konservatiivisen vihervasemmiston poliittiseen manööveriin, sen sijaan RKP läksi.</p><p>Timo Soinin henkilökohtaiset aborttinäkemykset ovat nostattaneet ärtymystä etenkin vihreiden kansanedustajien keskuudessa.</p><p>&rdquo;<em>Nyt on aika vaihtaa ministeriä!</em>&rdquo; laukoi Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar Facebook-tilillään (<a href="https://www.facebook.com/search/top/?q=Ozan%20Yanar%20"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Ulkoministeri Soinin jatkuvat naisten oikeuksia vähättelevät ja aborttikieltoa puoltavat lausunnot ovat häpeäksi Suomelle ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta puolustavana pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.</em>&rdquo; laukoi puolestaan Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Facebook-tilillään (<a href="https://www.facebook.com/outialanko/posts/1953117964708610"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>Vihreiden kannanotot ovat henkilökohtaista paheksumista, ja siksi ymmärrettäviä ja myös hyväksyttävää mielipiteenilmaisua railakkaista sanakäänteistä huolimatta. Sen sijaan SDP meni pidemmälle, kun puolue sitoi Timo Soinin henkilökohtaiset aborttikannanotot ulkoministeri Timo Soinin ulkoministeritehtävien hoitoon.</p><p>&rdquo;<em>[SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti] Lindtman sanoi, että <u>Soini on aborttipuheillaan esiintynyt Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Kyse ei ole Soinista henkilönä vaan hänen toiminnastaan ministerinä.</u> Siten asia koskee koko hallitusta.&rdquo; </em>uutisoi sanomalehti Kaleva SDP:n välikysymysasiaa elokuun puolivälissä (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/soini-show-ei-innosta-sdpn-kansanedustaja-ihmettelee-valikysymysintoa/802316/"><u>Kaleva 16.8.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>En ole pitänyt sopivana ministeri Soinin puheita liittyen aborttiin. <u>En ole pitänyt sitä Suomen linjan mukaisena</u>, miten hän on niitä asioita julkisuuteen nostanut.</em>&rdquo; vuodatti puolestaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne (<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005791094.html"><u>IS 14.8.2018</u></a>).</p><p>SDP mitoitti siis Soinin aborttinäkemyksen ministeritehtäviin ja Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Siis siihen, että ulkoministeri Soini ei olisi noudattanut Suomen ulkopoliittista linjaa.</p><p>SDP:n toiminta on poikkeuksellista. SDP:n toiminta on myös rankkaa, koska kannanotoille ei ole juridisia perusteita. Huomaa, että eduskuntavaalit lähestyvät ja poliittinen harkintakyky alkaa taas eduskunnassa pettää vastaavasti kuin neljä vuotta sitten.</p><p>Edellä mainitussa Kalevan jutussa tuotiin ilmi, että SDP:ssä on myös toisenlaisia näkemyksiä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson ei innostunut Facebook-tilillään välikysymyksestä:</p><p>&rdquo;<em>En ole innostunut välikysymyksen tekemisestä Soinin aborttipuheisiin liittyen. Mies ei ansaitse omaa välikysymystään, joka on opposition järein ase. En tietystikään hyväksy Soinin sooloilua, mutta <u>se ei ole välikysymyksen väärti.</u></em>&rdquo; (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/soini-show-ei-innosta-sdpn-kansanedustaja-ihmettelee-valikysymysintoa/802316/"><u>Kaleva 16.8.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä oikein tämänkertainen tyhjänpäiväinen revohka läksi liikenteeseen, josta seuraa nyt välikysymys?</p><p>Monissa vihreiden Facebook-vuodatuksissa kysellään ja myös Naisasialiitto Unioni kyselee, miten ulkoministeri Soini voi antaa &rdquo;<em>tällaisia lausuntoja</em>&rdquo;:</p><p>&rdquo;<em>Naisasialiitto Unioni </em><em>haluaa, jälleen kerran, kysyä pääministeri Sipilältä ja Suomen hallitukselta, että miten maamme <u>ulkoministeri voi antaa tällaisia lausuntoja?</u></em>&rdquo; (<a href="https://www.facebook.com/outialanko/posts/1953117964708610"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>Mihin Soinin lausuntoon Vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto Unioni oikein viittaavat? En ole löytynyt mitään Soinin ulkoministerilausuntoa enkä mitään muutakaan Soinin lausuntoa. Voisiko Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto unioni auttaa löytämään tuon lausunnon?</p><p>Tuoreessa aborttiasiassa kysymys on Timo Soinin henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta päivämäärällä 9.8.2018. Kirjoituksen otsikko oli &rdquo;<em>Hieno Argentiina</em>&rdquo; (<a href="http://timosoini.fi/2018/08/hieno-maa-argentiina/"><u>Timo Soini-ploki 9.8.2018</u></a>).</p><p>Käykää ihmeessä lukemassa tuo blogi, siihen menee muutama sekunti. Kuinkahan moni konservatiivisesta vihervasemmistosta onkaan lukenut tuon blogin, josta he niin uutterasti meuhkaavat ja vouhkaavat. Tuskin kukaan.</p><p>Kirjoituksessa ei ollut edes aborttisanaa. Kirjoituksessa oli vain viittaus demokraattisen Argentiinan demokraattisen senaatin tekemään demokraattiseen äänestyspäätökseen yhdessä lakiasiassa. Soini ei ottanut kantaa lakipäätökseen sanallisesti, vaan pelkästään hymiöllä.</p><p>Argentiinan senaatti äänesti kumoon aborttilain lievennyksen. Päätös tapahtui kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti. Äänestystulos oli 38-32 kahden edustajan äänestäessä tyhjää. Tällä tavoin demokratia toimii, vaikka päätös ei olisikaan minun mielen mukaan. Demokratian vankkumattomana kannattajana tuo on helppo todeta riippumatta mitä päätös käsittää. Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko menee siis kaiken edelle.</p><p>Tuon blogikirjoituksen perusteella neljä oppositiopuoluetta katsoo, ettei Timo Soini ulkoministerinä ole toiminut Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisesti ja hänen tulisi erota.</p><p>Oppositio ei reagoitunut välikysymyksellä, kun Timo Soini vieriali Kanadassa ja osallistui vapaa-ajallaan Ottawassa abortin vastaiseen March for our lives 2018 -kulkueeseen 9.5.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Missä määrin ministeri voi esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella?</p><p>On ymmärrettävää, että tasavallan istuva presidentti ei voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja omana mielipiteenään missään eikä koskaan, mutta onpa istuva presidenttikin ottanut kantaa ahkerasti sellaisiin asioihin, jotka eivät hänen virkatehtäviinsä kuulu.</p><p>Ministerillä on oikeus esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella. Noiden mielipiteiden ei tarvitse olla virkatehtävien liittyvien asiakirjojen - siis vaikkapa hallitusohjelman - mukaisia. Suvaittavaa olisi, ettei sellaisista asioita anneta henkilökohtaisia mielipiteitä, joita käsitellään parhaillaan virkatehtävissä ja jotka eivät ole auki olevina poliittisessa päätännässä.</p><p>Perustuslain takaama mielipideoikeus joko on tai ei ole. Mielipideoikeutta ei voi sitoa siihen, onko se hallitusohjelman mukainen kanta vai ei ole. Jos mielipideoikeus sidottaisiin esimerkiksi hallitusohjelmaan, ei voitaisi puhua enää mielipiteen perustuslaillisesta oikeudesta, joka myös ministeripoliitikolla on virkatehtäviensä ulkopuolella.</p><p>Ulkoministerillä on oikeus sellaisten mielipiteiden esittämiseen, mitä esimerkiksi Timo Soini esitti blogissaan 9.8.2018. Hänellä on oikeus, vaikka muut poliitikot eivät hänen näkemystään hyväksyisi.</p><p>Timo Soinin blogikirjauksella ei ollut mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otetaanpa pari muuta esimerkkiä istuvien ministerien mielipiteen vapaudesta ja oikeudesta osallistua vaikkapa mielipidekulkueisiin.</p><p>&rdquo;<em>Järjestäjät odottavat [Helsinki Pride-] kulkueeseen ennätysmäärää osallistujia. Mukana ovat muun muassa ministerit Ville Niinistö (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.).</em>&rdquo; uutisoi Yle kesällä 2011 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5384583"><u>Yle 2.7.2011</u></a>).</p><p>Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) osallistuivat sateenkaariväen ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2011.</p><p>Juha Sipilän halliuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) puolestaan osallistuivat vuoden 2017 Helsinki Pride -kulkueeseen (<a href="https://ranneliike.net/uutiset/13114/helsinki-pride-2017-viikon-huipennus-pride-kulkue-ja-puistojuhla"><u>Ranneliike 1.7.2017</u></a>).</p><p>Kaikilla heillä neljällä oli ministereinä täysi oikeus osallistua kulkueeseen riippumatta siitä, mitä Kataisen tai Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Oikeus oli ja on riippumatta siitä asiasta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu ja mitä asiaa kulkue edustaa. Hekään eivät edustaneet kulkueessa hallitusta kuten ei Timo Soinikaan edustanut hallitusta Kanadassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Me kaikki tiedämme, mikä on Suomen tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja miten se on kirjattu viimeaikaisten hallitusten ohjelmiin. Ministerien on syytä noudattaa ulkopoliittista kirjausta julkisissa kannanotoissa, joita seurataan ulkomailla.</p><p>Monet ministerit ovat kuitenkin ilmoittaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantansa monessa yhteydessä toisin kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.</p><p>Näistä tapauksissa kukaan ei ole nostanut eduskunnassakaan mekkalaa, vaikka kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudesta. Kysymys on aivan toisesta kategoriasta kuin missä jossakin aborttiasiassa on.</p><p>Otetaanpa esimerkki:</p><p>&rdquo;<em>Jos Natoon jonain päivänä mennään, se lisäisi meidän turvallisuuttamme yleisesti ja lisäisi päätösvaltaamme.</em>&rdquo;</p><p>Noin lausui oman hallituksensa pääministerinä toiminut Alexander Stubb syksyllä 2014 Ylelle (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7402031"><u>Yle 8.8.2014</u></a>).</p><p>Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Stubbin kanta ei ollut hallitusohjelman mukainen. Hän ei toiminut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti.</p><p>Olen Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, joten sinänsä Stubbin lausunto on mieleeni.</p><p>Jos ulkoministeri Soini toteaisi saman kuin Stubb aikanaan, oppositio varmuudella tekisi välittömästi välikysymyksen. Onko Stubbin vuoden 2014 kannanotto vai Soinin vuoden 2018 kannanotto enemmän &rdquo;<em>Suomen ulkopoliittisen linjan vastainen</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>vähemmän sitä Suomen linjan mukaisen</em>&rdquo; SDP esittämiä kannanottoja lainaten.</p><p>Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä pääministeri Alexander Stubbin sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.</p><p>Otetaanpa toinen kyseenalainen esimerkki ministerin mielipiteen ilmaisusta:</p><p>&rdquo;<em>Arhinmäki sateenkaariliputti Moskovassa</em>&rdquo; oli otsikko pohjoismaiden suurimassa gaylehdessä syksyllä 2013 (<a href="https://www.qx.fi/uutisia/197704/arhinmaki-sateenkaariliputti-moskovassa/"><u>QX 18.8.2013</u></a>).</p><p>Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki oli viisi vuotta sitten edustamassa ministerinä Suomea Moskovassa pidettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Hän edusti ministerinä Suomea myös katsomossa heiluttaessa sateenkaarilippuaan.</p><p>&rdquo;<em>Urheilukisoissa tärkeintä on urheilu, mutta tärkeää on myös nostaa esiin muita teemoja. Keskustelin tänään Venäjän urheiluministerin kanssa myös siitä, että Venäjän ns. homopropagandalaki herättää erittäin paljon vastustusta maailmalla.</em>&rdquo; urheiluministeri hehkutti vierailun Venäjä-agendaansa Facebook-tilillään.</p><p>Arhinmäen toiminta ei enää ollut ministerin mielipiteen ilmaisua vapaa-ajalla vaan hän sekoitti oman agendansa ministerin virkatoimiin urheiluministerinä.</p><p>Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä urheiluministeri Paavo Arhinmäen toimista ja sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vapaamielisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä konservatiivisen vihervasemmiston - siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton - demokratiakäsitteen ja mielipidevapauden nurkkakuntaisuutta ja ahtautta.</p><p>Nyt tuohon samaan konservatiiviporukkaan on hypännyt myös RKP.&nbsp;Niin, ja RKP:n pitäisi olla sitä liberaaleinta vapaamielisyyttä Suomessa. Nyt se on kaukana siitä.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston on vaikea hyväksyä mielipiteitä, jotka eivät ole heidän oman linjansa mukaisia. Suuriäänistä mekastusta saadaan aikaan kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksistään.</p><p>Konservatiivisella vihervasemmistolla ja demokraattisella vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapaamielisyys vihervasemmistossa hyväksytään vain silloin, kun se tukee vihervasemmiston omaan poliittista agendaa. Heidän vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus on siis rajoittunutta ja tapauskohtaista, ei universaalia koskien myös poliittisia vastustajia tasavertaisesti.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyys ei ole kaikkien ihmisten mielipidevapautta tasapuolisesti kunnioittavaa. Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä todellisen vapaamielisyyden kanssa, vaan se on valjastettu vain toimintavälineeksi kyyniseen politiikan tekoon, josta esimerkkinä nyt valmisteilla oleva välikysymys.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston toiminta on kuin vanhassa kommunismissa ennen vanhaan. Agitointi hallitaan, mutta siihenpä se taitaa jäädä.</p> Tämä kirjoitus todennäköisesti ärsyttää monia. Kirjoituksen sisältö saa monen verenpaineen nousemaan ja pään punoittamaan.

Aluksi on syystä kerrata, mitä minä edustan ja mitä minä en edusta tällä blogikirjoituspalstalla. En todellakaan edusta mitään puoluetta ja tiettyä ajatussuuntaa. Edustan vain itseäni ja omia mielipiteitäni.

Olen vapaamielinen. Jokainen ihminen päättäköön itse omista asioistaan henkilökohtaisesti. Olen myös demokratian vankkumaton kannattaja. Se, jolla on enemmistö, hallitkoon. Sillä ei ole merkitystä, onko kulloinkin hallitseva taho minun kanssa samaa mieltä vai ei. Samat pelisäännöt on oltava riippumatta siitä, hallitseeko vai onko oppositiossa. Arvostella toki saan minäkin vapaasti, kuten olen näissä blogikirjoituksissani arvostellut. Arvostelussa jokainen poliitikko ja poliittinen suuntaus ovat saaneet vuorollaan osansa.

Miksi kirjoitan tämän blogikirjoituksen, johtuu arvonannosta ulkoministeri Timo Soinia kohtaan hänen ulkoministeritehtävissä. Siis ulkoministerin ammattitehtävissä. Kun arvioin jonkin henkilön onnistumista ammattitehtävissä, keskityn vain noihin tehtäviin. En keskity siihen, mitä puoluetta hän edustaa tai mitkä ovat hänen vakaumukselliset ajatukset. Kysymys on ammattitaidosta ja työtehtäviin liittyvien asioiden saamisesta eteenpäin. Ammatillisesta onnistumista siis. Pyrin arvioimaan onnistumista vain kirjattujen tosiasioiden perusteella.

Ulko- ja puolustusministeriö ovat vieneet tällä vaalikaudella Suomen läntistä puolustusintegraatiota eteenpäin vauhdilla. Verrattuna kahteen edelliseen hallitukseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Suhteet Yhdysvaltoihin on normalisoitu Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kausien jälkeen. Suomi on tiivistänyt suhteitaan niihin länsivaltoihin, joilla on sotilaallista voimaa. Suomi on pysynyt mukana EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Suomi on pysynyt hyvin mukana siinä länsirintamassa ja niissä länsimaiden toimissa, jotka ovat kohdistuneet Venäjään pakotemuotoisina.

Tällä vaalikaudella Suomi on siis tiivistänyt vauhdilla länsi-integraatiotaan. Kukapa olisi tätä uskonut vielä vuonna 2015, kun muistellaan puheenjohtaja Timo Soininkin esiintymistä vaalitenteissä.

Suomen Venäjä-suhteet on sälytetty presidentin vastuulle. Suomi on saanut hieman vähennettyä myös Venäjän vaikutusvaltaa Suomea koskeviin asioihin, mutta tässä tehtävässä presidentti Niinistö ei ole täysin onnistunut. Esimerkkeinä Fennovoiman ydinvoimalahanke kaikkine kiemuroineen, itärajan pakolaiskriisi ja Itämeren transponderialoite. Suurin vaikutusvalta Venäjällä on edelleen Suomen Nato-jäsenyyskysymykseen.

Hallitus sen sijaan on onnistunut ulkopolitiikassa mielestäni hyvin.

                                                                                ****

Ulkoministeri Timo Soini vastustaa aborttia.

Hänelle abortin vastustaminen on uskonnollinen kysymys ja syvästi henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden huomaan hänen kasvojensa vakavista ja surullisista ilmeistä, kun aborttiasia on esillä. En epäile, ettei aborttiasia olisi hänelle todellakin tärkeä uskonnollinen elämän ja kuoleman rajapinnan asia.

Aborttiasia ei siis ole Timo Soinille poliittinen asia.

Tässä välissä on syytä nyt mainita, että olen Timo Soinin kanssa eri mieltä aborttiasiasta, mutta osaan kuitenkin laittaa kunkin ihmisen henkilökohtaiset mielipiteet oikeaan arvoonsa, kun niillä ei ole merkitystä työtehtävien hoitoon.

Ulkoministerin työtehtävissä Soini ei ole ottanut aborttiasiaa esille. Asiaa ei ole käsitelty ulkovaltojen edustajien kanssa käydyissä neuvotelluissa eikä muutoinkaan. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Timo Soini on hoitanut tulosten perusteella ulkoministeripestin hyvin.

                                                                                ****

Neljä oppositiopuoluetta on nyt valmistelemassa välikysymystä koskien ulkoministeri Soinin aborttikantoja. Nuo neljä oppositiopuoluetta ovat SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Kristillisdemokraatit ei lähtenyt mukaan konservatiivisen vihervasemmiston poliittiseen manööveriin, sen sijaan RKP läksi.

Timo Soinin henkilökohtaiset aborttinäkemykset ovat nostattaneet ärtymystä etenkin vihreiden kansanedustajien keskuudessa.

Nyt on aika vaihtaa ministeriä!” laukoi Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

Ulkoministeri Soinin jatkuvat naisten oikeuksia vähättelevät ja aborttikieltoa puoltavat lausunnot ovat häpeäksi Suomelle ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta puolustavana pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.” laukoi puolestaan Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

Vihreiden kannanotot ovat henkilökohtaista paheksumista, ja siksi ymmärrettäviä ja myös hyväksyttävää mielipiteenilmaisua railakkaista sanakäänteistä huolimatta. Sen sijaan SDP meni pidemmälle, kun puolue sitoi Timo Soinin henkilökohtaiset aborttikannanotot ulkoministeri Timo Soinin ulkoministeritehtävien hoitoon.

[SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti] Lindtman sanoi, että Soini on aborttipuheillaan esiintynyt Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Kyse ei ole Soinista henkilönä vaan hänen toiminnastaan ministerinä. Siten asia koskee koko hallitusta.” uutisoi sanomalehti Kaleva SDP:n välikysymysasiaa elokuun puolivälissä (Kaleva 16.8.2018).

En ole pitänyt sopivana ministeri Soinin puheita liittyen aborttiin. En ole pitänyt sitä Suomen linjan mukaisena, miten hän on niitä asioita julkisuuteen nostanut.” vuodatti puolestaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne (IS 14.8.2018).

SDP mitoitti siis Soinin aborttinäkemyksen ministeritehtäviin ja Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Siis siihen, että ulkoministeri Soini ei olisi noudattanut Suomen ulkopoliittista linjaa.

SDP:n toiminta on poikkeuksellista. SDP:n toiminta on myös rankkaa, koska kannanotoille ei ole juridisia perusteita. Huomaa, että eduskuntavaalit lähestyvät ja poliittinen harkintakyky alkaa taas eduskunnassa pettää vastaavasti kuin neljä vuotta sitten.

Edellä mainitussa Kalevan jutussa tuotiin ilmi, että SDP:ssä on myös toisenlaisia näkemyksiä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson ei innostunut Facebook-tilillään välikysymyksestä:

En ole innostunut välikysymyksen tekemisestä Soinin aborttipuheisiin liittyen. Mies ei ansaitse omaa välikysymystään, joka on opposition järein ase. En tietystikään hyväksy Soinin sooloilua, mutta se ei ole välikysymyksen väärti.” (Kaleva 16.8.2018).

                                                                                ****

Mistä oikein tämänkertainen tyhjänpäiväinen revohka läksi liikenteeseen, josta seuraa nyt välikysymys?

Monissa vihreiden Facebook-vuodatuksissa kysellään ja myös Naisasialiitto Unioni kyselee, miten ulkoministeri Soini voi antaa ”tällaisia lausuntoja”:

Naisasialiitto Unioni haluaa, jälleen kerran, kysyä pääministeri Sipilältä ja Suomen hallitukselta, että miten maamme ulkoministeri voi antaa tällaisia lausuntoja?” (Facebook 10.8.2018).

Mihin Soinin lausuntoon Vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto Unioni oikein viittaavat? En ole löytynyt mitään Soinin ulkoministerilausuntoa enkä mitään muutakaan Soinin lausuntoa. Voisiko Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto unioni auttaa löytämään tuon lausunnon?

Tuoreessa aborttiasiassa kysymys on Timo Soinin henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta päivämäärällä 9.8.2018. Kirjoituksen otsikko oli ”Hieno Argentiina” (Timo Soini-ploki 9.8.2018).

Käykää ihmeessä lukemassa tuo blogi, siihen menee muutama sekunti. Kuinkahan moni konservatiivisesta vihervasemmistosta onkaan lukenut tuon blogin, josta he niin uutterasti meuhkaavat ja vouhkaavat. Tuskin kukaan.

Kirjoituksessa ei ollut edes aborttisanaa. Kirjoituksessa oli vain viittaus demokraattisen Argentiinan demokraattisen senaatin tekemään demokraattiseen äänestyspäätökseen yhdessä lakiasiassa. Soini ei ottanut kantaa lakipäätökseen sanallisesti, vaan pelkästään hymiöllä.

Argentiinan senaatti äänesti kumoon aborttilain lievennyksen. Päätös tapahtui kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti. Äänestystulos oli 38-32 kahden edustajan äänestäessä tyhjää. Tällä tavoin demokratia toimii, vaikka päätös ei olisikaan minun mielen mukaan. Demokratian vankkumattomana kannattajana tuo on helppo todeta riippumatta mitä päätös käsittää. Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko menee siis kaiken edelle.

Tuon blogikirjoituksen perusteella neljä oppositiopuoluetta katsoo, ettei Timo Soini ulkoministerinä ole toiminut Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisesti ja hänen tulisi erota.

Oppositio ei reagoitunut välikysymyksellä, kun Timo Soini vieriali Kanadassa ja osallistui vapaa-ajallaan Ottawassa abortin vastaiseen March for our lives 2018 -kulkueeseen 9.5.2018.

                                                                                ****

Missä määrin ministeri voi esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella?

On ymmärrettävää, että tasavallan istuva presidentti ei voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja omana mielipiteenään missään eikä koskaan, mutta onpa istuva presidenttikin ottanut kantaa ahkerasti sellaisiin asioihin, jotka eivät hänen virkatehtäviinsä kuulu.

Ministerillä on oikeus esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella. Noiden mielipiteiden ei tarvitse olla virkatehtävien liittyvien asiakirjojen - siis vaikkapa hallitusohjelman - mukaisia. Suvaittavaa olisi, ettei sellaisista asioita anneta henkilökohtaisia mielipiteitä, joita käsitellään parhaillaan virkatehtävissä ja jotka eivät ole auki olevina poliittisessa päätännässä.

Perustuslain takaama mielipideoikeus joko on tai ei ole. Mielipideoikeutta ei voi sitoa siihen, onko se hallitusohjelman mukainen kanta vai ei ole. Jos mielipideoikeus sidottaisiin esimerkiksi hallitusohjelmaan, ei voitaisi puhua enää mielipiteen perustuslaillisesta oikeudesta, joka myös ministeripoliitikolla on virkatehtäviensä ulkopuolella.

Ulkoministerillä on oikeus sellaisten mielipiteiden esittämiseen, mitä esimerkiksi Timo Soini esitti blogissaan 9.8.2018. Hänellä on oikeus, vaikka muut poliitikot eivät hänen näkemystään hyväksyisi.

Timo Soinin blogikirjauksella ei ollut mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.

                                                                                ****

Otetaanpa pari muuta esimerkkiä istuvien ministerien mielipiteen vapaudesta ja oikeudesta osallistua vaikkapa mielipidekulkueisiin.

Järjestäjät odottavat [Helsinki Pride-] kulkueeseen ennätysmäärää osallistujia. Mukana ovat muun muassa ministerit Ville Niinistö (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.).” uutisoi Yle kesällä 2011 (Yle 2.7.2011).

Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) osallistuivat sateenkaariväen ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2011.

Juha Sipilän halliuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) puolestaan osallistuivat vuoden 2017 Helsinki Pride -kulkueeseen (Ranneliike 1.7.2017).

Kaikilla heillä neljällä oli ministereinä täysi oikeus osallistua kulkueeseen riippumatta siitä, mitä Kataisen tai Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Oikeus oli ja on riippumatta siitä asiasta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu ja mitä asiaa kulkue edustaa. Hekään eivät edustaneet kulkueessa hallitusta kuten ei Timo Soinikaan edustanut hallitusta Kanadassa.

                                                                                ****

Me kaikki tiedämme, mikä on Suomen tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja miten se on kirjattu viimeaikaisten hallitusten ohjelmiin. Ministerien on syytä noudattaa ulkopoliittista kirjausta julkisissa kannanotoissa, joita seurataan ulkomailla.

Monet ministerit ovat kuitenkin ilmoittaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantansa monessa yhteydessä toisin kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.

Näistä tapauksissa kukaan ei ole nostanut eduskunnassakaan mekkalaa, vaikka kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudesta. Kysymys on aivan toisesta kategoriasta kuin missä jossakin aborttiasiassa on.

Otetaanpa esimerkki:

Jos Natoon jonain päivänä mennään, se lisäisi meidän turvallisuuttamme yleisesti ja lisäisi päätösvaltaamme.

Noin lausui oman hallituksensa pääministerinä toiminut Alexander Stubb syksyllä 2014 Ylelle (Yle 8.8.2014).

Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Stubbin kanta ei ollut hallitusohjelman mukainen. Hän ei toiminut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, joten sinänsä Stubbin lausunto on mieleeni.

Jos ulkoministeri Soini toteaisi saman kuin Stubb aikanaan, oppositio varmuudella tekisi välittömästi välikysymyksen. Onko Stubbin vuoden 2014 kannanotto vai Soinin vuoden 2018 kannanotto enemmän ”Suomen ulkopoliittisen linjan vastainen” tai ”vähemmän sitä Suomen linjan mukaisen” SDP esittämiä kannanottoja lainaten.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä pääministeri Alexander Stubbin sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

Otetaanpa toinen kyseenalainen esimerkki ministerin mielipiteen ilmaisusta:

Arhinmäki sateenkaariliputti Moskovassa” oli otsikko pohjoismaiden suurimassa gaylehdessä syksyllä 2013 (QX 18.8.2013).

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki oli viisi vuotta sitten edustamassa ministerinä Suomea Moskovassa pidettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Hän edusti ministerinä Suomea myös katsomossa heiluttaessa sateenkaarilippuaan.

Urheilukisoissa tärkeintä on urheilu, mutta tärkeää on myös nostaa esiin muita teemoja. Keskustelin tänään Venäjän urheiluministerin kanssa myös siitä, että Venäjän ns. homopropagandalaki herättää erittäin paljon vastustusta maailmalla.” urheiluministeri hehkutti vierailun Venäjä-agendaansa Facebook-tilillään.

Arhinmäen toiminta ei enää ollut ministerin mielipiteen ilmaisua vapaa-ajalla vaan hän sekoitti oman agendansa ministerin virkatoimiin urheiluministerinä.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä urheiluministeri Paavo Arhinmäen toimista ja sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

                                                                                ****

Vapaamielisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä konservatiivisen vihervasemmiston - siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton - demokratiakäsitteen ja mielipidevapauden nurkkakuntaisuutta ja ahtautta.

Nyt tuohon samaan konservatiiviporukkaan on hypännyt myös RKP. Niin, ja RKP:n pitäisi olla sitä liberaaleinta vapaamielisyyttä Suomessa. Nyt se on kaukana siitä.

Konservatiivisen vihervasemmiston on vaikea hyväksyä mielipiteitä, jotka eivät ole heidän oman linjansa mukaisia. Suuriäänistä mekastusta saadaan aikaan kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksistään.

Konservatiivisella vihervasemmistolla ja demokraattisella vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapaamielisyys vihervasemmistossa hyväksytään vain silloin, kun se tukee vihervasemmiston omaan poliittista agendaa. Heidän vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus on siis rajoittunutta ja tapauskohtaista, ei universaalia koskien myös poliittisia vastustajia tasavertaisesti.

Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyys ei ole kaikkien ihmisten mielipidevapautta tasapuolisesti kunnioittavaa. Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä todellisen vapaamielisyyden kanssa, vaan se on valjastettu vain toimintavälineeksi kyyniseen politiikan tekoon, josta esimerkkinä nyt valmisteilla oleva välikysymys.

Konservatiivisen vihervasemmiston toiminta on kuin vanhassa kommunismissa ennen vanhaan. Agitointi hallitaan, mutta siihenpä se taitaa jäädä.

]]>
45 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys#comments Kotimaa Aborttikysymys Timo Soini välikysymys Vihervasemmisto Sun, 16 Sep 2018 15:07:37 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys
Helsinkiin Itämeren suojeluohjelma http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma <p>Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat viime vuosina tuntuneet konkreettisella tavalla myös Helsingin ympäristössä.</p><p>Vaikutukset koskevat monella tapaa Itämerta, joka on samaan aikaan maailman nuorin ja yksi saastuneimmista meristä. Tänä kesänä suomalaiset joutuivat surullisella tavalla<br />seuraamaan rantojen peittämää vihreää levälaattaa. Levätilanne oli lähes koko Suomenlahdella mittakaavaltaan niin paha, että se näkyi avaruuteen asti.</p><p>Itämeri voi huonosti ihmisen toiminnan takia. Saastumista aiheuttavat rehevöityminen, laivaliikenne ja ilmastonmuutos.</p><p>On käynyt selväksi, että esillä olevat Itämeren pelastamiseksi tarvittavat toimet eivät voi odottaa. Myös Helsingin on panostettava kaikin mahdollisin keinoin suojelutoimenpiteisiin.</p><p>Olen jättänyt Helsingin kaupungille valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Helsingin tuleekin käynnistää Itämeren pelastusohjelma, jossa otetaan käyttöön uusia suojelutoimia merialueen tilanteen korjaamiseksi.</p><p>Rehevöitymisen torjunnassa keskeisessä roolissa on maatalous, jonka ravinnekuormitukseen on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota. Maataloudessa on vähennetty lannoittamista ja seuraavaksi on tärkeä laajentaa peltojen kipsikäsittelyä, sillä se estää valumia pelloilta vesistöihin.</p><p>Suomesta tuli heinäkuussa Itämeren suojelukomission HELCOM:n puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Helsingin kaupungin tulee olla vahvasti mukana Suomen valtion rinnalla komission työskentelyssä. HELCOM:n jäsenet ovat sopineet vuonna 2007 toimenpideohjelmasta Itämeren<br />suojelun parantamiseksi. Helsingin tulee ottaa ohjelman toimenpiteet osaksi omaa toimintaansa Itämeren ympäristönsuojelussa.</p><p>Helsinki tekee jo tällä hetkellä paljon Itämeren tilanteen kohentamiseksi. Asiassa tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, sillä Suomenlahden tilanne paranee ainoastaan, jos kaikki alueen naapurivaltiot sitoutuvat suojelutoimiin.</p><p>Jokainen pystyy vaikuttamaan myös omalla toiminnallaan Itämeren tilan parantamiseen. Esimerkiksi suosimalla kasvatetun kalan sijaan Itämeren luonnonkaloja, kuten kuten silakkaa, muikkua ja särkeä voi keventää Itämeri-jalanjälkeä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat viime vuosina tuntuneet konkreettisella tavalla myös Helsingin ympäristössä.

Vaikutukset koskevat monella tapaa Itämerta, joka on samaan aikaan maailman nuorin ja yksi saastuneimmista meristä. Tänä kesänä suomalaiset joutuivat surullisella tavalla
seuraamaan rantojen peittämää vihreää levälaattaa. Levätilanne oli lähes koko Suomenlahdella mittakaavaltaan niin paha, että se näkyi avaruuteen asti.

Itämeri voi huonosti ihmisen toiminnan takia. Saastumista aiheuttavat rehevöityminen, laivaliikenne ja ilmastonmuutos.

On käynyt selväksi, että esillä olevat Itämeren pelastamiseksi tarvittavat toimet eivät voi odottaa. Myös Helsingin on panostettava kaikin mahdollisin keinoin suojelutoimenpiteisiin.

Olen jättänyt Helsingin kaupungille valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Helsingin tuleekin käynnistää Itämeren pelastusohjelma, jossa otetaan käyttöön uusia suojelutoimia merialueen tilanteen korjaamiseksi.

Rehevöitymisen torjunnassa keskeisessä roolissa on maatalous, jonka ravinnekuormitukseen on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota. Maataloudessa on vähennetty lannoittamista ja seuraavaksi on tärkeä laajentaa peltojen kipsikäsittelyä, sillä se estää valumia pelloilta vesistöihin.

Suomesta tuli heinäkuussa Itämeren suojelukomission HELCOM:n puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Helsingin kaupungin tulee olla vahvasti mukana Suomen valtion rinnalla komission työskentelyssä. HELCOM:n jäsenet ovat sopineet vuonna 2007 toimenpideohjelmasta Itämeren
suojelun parantamiseksi. Helsingin tulee ottaa ohjelman toimenpiteet osaksi omaa toimintaansa Itämeren ympäristönsuojelussa.

Helsinki tekee jo tällä hetkellä paljon Itämeren tilanteen kohentamiseksi. Asiassa tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, sillä Suomenlahden tilanne paranee ainoastaan, jos kaikki alueen naapurivaltiot sitoutuvat suojelutoimiin.

Jokainen pystyy vaikuttamaan myös omalla toiminnallaan Itämeren tilan parantamiseen. Esimerkiksi suosimalla kasvatetun kalan sijaan Itämeren luonnonkaloja, kuten kuten silakkaa, muikkua ja särkeä voi keventää Itämeri-jalanjälkeä.

]]>
6 http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma#comments Kotimaa Helsingin kaupunginvaltuusto Ilmastonmuutos Itämeri Ympäristönsuojelu Sun, 16 Sep 2018 13:48:09 +0000 Eveliina Heinäluoma http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma
Perustelut vaihtoon? http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon <p>Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään hallituksen irtisanomishankkeen perusteluista. Lehti viittaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon antamaan radiohaastatteluun (Yle 14.9), jossa Aalto katsoo irtisanomissuojan heikentämisellä olevan heikot työllisyysperustelut tutkimuslaitosten lausuntoihin viitaten.</p><p>Hesari kirjoittaa, että Etla suhtautuu irtisanomissuojan heikentämiseen pienissä yrityksissä tästä huolimatta &ldquo;peruspositiivisesti&rdquo;. Näin siksi, että irtisanomisten helpottamisella olisi positiivinen vaikutus talouden tuottavuuskehitykseen. Vaikka lehti viittaa Etlan ajatteluun, samaa sukua on havaittavissa myös hallituksen keskeisten ministereiden ajatuksenjuoksussa.</p><p>Kun hallitus keväällä kehysriihessään päätti pienten yritysten irtisanomiskynnyksen madaltamisen valmistelun aloittamisesta, lakimuutosta markkinoitiin nimenomaan työllisyystoimenpiteenä. Valtioneuvoston tiedotteessa (11.4.2018) asia oli&nbsp;&nbsp;esitetty oli yhtenä toimenpiteenä työllisyyden parantamiseksi. Tuottavuudesta ei puhuttu mitään. Etelä-Saimaan kolumnissaan 19.4 työministeri Jari Lindström avasi työllisyystoimia ja kirjoitti pitävänsä todennäköisenä, että irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä. Suomen Yrittäjät ovat jatkaneet samaa hehkutusta vielä syksyllä, ja väittivät tiedotteessaan 16.8 irtisanomiskynnyksen laskemisen johtavan nimenomaan parantuneeseen työllisyyteen.</p><p>Kun hallituksen muistio asiasta kävi kesällä lausuntokierroksella, muistion liiteaineistona oli kaksi työllisyysvaikutuksiin pureutuvaa dokumenttia. Etlan tutkijan Antti Kauhasen paperissa todettiin:</p><p><em>&ldquo;Teoreettisesti irtisanomissuojan heikentäminen lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Työttömien työllistymistodennäköisyys siis paranee ja työllisten todennäköisyys siirtyä työttömiksi kasvaa. Nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojan heikentäminen kasvattaa sekä rekrytointiastetta että irtisanomisastetta. Nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni. Tulosten tulkinnassa on huomattava, että monissa tutkimuksissa on vaikea erotella, onko tutkittava lakimuutos kohdistunut erityisesti henkilöperusteiseen irtisanomiseen.&rdquo;</em></p><p>Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen muistion viesti tiivistyy alla olevassa kappaleessa:</p><p><em>&nbsp;&ldquo;Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpottamisella on havaittu olevan joissakin maissa vaikutuksia yritysten rekrytointien ja irtisanomisten lisääntymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään. Joissakin maissa sitä vastoin helpottamisella ei ole havaittu olevan merkitseviä vaikutuksia pienten yritysten työntekijävirtoihin. Tutkimusten mukaan pienten yritysten suurempia yrityksiä löyhempi irtisanomissuoja voi rajoittaa pienten yritysten kasvuhalukkuutta yli sen rajan, jossa ne joutuvat tiukemman säätelyn piiriin, vaikka kaikkien tutkimusten mukaan näin ei ole. &ldquo;</em></p><p>Etlan ja PT:n tutkijoiden viesteissä ei voida nähdä olevan keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja tutkijoiden läpikäymä aineisto oli hyvin samankaltaista. Hallituksen markkinoimat työllisyysvaikutukset ovat jäämässä ohuiksi tai kokonaan olemattomiksi. Tuottavuuden kasvu olisi varmasti sinänsä positiivista, mutta ovatko hankkeen taloudelliset vaikutukset enää ylipäätään missään mittasuhteessa niihin yhdenvertaisuudelle ja oikeustilalle aiheutuviin haittoihin, joita uudistuksesta työpaikoilla seuraisi?&nbsp;</p><p>Mitäs sitten tehdään?</p><p>Kun hallitus eikä helpomman irtisanomisten puolesta lobbaava Suomen Yrittäjät saaneet lausunnoista tukea työllisyysargumentilleen, ollaan perusteluja vaihtamassa lennosta. Myös pääministeri Sipilä muotoili perustelut 5.9 Suomenmaassa niin päin, että irtisanomisten lisääminen parantaa itse asiassa tutkimusten mukaan tuottavuutta. Hänen oma jatkopäätelmänsä oli, että tätä kautta vahvistuvat kasvu ja työllisyys. Politiikko pystyy jatkamaan lähes joka virkettä lisäämällä loppuun &ldquo;kasvu ja työllisyys&rdquo;, sanoipa tutkimusevidenssi asiasta mitä tahansa.</p><p>Tätä koko keskustelua kuvaa hyvin Hesarin pääkirjoituksen tämänpäiväinen ratkiriemukas otsikko: &ldquo;Uudistus voi olla perusteltu, vaikka perustelu olisi huono&rdquo;. Se on samaa sarjaa kuin klassinen &ldquo;Syylliset tiedetään, keksikää vain todisteet&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään hallituksen irtisanomishankkeen perusteluista. Lehti viittaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon antamaan radiohaastatteluun (Yle 14.9), jossa Aalto katsoo irtisanomissuojan heikentämisellä olevan heikot työllisyysperustelut tutkimuslaitosten lausuntoihin viitaten.

Hesari kirjoittaa, että Etla suhtautuu irtisanomissuojan heikentämiseen pienissä yrityksissä tästä huolimatta “peruspositiivisesti”. Näin siksi, että irtisanomisten helpottamisella olisi positiivinen vaikutus talouden tuottavuuskehitykseen. Vaikka lehti viittaa Etlan ajatteluun, samaa sukua on havaittavissa myös hallituksen keskeisten ministereiden ajatuksenjuoksussa.

Kun hallitus keväällä kehysriihessään päätti pienten yritysten irtisanomiskynnyksen madaltamisen valmistelun aloittamisesta, lakimuutosta markkinoitiin nimenomaan työllisyystoimenpiteenä. Valtioneuvoston tiedotteessa (11.4.2018) asia oli  esitetty oli yhtenä toimenpiteenä työllisyyden parantamiseksi. Tuottavuudesta ei puhuttu mitään. Etelä-Saimaan kolumnissaan 19.4 työministeri Jari Lindström avasi työllisyystoimia ja kirjoitti pitävänsä todennäköisenä, että irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä. Suomen Yrittäjät ovat jatkaneet samaa hehkutusta vielä syksyllä, ja väittivät tiedotteessaan 16.8 irtisanomiskynnyksen laskemisen johtavan nimenomaan parantuneeseen työllisyyteen.

Kun hallituksen muistio asiasta kävi kesällä lausuntokierroksella, muistion liiteaineistona oli kaksi työllisyysvaikutuksiin pureutuvaa dokumenttia. Etlan tutkijan Antti Kauhasen paperissa todettiin:

“Teoreettisesti irtisanomissuojan heikentäminen lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Työttömien työllistymistodennäköisyys siis paranee ja työllisten todennäköisyys siirtyä työttömiksi kasvaa. Nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojan heikentäminen kasvattaa sekä rekrytointiastetta että irtisanomisastetta. Nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni. Tulosten tulkinnassa on huomattava, että monissa tutkimuksissa on vaikea erotella, onko tutkittava lakimuutos kohdistunut erityisesti henkilöperusteiseen irtisanomiseen.”

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen muistion viesti tiivistyy alla olevassa kappaleessa:

 “Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpottamisella on havaittu olevan joissakin maissa vaikutuksia yritysten rekrytointien ja irtisanomisten lisääntymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään. Joissakin maissa sitä vastoin helpottamisella ei ole havaittu olevan merkitseviä vaikutuksia pienten yritysten työntekijävirtoihin. Tutkimusten mukaan pienten yritysten suurempia yrityksiä löyhempi irtisanomissuoja voi rajoittaa pienten yritysten kasvuhalukkuutta yli sen rajan, jossa ne joutuvat tiukemman säätelyn piiriin, vaikka kaikkien tutkimusten mukaan näin ei ole. “

Etlan ja PT:n tutkijoiden viesteissä ei voida nähdä olevan keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja tutkijoiden läpikäymä aineisto oli hyvin samankaltaista. Hallituksen markkinoimat työllisyysvaikutukset ovat jäämässä ohuiksi tai kokonaan olemattomiksi. Tuottavuuden kasvu olisi varmasti sinänsä positiivista, mutta ovatko hankkeen taloudelliset vaikutukset enää ylipäätään missään mittasuhteessa niihin yhdenvertaisuudelle ja oikeustilalle aiheutuviin haittoihin, joita uudistuksesta työpaikoilla seuraisi? 

Mitäs sitten tehdään?

Kun hallitus eikä helpomman irtisanomisten puolesta lobbaava Suomen Yrittäjät saaneet lausunnoista tukea työllisyysargumentilleen, ollaan perusteluja vaihtamassa lennosta. Myös pääministeri Sipilä muotoili perustelut 5.9 Suomenmaassa niin päin, että irtisanomisten lisääminen parantaa itse asiassa tutkimusten mukaan tuottavuutta. Hänen oma jatkopäätelmänsä oli, että tätä kautta vahvistuvat kasvu ja työllisyys. Politiikko pystyy jatkamaan lähes joka virkettä lisäämällä loppuun “kasvu ja työllisyys”, sanoipa tutkimusevidenssi asiasta mitä tahansa.

Tätä koko keskustelua kuvaa hyvin Hesarin pääkirjoituksen tämänpäiväinen ratkiriemukas otsikko: “Uudistus voi olla perusteltu, vaikka perustelu olisi huono”. Se on samaa sarjaa kuin klassinen “Syylliset tiedetään, keksikää vain todisteet”.

]]>
22 http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon#comments Kotimaa Perustelut vaihtoon? Sun, 16 Sep 2018 07:10:40 +0000 Ville Kopra http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon
Oikeusvaltioperiaate suomettumisen vaivaamassa Suomessa? http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa <p>Länsimaisen edustuksellisen parlamentarismin peruskallio on <em>oikeusvaltio</em>. Se on hyvin vaativa käsite ja tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten yhdenvertaista asemaa lain edessä. Käsite on laaja. Se tarkoittaa, että viime kädessä The Law Rules, kuten tavataan sanoa. Minulle tuo käsite on loukkaamaton.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Me juristit puhumme usein lainsäätäjän tahdosta tulkitessamme ammattimaisesti lakia. Lainsäätäjä on olemassa, se on eduskunnan lainsäädäntövallan ilmentymä lakitekstinä. Usein lainsäätäjä on enemmistöpäätöksen, ei yhden ihmisen näköinen. Lainvalmistelu on pääsääntöisesti valtioneuvoston asia. Joskus, varsin harvoin, jokin laki nimetään Lex Häneksi. Perustuslain säätäminen on vaikeutetun prosessin takana, perustellusti. Lain tultua asianmukaisesti vahvistetuksi, siitä on tullut kaikkia velvoittava säädös, jonka toimeenpanoa suorittavat ja valvovat valtioneuvosto hallintokoneistoineen, monet viranomaiset, media ja kansalaiset ja - mikä on erittäin tärkeätä - riippumaton oikeuslaitos. Kun näin on, oikeusvaltio toimii.</p><p>Euroopan Unioni on oikeusvaltioiden yhteenliittymä, säännellyn järjestyksen airut ja toteuttaja. Jos Unionin jäsenmaa poikkeaa tältä kaidalta polulta, siitä on seurauksia. Euroopan parlamentti teki oikein kohdistaessaan Unkaria vastaan toimia oikeusvaltioperiaatteen horjuttamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;---------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Me historioitsijat tutkimme ja selitämme mennyttä maailmaa, jotta vaikeatkin asiat selviäisivät ja ymmärryksemme menneistä vaiheista ja myös virheistä lisääntyisi. Poliittinen historia selittää nimensä mukaisesti menneitä poliittisia vaiheita. Kun se selvittää oikeusvaltioksi kutsutun valtion menneitä poliittisia vaiheita, on pakko tarkastella myös oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;------------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Poikkitieteelliselle työpöydälleni on noussut oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisen selvittäminen suomettuneessa Suomessa. Kysyntä on noussut vastustamattomaksi ja äänekkääksi. Rajaan pääsääntöisesti tutkimukseni Neuvostoliiton (KGB:n) aikaan, mutta myös suomettumisen pitkiä postsovjetistisia varjoja eri instansseissa on selvitettävä. Aika ennen II maailmansotaa ei ole itsenäisen Suomen historiassa läheskään niin työllistävä näissä asioissa kuin KGB:n aika vuosina 1954&ndash;1991.</p><p>Suojelupoliisin lakisääteisenä tehtävänä on laittoman tiedonhankinnan ja vaikuttamisen torjunta. Suomessa sitä harjoitti ennen kaikkea Neuvostoliitto, jonka tiedusteluorganisaatio KGB tuli tutuksi monessa yhteydessä. Suomessa kehittyi ns. &rdquo;kotiryssä&rdquo;-kulttuuri, jossa enimmäkseen laitonta toimia harjoittaneet KGB-upseerit kutoivat menestyksekkäästi verkkojaan Suomen yhteiskunnan keskeisissä paikoissa.</p><p>KGB-upseerit olivat laittomilla teillä, ja siksi Suojelupoliisin lakisääteinen velvollisuus oli seurata ja ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Olen niitä jo paljon tutkinut eri kirjoissani. Sen sijaan suomalaisten toiminnan rikosoikeudellisen puolen olen toistaiseksi jättänyt syrjään.</p><p>Kestävä ja luja tutkimukseni &rdquo;Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, Jyväskylä 2006&rdquo; antaa erittäin hyvän pohjan jatkolle rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi. Teos on perustutkimus. Ihailemani rikosoikeuden professorin Inkeri Anttilan upea koulutus alalla saa nyt käyttöä. Käytännön poliisipäällikkötyö sekä toimiminen syyttäjänä antavat käytännön opin näihinkin tutkimukseen. Olin nimismiesurani alussa vuonna 1968 vain 23-vuotias opinhaluinen nuori mies. Omaksuin nopeasti ja laajasti alasta runsaasti ja paljon. Osallistuin myös laajalti poliisin kenttätyöhön.</p><p>Olivatko KGB:n verkoston suomalaiset kollaboraattorit rikollisia, pelkästään sinisilmäisiä idiootteja vai syyntakeettomia idiootteja korkeissa muodollisissa asemissa? Löytyykö tahallisuutta toimia KGB:n laittomien tavoitteiden eteen? Oliko kaikki tuottamuksellista rikoslain mukaan? Onko vanhentumissäännöstöjä sovellettu vastoin lainsäätäjän tahtoa? Paljon uusia tutkimattomia kysymyksiä nousee esille. Miksi oma toimintani KGB:n vaikutuksen torjumiseksi työssäni ulkoasiainministeriön poliittisella osastolla ja suurlähetystöissä ulkomailla ei toiminut mallina? KGB ei kyennyt etenemään tonteillani. Tarkempia tietoja saa teoksestani &rdquo;Mies joka sanoi KGB:lle EI, Helsinki 2007&rdquo;. Tähän teokseen joudun tekemään jatkossa päivityksiä uusien tietojen pohjalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimaisen edustuksellisen parlamentarismin peruskallio on oikeusvaltio. Se on hyvin vaativa käsite ja tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten yhdenvertaista asemaa lain edessä. Käsite on laaja. Se tarkoittaa, että viime kädessä The Law Rules, kuten tavataan sanoa. Minulle tuo käsite on loukkaamaton.

 

                                                       ------------------------------------------

 

Me juristit puhumme usein lainsäätäjän tahdosta tulkitessamme ammattimaisesti lakia. Lainsäätäjä on olemassa, se on eduskunnan lainsäädäntövallan ilmentymä lakitekstinä. Usein lainsäätäjä on enemmistöpäätöksen, ei yhden ihmisen näköinen. Lainvalmistelu on pääsääntöisesti valtioneuvoston asia. Joskus, varsin harvoin, jokin laki nimetään Lex Häneksi. Perustuslain säätäminen on vaikeutetun prosessin takana, perustellusti. Lain tultua asianmukaisesti vahvistetuksi, siitä on tullut kaikkia velvoittava säädös, jonka toimeenpanoa suorittavat ja valvovat valtioneuvosto hallintokoneistoineen, monet viranomaiset, media ja kansalaiset ja - mikä on erittäin tärkeätä - riippumaton oikeuslaitos. Kun näin on, oikeusvaltio toimii.

Euroopan Unioni on oikeusvaltioiden yhteenliittymä, säännellyn järjestyksen airut ja toteuttaja. Jos Unionin jäsenmaa poikkeaa tältä kaidalta polulta, siitä on seurauksia. Euroopan parlamentti teki oikein kohdistaessaan Unkaria vastaan toimia oikeusvaltioperiaatteen horjuttamisesta.

 

                                                     ---------------------------------------------

 

Me historioitsijat tutkimme ja selitämme mennyttä maailmaa, jotta vaikeatkin asiat selviäisivät ja ymmärryksemme menneistä vaiheista ja myös virheistä lisääntyisi. Poliittinen historia selittää nimensä mukaisesti menneitä poliittisia vaiheita. Kun se selvittää oikeusvaltioksi kutsutun valtion menneitä poliittisia vaiheita, on pakko tarkastella myös oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista.

 

                                                   ------------------------------------------------

 

Poikkitieteelliselle työpöydälleni on noussut oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisen selvittäminen suomettuneessa Suomessa. Kysyntä on noussut vastustamattomaksi ja äänekkääksi. Rajaan pääsääntöisesti tutkimukseni Neuvostoliiton (KGB:n) aikaan, mutta myös suomettumisen pitkiä postsovjetistisia varjoja eri instansseissa on selvitettävä. Aika ennen II maailmansotaa ei ole itsenäisen Suomen historiassa läheskään niin työllistävä näissä asioissa kuin KGB:n aika vuosina 1954–1991.

Suojelupoliisin lakisääteisenä tehtävänä on laittoman tiedonhankinnan ja vaikuttamisen torjunta. Suomessa sitä harjoitti ennen kaikkea Neuvostoliitto, jonka tiedusteluorganisaatio KGB tuli tutuksi monessa yhteydessä. Suomessa kehittyi ns. ”kotiryssä”-kulttuuri, jossa enimmäkseen laitonta toimia harjoittaneet KGB-upseerit kutoivat menestyksekkäästi verkkojaan Suomen yhteiskunnan keskeisissä paikoissa.

KGB-upseerit olivat laittomilla teillä, ja siksi Suojelupoliisin lakisääteinen velvollisuus oli seurata ja ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Olen niitä jo paljon tutkinut eri kirjoissani. Sen sijaan suomalaisten toiminnan rikosoikeudellisen puolen olen toistaiseksi jättänyt syrjään.

Kestävä ja luja tutkimukseni ”Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, Jyväskylä 2006” antaa erittäin hyvän pohjan jatkolle rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi. Teos on perustutkimus. Ihailemani rikosoikeuden professorin Inkeri Anttilan upea koulutus alalla saa nyt käyttöä. Käytännön poliisipäällikkötyö sekä toimiminen syyttäjänä antavat käytännön opin näihinkin tutkimukseen. Olin nimismiesurani alussa vuonna 1968 vain 23-vuotias opinhaluinen nuori mies. Omaksuin nopeasti ja laajasti alasta runsaasti ja paljon. Osallistuin myös laajalti poliisin kenttätyöhön.

Olivatko KGB:n verkoston suomalaiset kollaboraattorit rikollisia, pelkästään sinisilmäisiä idiootteja vai syyntakeettomia idiootteja korkeissa muodollisissa asemissa? Löytyykö tahallisuutta toimia KGB:n laittomien tavoitteiden eteen? Oliko kaikki tuottamuksellista rikoslain mukaan? Onko vanhentumissäännöstöjä sovellettu vastoin lainsäätäjän tahtoa? Paljon uusia tutkimattomia kysymyksiä nousee esille. Miksi oma toimintani KGB:n vaikutuksen torjumiseksi työssäni ulkoasiainministeriön poliittisella osastolla ja suurlähetystöissä ulkomailla ei toiminut mallina? KGB ei kyennyt etenemään tonteillani. Tarkempia tietoja saa teoksestani ”Mies joka sanoi KGB:lle EI, Helsinki 2007”. Tähän teokseen joudun tekemään jatkossa päivityksiä uusien tietojen pohjalta.

]]>
13 http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa#comments Kotimaa Sat, 15 Sep 2018 18:38:54 +0000 Jukka Seppinen http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa
Upea, konstailematon Korso http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261043-upea-konstailematon-korso <p>Muuttaessani Korsoon useampi vuosi sitten sain paljon kuulla ennakkoluuloja. Korson maine resuisena ja turvattomana lähiönä kiiri korviini. Useampaan kertaan sain kuulla, että Korso on kamala ja kolkko paikka. &rdquo;Älä sinne nyt ainakaan muuta, aivan hullu paikka&rdquo; minulle kuiskuteltiin. Onneksi muutin, enkä muuta pois.</p><p>Onhan nyt Korsossakin omat ongelmansa ja välillä hyvinkin tapahtumarikas keskusta. Samalla tavalla se on monessa muussakin lähiössä Vantaalla ja koko Suomessa. Asemalla toki haisee mutta näin se on muillakin asemilla aika yleisesti. Korso on kuitenkin paljon enemmän kuin aseman seutu keskellä yötä. Moni Korsoa kritisoiva ei ole koskaan täällä käynytkään ja eikä siis ihme, että ihmisten mielissä elää kuva harmaasta lähiöstä mikä on täynnä rapistuneita kerrostaloja. Väärin! Korsossa on itse asiassa huomattavasti enemmän vehreitä asuinalueita pientaloineen kuin betoniviidakoa. Kuulin vasta hiljattain, että yksi Suomen suurimpiin kuuluvista omakotitaloalueista löytyy mistäpä muualta kuin Korsosta. &nbsp;Korso on luonnonläheinen paikka. Itsekin koirien omistajana osaan todellakin arvostaa sitä, että metsä ja Suomen upea luonto alkaa lähes kotiovelta. Korsoa reunustaa metsät ja pellot. Rakastan Vallinojan peltomaisemaa, Nikinmäen idyllisiä asuinkatuja, Mikkolan rosoisuutta ja koko Korson moninaisuutta. Meillä on tilaa liikkua luonnossa monipuolisissa maisemissa. Meillä on oma pieni maauimala jonka rannalta löytyy idyllinen kahvila. Oma pieni uimahallikin on sekä kuntosaleja. Talveksi kuntoradat muuttuvat hiihtoladuiksi.</p><p>Maailma on siirtynyt moneltakin osin internettiin ja tämäkin kehitys muiden asioden ohella on palveluja Korsosta karsinut. Edelleenkin kuitenkin saamme nauttia täällä siitä, että Korson keskustasta löytyy todella hyvin palveluja. Meillä on useampi laadukas ruokakauppa. Meillä on ravintoloita ja kahviloita. Kampaajalla tai kauneushoitolassa käynti onnistuu kotikylällä. PetPointista haet lemmikillle tarvikkeet, Mirkun Kirjakaupasta luettavaa. Vaatekauppakin löytyy eikä kukkakauppaan tai valokuvaamoon tarvitse Korson keskustaa kauemmaksi lähteä. Onhan täällä vaikka mitä. Lumon monitoimikeskus ja Korson kirkko ovat keskustan maamerkit ja monen paikallisen tukikohtia. Poiskin toki pääsee, juna Helsingin ytimeen kestää alle puolen tunnin. Kerava kattavine palveluineen on sekin aivan vieressä. Korso on sopivasti kahden ison valtaväylän välissä joten autoilevalle ihmisille helppo kyllä liikkua joka suuntaan.</p><p>Parasta Korsossa on korsolaiset. Tämä on hyvin yhteisöllinen paikka. Kotiuduin Korsoon nopeasti juuri ihmisten vuoksi. Minut otettiin sydämellisesti vastaan ja löysin nopeasti oman paikkani täällä. Tänne tullessani en tuntenut ketään, mutta nyt tulee jatkuvasti tuttuja vastaan joka paikassa. Tuttavuuksista on tullut ystäviä. Korsolaisten yhteisöllisyydestä saa hyvän kuvan paikallisessa Facebook-ryhmässä jossa ollaan aina valmiina jeesaamaan kaveria oli sitten kyseessä kadonnut lemmikki, käynnistyskaapelien tarve tai liian runsasta satoa tuottava omenapuu. Korsolaisten kanssa muodostin heti yhteyden ja korsolaisten äänet olivat avainasemassa, että menin ensikertalaisena läpi Vantaan kuntavaaleissa.</p><p>Korsolla on värikäs ja pitkä historia, juurikin asukkaidensa vuoksi. Tänään istuin iltapäivän Lumossa Ansu Kivekkään kirjoittaman Korson kriminaalit kirjan julkkareissa. Aivan mielettömiä tarinoita! Näitä elämänkohtaloita ja erilaisia elämänpolkuja on yhtä monta, kuin Korsossa asukasta. Seurassani oli korsolainen PS kansanedustaja Mika Niikko ja Korso-lippikset oli kummankin pakko tietty hankkia. Korsolaisissa elää vahvana huikea kotiseuturakkaus jonka itsekin tunnistan. Olen niin iloinen, että aikanani oma polkuni kulki tänne. Olen korsolainen ja ylpeä siitä, sekä meidän upeasta kylästä.</p><p>Huomenna sunnuntaina 16.9 järjestetään jälleen Korson markkinat. Tule käymään. Olen minäkin sielä paikalla Perussuomalaisten teltalla ja tietenkin tutustumassa markkinoiden tarjotaan. Nykäise hihasta ja tule sanomaan moi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muuttaessani Korsoon useampi vuosi sitten sain paljon kuulla ennakkoluuloja. Korson maine resuisena ja turvattomana lähiönä kiiri korviini. Useampaan kertaan sain kuulla, että Korso on kamala ja kolkko paikka. ”Älä sinne nyt ainakaan muuta, aivan hullu paikka” minulle kuiskuteltiin. Onneksi muutin, enkä muuta pois.

Onhan nyt Korsossakin omat ongelmansa ja välillä hyvinkin tapahtumarikas keskusta. Samalla tavalla se on monessa muussakin lähiössä Vantaalla ja koko Suomessa. Asemalla toki haisee mutta näin se on muillakin asemilla aika yleisesti. Korso on kuitenkin paljon enemmän kuin aseman seutu keskellä yötä. Moni Korsoa kritisoiva ei ole koskaan täällä käynytkään ja eikä siis ihme, että ihmisten mielissä elää kuva harmaasta lähiöstä mikä on täynnä rapistuneita kerrostaloja. Väärin! Korsossa on itse asiassa huomattavasti enemmän vehreitä asuinalueita pientaloineen kuin betoniviidakoa. Kuulin vasta hiljattain, että yksi Suomen suurimpiin kuuluvista omakotitaloalueista löytyy mistäpä muualta kuin Korsosta.  Korso on luonnonläheinen paikka. Itsekin koirien omistajana osaan todellakin arvostaa sitä, että metsä ja Suomen upea luonto alkaa lähes kotiovelta. Korsoa reunustaa metsät ja pellot. Rakastan Vallinojan peltomaisemaa, Nikinmäen idyllisiä asuinkatuja, Mikkolan rosoisuutta ja koko Korson moninaisuutta. Meillä on tilaa liikkua luonnossa monipuolisissa maisemissa. Meillä on oma pieni maauimala jonka rannalta löytyy idyllinen kahvila. Oma pieni uimahallikin on sekä kuntosaleja. Talveksi kuntoradat muuttuvat hiihtoladuiksi.

Maailma on siirtynyt moneltakin osin internettiin ja tämäkin kehitys muiden asioden ohella on palveluja Korsosta karsinut. Edelleenkin kuitenkin saamme nauttia täällä siitä, että Korson keskustasta löytyy todella hyvin palveluja. Meillä on useampi laadukas ruokakauppa. Meillä on ravintoloita ja kahviloita. Kampaajalla tai kauneushoitolassa käynti onnistuu kotikylällä. PetPointista haet lemmikillle tarvikkeet, Mirkun Kirjakaupasta luettavaa. Vaatekauppakin löytyy eikä kukkakauppaan tai valokuvaamoon tarvitse Korson keskustaa kauemmaksi lähteä. Onhan täällä vaikka mitä. Lumon monitoimikeskus ja Korson kirkko ovat keskustan maamerkit ja monen paikallisen tukikohtia. Poiskin toki pääsee, juna Helsingin ytimeen kestää alle puolen tunnin. Kerava kattavine palveluineen on sekin aivan vieressä. Korso on sopivasti kahden ison valtaväylän välissä joten autoilevalle ihmisille helppo kyllä liikkua joka suuntaan.

Parasta Korsossa on korsolaiset. Tämä on hyvin yhteisöllinen paikka. Kotiuduin Korsoon nopeasti juuri ihmisten vuoksi. Minut otettiin sydämellisesti vastaan ja löysin nopeasti oman paikkani täällä. Tänne tullessani en tuntenut ketään, mutta nyt tulee jatkuvasti tuttuja vastaan joka paikassa. Tuttavuuksista on tullut ystäviä. Korsolaisten yhteisöllisyydestä saa hyvän kuvan paikallisessa Facebook-ryhmässä jossa ollaan aina valmiina jeesaamaan kaveria oli sitten kyseessä kadonnut lemmikki, käynnistyskaapelien tarve tai liian runsasta satoa tuottava omenapuu. Korsolaisten kanssa muodostin heti yhteyden ja korsolaisten äänet olivat avainasemassa, että menin ensikertalaisena läpi Vantaan kuntavaaleissa.

Korsolla on värikäs ja pitkä historia, juurikin asukkaidensa vuoksi. Tänään istuin iltapäivän Lumossa Ansu Kivekkään kirjoittaman Korson kriminaalit kirjan julkkareissa. Aivan mielettömiä tarinoita! Näitä elämänkohtaloita ja erilaisia elämänpolkuja on yhtä monta, kuin Korsossa asukasta. Seurassani oli korsolainen PS kansanedustaja Mika Niikko ja Korso-lippikset oli kummankin pakko tietty hankkia. Korsolaisissa elää vahvana huikea kotiseuturakkaus jonka itsekin tunnistan. Olen niin iloinen, että aikanani oma polkuni kulki tänne. Olen korsolainen ja ylpeä siitä, sekä meidän upeasta kylästä.

Huomenna sunnuntaina 16.9 järjestetään jälleen Korson markkinat. Tule käymään. Olen minäkin sielä paikalla Perussuomalaisten teltalla ja tietenkin tutustumassa markkinoiden tarjotaan. Nykäise hihasta ja tule sanomaan moi!

]]>
20 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261043-upea-konstailematon-korso#comments Kotimaa Korso Koti Vantaa Sat, 15 Sep 2018 15:08:13 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261043-upea-konstailematon-korso
Vähemmän tukia, enemmän töitä http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261040-vahemman-tukia-enemman-toita <p>Vasemmistolainen ajattelutapa vannoo sen nimeen, että vapaat markkinat eivät johda koskaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Ja markkinatalous tekee kaikkensa, että vasemmisto saisi pitää oikeuden olla tässä asiassa oikeassa. Markkinataloutta johtaa näkymätön raha, jota Adam Smith kuvasi &rdquo;näkymättömäksi kädeksi&rdquo;.</p><p>Kun markkinataloudessa menen kauppaan kauppias näkee jo ovelta minulla olevan &rdquo;hänen&rdquo; rahat taskussani ja kun poistun kaupasta voin vain todeta, että oikeinhan hän ajatteli.</p><p>Kauppiaat ja kapitalismin alkeetkin omaavat markkinat höynäyttävät helposti rehellisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ajattelevan höpsön. Koska ei ole mitään oikeudenmukaisuutta kaupanteossa, voitto on suhteellinen käsite, ei sitä voi normittaa. On kysynnän ja tarjonnan laki.</p><p>Palkat tai edes palkkojen nostaminen ei yksistään riitä työttömyyden estämiseen. Kun työvoiman kysyntä laskee lamassa tulisi palkkojen alentua, mutta eihän meidän järjestelmä toimi niin. Jos palkat laskisivat ei se välttämättä poistaisi työttömyyttä, koska sosiaaliset edut ovat niin hyvät Suomessa, että töitä ei halvalla palkalla kannataisi tehdä. Työttömyys nousee siis aina laman aikana, koska tuottavuutta nostetaan ihmisten selkänahasta, myös yrittäjien selkänahka venyy silloin.</p><p>Työttömyyden kustannukset takaa loppukädessä Suomessa valtio, kun työttömyysaste nousee valtion menot kasvavat ja samalla yrityksistä tuleva raha pienenee, koska on lama ja vähäinen kysyntä. Valtio joutuu lisäämään verotusta ym. tai ottamaan lainaa ehkä molempia keinoja yleisesti lamassa käytetään. Jotkut väittävät, että valtioiden ei tarvitse koskaan maksaa lainaa pois, joten lamasta selviäisi silloin parhaiten maksamalla laman hinta röyhkeästi uudella lainalla.</p><p>Hallitukset olisivat silloin kamreereita jotka kuittaisivat kulloisenkin tilanteen mukaisesti valtion rahaliikennettä Pelkäämpä, että tämä tieto ei ole aivan vedenpitävä, siksi tulisi tarkastella enemmän yhteiskunnan rakenteita.</p><p>Aivan kuin tuossa alussa kerroin, miten kauppias osaa näpelöidä laillisesti sinun rahasi pois taskuistasi, niin samalla tavalla on yhteiskuntakin oppinut toimimaan, eli raha on luotu kiertämään. Kun aina valitamme sosiaalisen puolen menoja, niin nehän palautuvat valtion kassaan kaikkein nopeimmin. Kun sossu jakaa rahaa on hakijalla yleensä &rdquo;mittari&rdquo; alla ja sillä siirrytään nopeasti lähikuppilaan. Taksi ja olutkauppias, Alko ja vuokrabisnes hyötyvät välittömästi ja raha kulkeutuu verojen muodossa nopeasti valtiolle takaisin. Valtiolle on edullista, että kansa elää niin sanotusti kädestä suuhun. Siksi demarit eivät ole poistaneet köyhyyttä vallassa ollessaan.</p><p>Kun palkat eivät kata kustannuksia on tehty erinäisiä tukia valtakunta täyteen, on asumistukea, toimeentulotukea, maataloustukea, yritystukea ja vaikka mitä tukia vain on keksitty, että palkkoja ei tarvitsisi nostaa ylettömiksi, mutta joku sen rahan tarvitsee aina tarpeeseen ja jos ei tarvitse laittaa hän rahansa piiloon.</p><p>Kyse ei aina ole suurista tuloista vaan pikemminkin pienistä menoista. Mitä pienemmät menot ja mitä vähemmän valtio sinulta verottaa sitä enemmän sinulla on rahaa käytössä, vaikka palkat eivät oliskaan huippupalkkoja. Nyt meillä on oikeasti huippupalkat, mutta niitä niistetään jokaiselta ja lopulta käteen jää liian vähän ja tarvitaan taas tuki.</p><p>Niin pitkään kun keskustelemme rahasta vastakkaisilta puolilta pöytää, vertaa oikeisto vasemmisto ei mikään muutu nollasummapelistä muuksi. Joku aina vaatii, toinen osapuoli myöntyy. Palkankorotukset menevät aina hintoihin ja pyytäjä/saaja maksaa pyyntönsä itse. Ainoa mikä tässä on huonoa, nousee virkamieskentän palkat samalla ja se tietää verotuksen kiristymistä. Vaatimalla parempia palkkoja ilman rakennemuutosta vaadimme siinä samalla, korkeampia kuluttajahintoja ja kireämpää verotusta.</p><p>Jokainen yritys optimoi kulujaan, eli kaikilla yrityksillä on aina liian vähän työntekijöitä, koska osa sen kuluista menee valtiolle &rdquo;isoon&rdquo; taskuun. Poikkeuksen tässä tekee valtio työnantajana, siellä on vara palkata &rdquo;turhiakin&rdquo; työntekijöitä silloin kun suhdanteessa pyyhkii hyvin ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, markkinolla ei tälläistä rahatulvaa periaatteessa synny ilman kartelleja, koska markkinat luovat tilin.</p><p>Koska työvoimareserveja voidaan pitää &rdquo;valtion&rdquo; kuluina niin yksikään yritys ei voi kantaa vastuuta ylimääräisistä käsistä, koska yritys menettää kilpailukykynsä toimiessaa sosiaallisemmin kuin yleinen taso vaatii. Talous on nollasummapeliä ja markkinatalous toimii, mutta meillä ei todellakaan ole voimassa mikään markkinatalous. Ei markkinataloudessa ole lakko-oikeudella oikeutta kiristää muita parempia palkkoja tai vaatia vientiin sopimattomia palkkakustannuksia kautta koko työkentän. Kuitenkin Suomessa on tehty lukuisia kolmikantasopimuksia, mutta ne unohdetaan ja syytetään markkinataloutta, jota ei ole missään valtakunnasa vileä koskaan edes nähty.</p><p>Luonnollinen työttömyysaste on kaikkialla liian korkea, toisaalla se vain on korkeampi kuin vastaavsti jossain muualla.</p><p>Kiinassa ja Saksassa on nyt yljäämäinen talous, joka tarkoittaa sitä, että muille jää sitten jakoon enemmän niitä alijäämäisiä talouksia.</p><p>Keynesiläinen oppi opettaa, että kauppavaje ja alijäämä ovat pahasta, mutta ylijäämät johtavat aina globaalisti heikentyvään kysyntään. Jos joku oppii &rdquo;rahastamaan&rdquo; muita, esimerkissämme Kiina ja Saksa, niin muiden maiden kysyntä heikkenee, kun valtiot ovat alijäämäisiä, koska rahalla pelaaminen on nollasummapeliä.</p><p>EU.n tarkoitus oli vahvistaa Eurooppaa kauppapoliittisesti, mutta Saksa on ainoa joka Euroopassa on vahvistunut taloudellisesti. Kiinalaisten olisikin hyvä hiukan vahvistaa omaa talouttaan, mutta onko kaikki ylijäämä valunut kiinalaisten taskuihin? Ei ole vaan Kiina on kommunismista huolimatta alkanut pelaamaan rahalla ja kansa on hieman vain hyötynyt kokonaiskasvusta huolimatta.</p><p>Taloudessa ei pidä jatkuvasti pyytää aina vain parempia palkkoja, jos ja kun ne menevät ne korotukset aina sinun itsesi maksettavaksi. Valtioiden rakenne on luisunut siihen jamaan, että julkinen talous pyörittää taloutta, julkinen talous joka ammentaa palkkansa verorahoista, eli jos pyydät enemmän saat enemmän maksaa. Mitä järkeä tässä enää on? Lakkouhkaa käyttäen vaadimme itsellemme lisää kuluja. Haluamme maksaa ABC:n kitkerästä kahvista aina vain enemmän ja enemmän, kunhan saamme sen prkleen tasokorotuksen, mikä meille kuuluu.</p><p>Vaatikaa jatkossa yksinkertaisemmat rakenteet se on silloin vähemmän kuluja kaikille. Kiitos!</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistolainen ajattelutapa vannoo sen nimeen, että vapaat markkinat eivät johda koskaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Ja markkinatalous tekee kaikkensa, että vasemmisto saisi pitää oikeuden olla tässä asiassa oikeassa. Markkinataloutta johtaa näkymätön raha, jota Adam Smith kuvasi ”näkymättömäksi kädeksi”.

Kun markkinataloudessa menen kauppaan kauppias näkee jo ovelta minulla olevan ”hänen” rahat taskussani ja kun poistun kaupasta voin vain todeta, että oikeinhan hän ajatteli.

Kauppiaat ja kapitalismin alkeetkin omaavat markkinat höynäyttävät helposti rehellisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ajattelevan höpsön. Koska ei ole mitään oikeudenmukaisuutta kaupanteossa, voitto on suhteellinen käsite, ei sitä voi normittaa. On kysynnän ja tarjonnan laki.

Palkat tai edes palkkojen nostaminen ei yksistään riitä työttömyyden estämiseen. Kun työvoiman kysyntä laskee lamassa tulisi palkkojen alentua, mutta eihän meidän järjestelmä toimi niin. Jos palkat laskisivat ei se välttämättä poistaisi työttömyyttä, koska sosiaaliset edut ovat niin hyvät Suomessa, että töitä ei halvalla palkalla kannataisi tehdä. Työttömyys nousee siis aina laman aikana, koska tuottavuutta nostetaan ihmisten selkänahasta, myös yrittäjien selkänahka venyy silloin.

Työttömyyden kustannukset takaa loppukädessä Suomessa valtio, kun työttömyysaste nousee valtion menot kasvavat ja samalla yrityksistä tuleva raha pienenee, koska on lama ja vähäinen kysyntä. Valtio joutuu lisäämään verotusta ym. tai ottamaan lainaa ehkä molempia keinoja yleisesti lamassa käytetään. Jotkut väittävät, että valtioiden ei tarvitse koskaan maksaa lainaa pois, joten lamasta selviäisi silloin parhaiten maksamalla laman hinta röyhkeästi uudella lainalla.

Hallitukset olisivat silloin kamreereita jotka kuittaisivat kulloisenkin tilanteen mukaisesti valtion rahaliikennettä Pelkäämpä, että tämä tieto ei ole aivan vedenpitävä, siksi tulisi tarkastella enemmän yhteiskunnan rakenteita.

Aivan kuin tuossa alussa kerroin, miten kauppias osaa näpelöidä laillisesti sinun rahasi pois taskuistasi, niin samalla tavalla on yhteiskuntakin oppinut toimimaan, eli raha on luotu kiertämään. Kun aina valitamme sosiaalisen puolen menoja, niin nehän palautuvat valtion kassaan kaikkein nopeimmin. Kun sossu jakaa rahaa on hakijalla yleensä ”mittari” alla ja sillä siirrytään nopeasti lähikuppilaan. Taksi ja olutkauppias, Alko ja vuokrabisnes hyötyvät välittömästi ja raha kulkeutuu verojen muodossa nopeasti valtiolle takaisin. Valtiolle on edullista, että kansa elää niin sanotusti kädestä suuhun. Siksi demarit eivät ole poistaneet köyhyyttä vallassa ollessaan.

Kun palkat eivät kata kustannuksia on tehty erinäisiä tukia valtakunta täyteen, on asumistukea, toimeentulotukea, maataloustukea, yritystukea ja vaikka mitä tukia vain on keksitty, että palkkoja ei tarvitsisi nostaa ylettömiksi, mutta joku sen rahan tarvitsee aina tarpeeseen ja jos ei tarvitse laittaa hän rahansa piiloon.

Kyse ei aina ole suurista tuloista vaan pikemminkin pienistä menoista. Mitä pienemmät menot ja mitä vähemmän valtio sinulta verottaa sitä enemmän sinulla on rahaa käytössä, vaikka palkat eivät oliskaan huippupalkkoja. Nyt meillä on oikeasti huippupalkat, mutta niitä niistetään jokaiselta ja lopulta käteen jää liian vähän ja tarvitaan taas tuki.

Niin pitkään kun keskustelemme rahasta vastakkaisilta puolilta pöytää, vertaa oikeisto vasemmisto ei mikään muutu nollasummapelistä muuksi. Joku aina vaatii, toinen osapuoli myöntyy. Palkankorotukset menevät aina hintoihin ja pyytäjä/saaja maksaa pyyntönsä itse. Ainoa mikä tässä on huonoa, nousee virkamieskentän palkat samalla ja se tietää verotuksen kiristymistä. Vaatimalla parempia palkkoja ilman rakennemuutosta vaadimme siinä samalla, korkeampia kuluttajahintoja ja kireämpää verotusta.

Jokainen yritys optimoi kulujaan, eli kaikilla yrityksillä on aina liian vähän työntekijöitä, koska osa sen kuluista menee valtiolle ”isoon” taskuun. Poikkeuksen tässä tekee valtio työnantajana, siellä on vara palkata ”turhiakin” työntekijöitä silloin kun suhdanteessa pyyhkii hyvin ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, markkinolla ei tälläistä rahatulvaa periaatteessa synny ilman kartelleja, koska markkinat luovat tilin.

Koska työvoimareserveja voidaan pitää ”valtion” kuluina niin yksikään yritys ei voi kantaa vastuuta ylimääräisistä käsistä, koska yritys menettää kilpailukykynsä toimiessaa sosiaallisemmin kuin yleinen taso vaatii. Talous on nollasummapeliä ja markkinatalous toimii, mutta meillä ei todellakaan ole voimassa mikään markkinatalous. Ei markkinataloudessa ole lakko-oikeudella oikeutta kiristää muita parempia palkkoja tai vaatia vientiin sopimattomia palkkakustannuksia kautta koko työkentän. Kuitenkin Suomessa on tehty lukuisia kolmikantasopimuksia, mutta ne unohdetaan ja syytetään markkinataloutta, jota ei ole missään valtakunnasa vileä koskaan edes nähty.

Luonnollinen työttömyysaste on kaikkialla liian korkea, toisaalla se vain on korkeampi kuin vastaavsti jossain muualla.

Kiinassa ja Saksassa on nyt yljäämäinen talous, joka tarkoittaa sitä, että muille jää sitten jakoon enemmän niitä alijäämäisiä talouksia.

Keynesiläinen oppi opettaa, että kauppavaje ja alijäämä ovat pahasta, mutta ylijäämät johtavat aina globaalisti heikentyvään kysyntään. Jos joku oppii ”rahastamaan” muita, esimerkissämme Kiina ja Saksa, niin muiden maiden kysyntä heikkenee, kun valtiot ovat alijäämäisiä, koska rahalla pelaaminen on nollasummapeliä.

EU.n tarkoitus oli vahvistaa Eurooppaa kauppapoliittisesti, mutta Saksa on ainoa joka Euroopassa on vahvistunut taloudellisesti. Kiinalaisten olisikin hyvä hiukan vahvistaa omaa talouttaan, mutta onko kaikki ylijäämä valunut kiinalaisten taskuihin? Ei ole vaan Kiina on kommunismista huolimatta alkanut pelaamaan rahalla ja kansa on hieman vain hyötynyt kokonaiskasvusta huolimatta.

Taloudessa ei pidä jatkuvasti pyytää aina vain parempia palkkoja, jos ja kun ne menevät ne korotukset aina sinun itsesi maksettavaksi. Valtioiden rakenne on luisunut siihen jamaan, että julkinen talous pyörittää taloutta, julkinen talous joka ammentaa palkkansa verorahoista, eli jos pyydät enemmän saat enemmän maksaa. Mitä järkeä tässä enää on? Lakkouhkaa käyttäen vaadimme itsellemme lisää kuluja. Haluamme maksaa ABC:n kitkerästä kahvista aina vain enemmän ja enemmän, kunhan saamme sen prkleen tasokorotuksen, mikä meille kuuluu.

Vaatikaa jatkossa yksinkertaisemmat rakenteet se on silloin vähemmän kuluja kaikille. Kiitos!


 

]]>
31 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261040-vahemman-tukia-enemman-toita#comments Kotimaa Nollasummapeli Sat, 15 Sep 2018 13:37:55 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261040-vahemman-tukia-enemman-toita
Politiikan pitkän matkan kävelijät http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261024-politiikan-pitkan-matkan-kavelijat <p>Viime aikoina on uutisoitu pitkän poliittisen uran tehneiden kansanedustajien luopumisilmoituksista. Normaalin eläkeiän ylittäneiden edustajien päätöksiä ei tarvitse ihmetellä. Monílle eduskuntatyö on ollut kuin viidenkymmenen kilometrin kävely urheilussa. Kilometrejä on kertynyt niin ääntenhankintamatkoilla kuin eduskuntatyön aikanakin. Taustat ovat olleet moninaiset, tupailloista ay-liikkeeseen ja työnantajajärjestöihin komeljanttaripuoltakaan unohtamatta.</p><p>Eduskuntatyökin on osattava ottaa sopivan rennosti. Ylikuormitustilan on kokenut niin tämän hallituksen ministeri Jari Lindström (Sin) kuin oppositiopuolue Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto. Lindström joutui kärsimään populismista vähentää Sipilän&nbsp; hallituksen ministereiden kokonaismäärää, eikä ollut&nbsp; ihmekään että työtaakka tuplasalkun kanssa kävi ylivoimaiseksi. Aallon paineista ainakin osa lienee eduskuntatyön ulkopuolelta tulleita.</p><p>Viidenkympin kävelyssäkin jotkut oksentavat matkalla mutta tulevat sisukkaasti maaliin asti. Jotkut jakavat voimansa oikein ja osaavat nesteytyksen niin että olo on vielä maalissakin tehtyyn urakkaan nähden hyvä. Nyt luopuvilla kansanedustajilla en tiedä suurempia oksennuskohtauksia matkallaan olleen ja monet jatkavat vielä eduskuntauran jälkeenkin jälkiverryttelynä kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä. Sosiaalisessa mediassa uupumuksen kokeneet saavat sympatiaa, muita nimitellään usein hyvää palkkaa nostaviksi napinpainajiksi.</p><p>Yksi luopujista on politiikan norsuksi (paikalliselta keskustalaiselta kuultu nimitys) mainittu Seppo Kääriäinen. Muistan, kuinka hänen ollessaan puoluesihteerinä hän viestitti omilleen että kun Kääriäisen torvi törähtää niin vaalityö alkaa. Toinen asia oli 1990-luvun laman aikainen Olvin tukeminen. Se herätti huomiota ja sitä paheksuttiin, koska se tapahtui samaan aikaan kun Iiro Viinanen valtiovarainministerinä kiersi ympäri maailmaa kerjäämässä lainaa. Kääriäisen omassa vaalipiirissä sitä varmaan pidettiin ministerin ansiokkaana kotiinpäinvetona. Etenkin kun hän tuli lausuneeksi jotain siihen suuntaan, että eihän huonoja firmoja kannata tukea.</p><p>Kaikki eivät politiikan pitkää matkaa halua kulkea, vaan keskeyttävät suosiolla. Yksi heistä on Vesa-Matti Saarakkala. Mies, josta Timo Soini sanoi aikoinaan hänen olevan puolueensa lupaavin tulokas. Saarakkalan profiilissa ei näy enää mitään puoluekantaa, joten hän kuuluu sinisiin, perussuomalaisiin tai äänestää jo seuraavissa vaaleissa kokonaan eri puoluetta. Joka tapauksessa politiikan ravinto ei enää imeydy niin että se kannustaisi jatkamaan matkaa ja kisa hänen osaltaan keskeytyy omasta tahdosta ja ilmeisen hyvissä voimissa.</p><p>Uusia yrittäjiä kansalaisten juoksupojiksi ja -tytöiksi kyllä riittää. Huhtikuussa viimeistään tiedämme, ketkä lähtöviivalta startanneet ovat vaaleissa saaneet äänestäjien luottamuksen ja ketkä liputetaan ulos radalta saman tien. Äänestäjät ovat tuomareina säälimättömiä. Monen uuden edustajan ura näkee joka tapauksessa päivänvalon, mutta rohkenen epäillä että mikäli nykyinen suuntaus jatkuu niin monikymmenvuotiset edustajaurat käyvät entistä harvinaisemmiksi. Ei sontakuorman alle kannata itseään uuvuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina on uutisoitu pitkän poliittisen uran tehneiden kansanedustajien luopumisilmoituksista. Normaalin eläkeiän ylittäneiden edustajien päätöksiä ei tarvitse ihmetellä. Monílle eduskuntatyö on ollut kuin viidenkymmenen kilometrin kävely urheilussa. Kilometrejä on kertynyt niin ääntenhankintamatkoilla kuin eduskuntatyön aikanakin. Taustat ovat olleet moninaiset, tupailloista ay-liikkeeseen ja työnantajajärjestöihin komeljanttaripuoltakaan unohtamatta.

Eduskuntatyökin on osattava ottaa sopivan rennosti. Ylikuormitustilan on kokenut niin tämän hallituksen ministeri Jari Lindström (Sin) kuin oppositiopuolue Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto. Lindström joutui kärsimään populismista vähentää Sipilän  hallituksen ministereiden kokonaismäärää, eikä ollut  ihmekään että työtaakka tuplasalkun kanssa kävi ylivoimaiseksi. Aallon paineista ainakin osa lienee eduskuntatyön ulkopuolelta tulleita.

Viidenkympin kävelyssäkin jotkut oksentavat matkalla mutta tulevat sisukkaasti maaliin asti. Jotkut jakavat voimansa oikein ja osaavat nesteytyksen niin että olo on vielä maalissakin tehtyyn urakkaan nähden hyvä. Nyt luopuvilla kansanedustajilla en tiedä suurempia oksennuskohtauksia matkallaan olleen ja monet jatkavat vielä eduskuntauran jälkeenkin jälkiverryttelynä kunnallisissa ja muissa luottamustehtävissä. Sosiaalisessa mediassa uupumuksen kokeneet saavat sympatiaa, muita nimitellään usein hyvää palkkaa nostaviksi napinpainajiksi.

Yksi luopujista on politiikan norsuksi (paikalliselta keskustalaiselta kuultu nimitys) mainittu Seppo Kääriäinen. Muistan, kuinka hänen ollessaan puoluesihteerinä hän viestitti omilleen että kun Kääriäisen torvi törähtää niin vaalityö alkaa. Toinen asia oli 1990-luvun laman aikainen Olvin tukeminen. Se herätti huomiota ja sitä paheksuttiin, koska se tapahtui samaan aikaan kun Iiro Viinanen valtiovarainministerinä kiersi ympäri maailmaa kerjäämässä lainaa. Kääriäisen omassa vaalipiirissä sitä varmaan pidettiin ministerin ansiokkaana kotiinpäinvetona. Etenkin kun hän tuli lausuneeksi jotain siihen suuntaan, että eihän huonoja firmoja kannata tukea.

Kaikki eivät politiikan pitkää matkaa halua kulkea, vaan keskeyttävät suosiolla. Yksi heistä on Vesa-Matti Saarakkala. Mies, josta Timo Soini sanoi aikoinaan hänen olevan puolueensa lupaavin tulokas. Saarakkalan profiilissa ei näy enää mitään puoluekantaa, joten hän kuuluu sinisiin, perussuomalaisiin tai äänestää jo seuraavissa vaaleissa kokonaan eri puoluetta. Joka tapauksessa politiikan ravinto ei enää imeydy niin että se kannustaisi jatkamaan matkaa ja kisa hänen osaltaan keskeytyy omasta tahdosta ja ilmeisen hyvissä voimissa.

Uusia yrittäjiä kansalaisten juoksupojiksi ja -tytöiksi kyllä riittää. Huhtikuussa viimeistään tiedämme, ketkä lähtöviivalta startanneet ovat vaaleissa saaneet äänestäjien luottamuksen ja ketkä liputetaan ulos radalta saman tien. Äänestäjät ovat tuomareina säälimättömiä. Monen uuden edustajan ura näkee joka tapauksessa päivänvalon, mutta rohkenen epäillä että mikäli nykyinen suuntaus jatkuu niin monikymmenvuotiset edustajaurat käyvät entistä harvinaisemmiksi. Ei sontakuorman alle kannata itseään uuvuttaa.

 

 

 

]]>
19 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261024-politiikan-pitkan-matkan-kavelijat#comments Kotimaa Kansanedustajat Luopuminen Seppo Kääriäinen Vesa-Matti Saarakkala Sat, 15 Sep 2018 08:45:40 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261024-politiikan-pitkan-matkan-kavelijat
Linja-auton kuljettaja ei saa vaarantaa muiden turvallisuutta http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261016-linja-auton-kuljettaja-ei-saa-vaarantaa-muiden-turvallisuutta <p>Kuvat tieltä suistuneesta linja-autosta pysäyttävät hengen. Yhteinen lomamatka on muuttunut hetkessä turmatragediaksi. Ihmishenkiä vaatinutta Kuopion bussiturmaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä neljänä kuolemantuottamuksena. Asiasta on poliisitutkinta käynnissä ja mahdollinen tuomio kuullaan myöhemmin. Tulee mieleen, että miten näin pääsi käymään ja miten voitaisiin vastaavia tapaturmia jatkossa ehkäistä.</p><p><br />On siis oleellista kysyä, että onko toistuvasti ylinopeuden tai muun liikenneturvallisuutta vaarantavan ajotavan takia työkeikkoja menettänyt kuljettaja soveltuva henkilö ratin taakse. Ajoon sopimaton kuljettaja vaarantaa toiminnallaan sekä kuljetettavien että muun ympäristössä liikkuvien turvallisuuden.</p><p>Liikenteen turvallisuusviraston ajoneuvohallintokeskuksen julkaisemasta selvityksestä (5/2007) käy ilmi, että kuljettajien mukaan kuljetusyritykset eivät juurikaan selvitä tulevan työntekijän taustatietoja työhönottotilanteessa. Vain harvoilta haastatelluilta oli kysytty edes ajokorttia. Vastuu riittävästä ajo-oikeudesta jää näissä tapauksissa ainoastaan työnhakijan ilmoituksen varaan. Alalla saatetaankin värvätä tuttuja tai tutun tuttuja kuljettajia töihin taustoja sen enempää selvittämättä.</p><p>Poliisilla tulisi olla automaattisesti velvollisuus ilmoittaa ammattikuljettajan liikennerikoksista työnantajalle. Myös kuljetusyrityksillä tulisi olla mahdollisuus tarkastaa työntekijän liikennerikosrekisteri. Liikenne- ja viestintäministeriön olisi syytä selvittää kuljetusyrityksen velvollisuutta ilmoittaa poliisille, jos heidän kuljettajansa syyllistyy toistuvasti laiminlyönteihin. Lääkäreillähän on jo velvollisuus ilmoittaa heikentyneestä terveydentilasta ajoterveysasioissa. Myös sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on oikeus ilmoittaa poliisille, jos ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija ei täytä enää ajoterveysvaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön takia. Olen jättänyt ministerille Bernerille kirjallisen kysymyksen tiedustellen mitä asialle olisi tehtävissä.</p><p>Kaaharien paikka ei ole matkustajaliikenteen ajotehtävissä. Mahdollisiin laiminlyönteihin syyllistyvien tulisi ensisijaisesti saada lisäkoulutusta. Viimekädessä hurjastelijoille voitaisiin määrätä ammatinvalinnanohjausta, jonka perusteella kuljetustyöhön soveltumaton henkilö ohjattaisiin muihin tehtäviin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuvat tieltä suistuneesta linja-autosta pysäyttävät hengen. Yhteinen lomamatka on muuttunut hetkessä turmatragediaksi. Ihmishenkiä vaatinutta Kuopion bussiturmaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä neljänä kuolemantuottamuksena. Asiasta on poliisitutkinta käynnissä ja mahdollinen tuomio kuullaan myöhemmin. Tulee mieleen, että miten näin pääsi käymään ja miten voitaisiin vastaavia tapaturmia jatkossa ehkäistä.


On siis oleellista kysyä, että onko toistuvasti ylinopeuden tai muun liikenneturvallisuutta vaarantavan ajotavan takia työkeikkoja menettänyt kuljettaja soveltuva henkilö ratin taakse. Ajoon sopimaton kuljettaja vaarantaa toiminnallaan sekä kuljetettavien että muun ympäristössä liikkuvien turvallisuuden.

Liikenteen turvallisuusviraston ajoneuvohallintokeskuksen julkaisemasta selvityksestä (5/2007) käy ilmi, että kuljettajien mukaan kuljetusyritykset eivät juurikaan selvitä tulevan työntekijän taustatietoja työhönottotilanteessa. Vain harvoilta haastatelluilta oli kysytty edes ajokorttia. Vastuu riittävästä ajo-oikeudesta jää näissä tapauksissa ainoastaan työnhakijan ilmoituksen varaan. Alalla saatetaankin värvätä tuttuja tai tutun tuttuja kuljettajia töihin taustoja sen enempää selvittämättä.

Poliisilla tulisi olla automaattisesti velvollisuus ilmoittaa ammattikuljettajan liikennerikoksista työnantajalle. Myös kuljetusyrityksillä tulisi olla mahdollisuus tarkastaa työntekijän liikennerikosrekisteri. Liikenne- ja viestintäministeriön olisi syytä selvittää kuljetusyrityksen velvollisuutta ilmoittaa poliisille, jos heidän kuljettajansa syyllistyy toistuvasti laiminlyönteihin. Lääkäreillähän on jo velvollisuus ilmoittaa heikentyneestä terveydentilasta ajoterveysasioissa. Myös sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on oikeus ilmoittaa poliisille, jos ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija ei täytä enää ajoterveysvaatimuksia jatkuvan päihteiden käytön takia. Olen jättänyt ministerille Bernerille kirjallisen kysymyksen tiedustellen mitä asialle olisi tehtävissä.

Kaaharien paikka ei ole matkustajaliikenteen ajotehtävissä. Mahdollisiin laiminlyönteihin syyllistyvien tulisi ensisijaisesti saada lisäkoulutusta. Viimekädessä hurjastelijoille voitaisiin määrätä ammatinvalinnanohjausta, jonka perusteella kuljetustyöhön soveltumaton henkilö ohjattaisiin muihin tehtäviin.

 

]]>
4 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261016-linja-auton-kuljettaja-ei-saa-vaarantaa-muiden-turvallisuutta#comments Kotimaa Ajokortti Ilmoitusvelvollisuus Liikenne Linja-autonkuljettaja Soveltuvuus Sat, 15 Sep 2018 05:22:49 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261016-linja-auton-kuljettaja-ei-saa-vaarantaa-muiden-turvallisuutta
Onko pienen maan armeija urheampi kuin suuren? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren <p>En ole lukenut professori Vesa Kanniaisen uutta väitöskirjaa ja kutsun väitöstilaisuuteenkin sain vasta kun ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Ehkä minun ei pitäisi yrittääkään sitä lukea, onhan siinä lehtiartikkelin mukaan 300 vaikeasti avautuvaa yhtälöä. Valmistuin tosin matematiikasta, mutta ei 1970-luvulla Helsingin yliopistossa opetettu matematiikka varmaankaan enää riittäisi.</p><p>Täytyy siis turvautua taas kerran siihen, mitä lehdestä lukee, kun tarttuu aiheeseen, jota ei pysty vastustamaan.</p><p>Kanniaisen väitöskirjan keskeinen tulos näyttäisi olevan, että kun pienen maan pieni armeija pärjää suuren hyökkääjän suurta armeijaa vastaan paremmin kuin sen puhtaasti materiaalisista syistä odottaisi pärjäävän, syynä on pienen maan sotilaiden suuren maan armeijaa suurempi valmius uhrautua tulevien sukupolvien hyväksi.</p><p>Tämä tulos ei ole yllätys. Muistan lukeneeni &ndash; anteeksi jos en enää kuitenkaan muista mistä luin &ndash; haastattelututkimuksista, joita on tehty siitä, mikä esti suomalaissotilaita toisessa maailmansodassa jättämästä asemiaan ja lähtemästä käpykaartiin. Keskeisiä syitä paljastui olevan kaksi, ja toinen niistä oli kutakuinkin sama kuin Kanniaisen tutkimustulos. Niin juhlallisesta asiasta kuin tulevista sukupolvista sotilaat eivät tosin tainneet puhua, vaan siitä, minkä pelkäsivät odottavan itseään, vaimojaan ja lapsiaan, jos rintama murtuisi ja Suomi miehitettäisiin. <em>Close enough</em>, sanoisin kuitenkin.</p><p>Toinen syy, ehkä jopa isompi kuin edellä mainittu, oli ryhmäpaine. &rdquo;Kaveria ei jätetä&rdquo; -mentaliteetti oli yksi osa tätä painetta, mutta häpeä, joka karkaamisen paljastamasta pelkuruudesta koituisi lähimpien sotilastovereiden silmissä, oli vielä suurempi. Muita syitä saattoivat olla pelko rangaistuksesta ja myös pelko, että karkuruus ehkä murtaisi rintaman juuri omalta kohdalta ja tuottaisi vielä varmemman kuoleman myös itselle kuin asemissa pysyminen, niin hengenvaarallista kuin sekin oli.</p><p>Tätä toista seikkaa eivät Kanniaisen yhtälöt näytä paljastaneen, ei ainakaan Helsingin Sanomien tutkimusta koskevan artikkelin mukaan. Se on minusta melkoinen puute, sillä uskon, että juuri tämä seikka on ollut ainakin Suomen sodissa kaikkein tärkein. Ylevämmät vakaumukset ovat voineet elähdyttää silloin kun on ollut aikaa ja taistelut tauolla, mutta ratkaisevimpia hetkiähän ovat olleet ne, jolloin taistelu on ollut kovimmillaan.</p><p>Tutkimustulos on tietysti eri asia kuin <em>gut feeling</em>, vaikka sekin nojaisi haastattelututkimuksiin. Kuitenkin on pakko sanoa, että Kanniainen ei ole saanut selville tässä asiassa mitään maata mullistavaa.</p><p>Minua pyydettiin muutama vuosi sitten jäseneksi kansantaloustieteen alumnit -yhdistykseen, ja meninkin, mutta hieman kiusaantuneena, sillä osoittautui, kuten olin arvellutkin, että muut jäsenet olivat oikeita kansantaloustieteilijöitä tohtorinarvoineen ja monet professorinvirkoineen. Minulla kansantaloustiede oli sivuaine, jossa laudatur-arvosanakin jäi opinnäytetyötä vaille, koska professori tyrmäsi tutkimussuunnitelmani (vaikka se oli hänen assistenttinsa kanssa yhdessä työstetty). Epäilen tietäväni todellisen syyn, mutta olkoon, sillä <em>de mortuis nil nisi bene</em>.</p><p>Olin kuitenkin paikalla muutama vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa, jossa professori Kanniainen esiteli jo silloin julkaisemaansa artikkelia Nato-option käsittelystä kansantaloustieteen metodein. Se oli mitä ilmeisimmin sama artikkeli joka nyt &ndash; ehkä edelleen jalostettuna &ndash; sisältyy hänen uuteen väitöskirjaansa.</p><p>Minut oli 40 vuoden diplomaattiura tehnyt varsin skeptiseksi valtio-oppineiden esoteeristen mallien suhteen, ja niinpä en ymmärtänyt pitää suutani kiinni, ja toin skepsikseni esille myös Kanniaisen esiteltyä mallinsa sitä seuranneessa keskustelussa. Kanniaista se ei tietenkään lannistanut, mutta ainakin hän jonkin aikaa sen jälkeen tunnisti pärstäni, kun satuimme samoihin tilaisuuksiin.</p><p>Yleisen skepsikseni ohella Kanniaisen Nato-optioyhtälössä ja siiten johtaneessa päättelyssä oli yksi nimenomainen asia, joka teki sen epäilyttäviksi, tai jos ei epäilyttäväksi, niin käytännön kannalta vähäarvoiseksi. Siinä nimittäin oli vakioita, joiden arvoa ei voitu johtaa itse teoriasta, vaan niiden arvot oli saatava teorian ulkopuolelta käsin, siis empiirisesti. Riippuen siitä, millaisia arvoja vakioille annettiin, tuli erilaisia arvoja optiolle. Ei Kanniainen itsekään halunnut tai pystynyt vetämään Nato-jäsenyyden hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta sen selvempää johtopäätöstä kuin että ei se ilman muuta pelkästään hyvä asia olisi. Senkin johtopäätöksen voi hyvin vetää ilman yhtään yhtälöä, mutta tulipahan tuo todistettua myös derivoimalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole lukenut professori Vesa Kanniaisen uutta väitöskirjaa ja kutsun väitöstilaisuuteenkin sain vasta kun ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Ehkä minun ei pitäisi yrittääkään sitä lukea, onhan siinä lehtiartikkelin mukaan 300 vaikeasti avautuvaa yhtälöä. Valmistuin tosin matematiikasta, mutta ei 1970-luvulla Helsingin yliopistossa opetettu matematiikka varmaankaan enää riittäisi.

Täytyy siis turvautua taas kerran siihen, mitä lehdestä lukee, kun tarttuu aiheeseen, jota ei pysty vastustamaan.

Kanniaisen väitöskirjan keskeinen tulos näyttäisi olevan, että kun pienen maan pieni armeija pärjää suuren hyökkääjän suurta armeijaa vastaan paremmin kuin sen puhtaasti materiaalisista syistä odottaisi pärjäävän, syynä on pienen maan sotilaiden suuren maan armeijaa suurempi valmius uhrautua tulevien sukupolvien hyväksi.

Tämä tulos ei ole yllätys. Muistan lukeneeni – anteeksi jos en enää kuitenkaan muista mistä luin – haastattelututkimuksista, joita on tehty siitä, mikä esti suomalaissotilaita toisessa maailmansodassa jättämästä asemiaan ja lähtemästä käpykaartiin. Keskeisiä syitä paljastui olevan kaksi, ja toinen niistä oli kutakuinkin sama kuin Kanniaisen tutkimustulos. Niin juhlallisesta asiasta kuin tulevista sukupolvista sotilaat eivät tosin tainneet puhua, vaan siitä, minkä pelkäsivät odottavan itseään, vaimojaan ja lapsiaan, jos rintama murtuisi ja Suomi miehitettäisiin. Close enough, sanoisin kuitenkin.

Toinen syy, ehkä jopa isompi kuin edellä mainittu, oli ryhmäpaine. ”Kaveria ei jätetä” -mentaliteetti oli yksi osa tätä painetta, mutta häpeä, joka karkaamisen paljastamasta pelkuruudesta koituisi lähimpien sotilastovereiden silmissä, oli vielä suurempi. Muita syitä saattoivat olla pelko rangaistuksesta ja myös pelko, että karkuruus ehkä murtaisi rintaman juuri omalta kohdalta ja tuottaisi vielä varmemman kuoleman myös itselle kuin asemissa pysyminen, niin hengenvaarallista kuin sekin oli.

Tätä toista seikkaa eivät Kanniaisen yhtälöt näytä paljastaneen, ei ainakaan Helsingin Sanomien tutkimusta koskevan artikkelin mukaan. Se on minusta melkoinen puute, sillä uskon, että juuri tämä seikka on ollut ainakin Suomen sodissa kaikkein tärkein. Ylevämmät vakaumukset ovat voineet elähdyttää silloin kun on ollut aikaa ja taistelut tauolla, mutta ratkaisevimpia hetkiähän ovat olleet ne, jolloin taistelu on ollut kovimmillaan.

Tutkimustulos on tietysti eri asia kuin gut feeling, vaikka sekin nojaisi haastattelututkimuksiin. Kuitenkin on pakko sanoa, että Kanniainen ei ole saanut selville tässä asiassa mitään maata mullistavaa.

Minua pyydettiin muutama vuosi sitten jäseneksi kansantaloustieteen alumnit -yhdistykseen, ja meninkin, mutta hieman kiusaantuneena, sillä osoittautui, kuten olin arvellutkin, että muut jäsenet olivat oikeita kansantaloustieteilijöitä tohtorinarvoineen ja monet professorinvirkoineen. Minulla kansantaloustiede oli sivuaine, jossa laudatur-arvosanakin jäi opinnäytetyötä vaille, koska professori tyrmäsi tutkimussuunnitelmani (vaikka se oli hänen assistenttinsa kanssa yhdessä työstetty). Epäilen tietäväni todellisen syyn, mutta olkoon, sillä de mortuis nil nisi bene.

Olin kuitenkin paikalla muutama vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa, jossa professori Kanniainen esiteli jo silloin julkaisemaansa artikkelia Nato-option käsittelystä kansantaloustieteen metodein. Se oli mitä ilmeisimmin sama artikkeli joka nyt – ehkä edelleen jalostettuna – sisältyy hänen uuteen väitöskirjaansa.

Minut oli 40 vuoden diplomaattiura tehnyt varsin skeptiseksi valtio-oppineiden esoteeristen mallien suhteen, ja niinpä en ymmärtänyt pitää suutani kiinni, ja toin skepsikseni esille myös Kanniaisen esiteltyä mallinsa sitä seuranneessa keskustelussa. Kanniaista se ei tietenkään lannistanut, mutta ainakin hän jonkin aikaa sen jälkeen tunnisti pärstäni, kun satuimme samoihin tilaisuuksiin.

Yleisen skepsikseni ohella Kanniaisen Nato-optioyhtälössä ja siiten johtaneessa päättelyssä oli yksi nimenomainen asia, joka teki sen epäilyttäviksi, tai jos ei epäilyttäväksi, niin käytännön kannalta vähäarvoiseksi. Siinä nimittäin oli vakioita, joiden arvoa ei voitu johtaa itse teoriasta, vaan niiden arvot oli saatava teorian ulkopuolelta käsin, siis empiirisesti. Riippuen siitä, millaisia arvoja vakioille annettiin, tuli erilaisia arvoja optiolle. Ei Kanniainen itsekään halunnut tai pystynyt vetämään Nato-jäsenyyden hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta sen selvempää johtopäätöstä kuin että ei se ilman muuta pelkästään hyvä asia olisi. Senkin johtopäätöksen voi hyvin vetää ilman yhtään yhtälöä, mutta tulipahan tuo todistettua myös derivoimalla.

]]>
41 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren#comments Kotimaa Kanniainen Kansantaloustiede Maanpuolustustahto Nato Fri, 14 Sep 2018 18:12:16 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261007-onko-pienen-maan-armeija-urheampi-kuin-suuren
Venator muistutus teollisuuspolitiikan tärkeydestä http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260973-venator-muistutus-teollisuuspolitiikan-tarkeydesta <p>Suomi on vihdoin tänä vuonna saavuttamassa 2008 bkt:n huipputason. Suomella on takanaan 10 menetettyä vuotta taloudessa, kun keskeiset kilpailijamaamme, kuten Saksa ja Ruotsi, saavuttivat finanssikriisiä edeltävän tuotannon tason jo vuosikausia sitten. Kansainvälisten talousuhdanteiden 2016 käynnistämässä talouskasvussa keskeisenä veturina on ollut Suomessa teollisuus. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden heinäkuussa teollisuuden uusien tilausten arvo oli 12,3 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Tämän Suomen positiivisen talouden vireen ylläpitämiseen sopii huonosti Venatorin päätös sulkea Porista titaanidioksiditehdas. Vuonna 2017 palossa pahasti palanut tehdas on määrä sulkea jo 2021 loppuun mennessä. Siihen asti tehdas toimii alennetulla tuotannolla ja jälleenrakennus lopetetaan heti kun on mahdollista.</p><p><br />Porin kaupungille ja alueen elinkeinotoiminnalle Venatorin tehtaan sulkeminen tarkoittaa suurta vastoinkäymistä. Pahempaa ovat vielä taloudelliset ja inhimilliset seuraukset niille 440 henkilölle, jotka menettävät työpaikkansa tehtaan suljettua. Tämän päälle tulevat vielä negatiiviset seuraukset liitännäiselinkeinoihin muun muassa logistiikkapalveluihin. Tehtaan sulkemisessa erityisen pahan sivumaun tuo se, että Venator oli vielä äskettäin sitoutunut tehtaan jälleenrakentamiseen ja tuotannon jatkamiseen.</p><p>Globalisoituva maailmantalous on armotonta nollasummapeliä, jossa toiset voittavat ja toiset häviävät. Korkmanin mukaan globalisaation suurimpana kielteisenä piirteenä on varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen. Rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen ei ole yksinomaan globalisaation syytä, mutta monin tutkimuksin on osoitettu globalisaation sitä lisänneen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa.&nbsp;<br /><br />Suomi tarvitsee vahvaa teollisuusstrategiaa, jotta Porin Venatorin kaltaisilta tapahtumilta vältyttäisiin jatkossa. Suomi pärjää kyllä globaalissa maailmassa, jos teemme oikeita ratkaisuja. Suomi kenties teki virheen 2000-luvun alussa, kun se luotti liikaa pelkän IT-sektorin kannattelevan Suomen kansantaloutta ja antoi teollisuuden kilpailukyvyn rapautua. Metsäteollisuuden ohella Suomen teollisuudelle ratkaisevan tärkeä ala on kemianteollisuus. Tämän vuoksi Venatorin tehtaan sulkemispäätöksen jälkeen ei ole syytä jäädä laakereilleen makaamaan.<br /><br />Porissa ovat kaikki edellytykset jatkaa korkean jalostusarvon teollista tuotantoa. Kaupungissa on huippukoulutettuja kemian alan osaajia, LNG-terminaali ja sähköistetty junarata satamaan asti. Vaikka ministeri Lintilä on tuonut esille mahdollisuuden anoa EU:n globalisaatiorahastosta tukea alueelle, ei tätä voida pitää akuutissa tilanteessa patenttiratkaisuna. Maan hallituksen on alettava välittömästi yhdessä Porin alueen elinkeinosektorin kanssa kartoittamaan mahdollisuuksia uudelle omistuspohjalle. Suomalaiset säätiöt ovat yhteiskunnallisia toimijoita, jotka haluavat sijoittaa pääomansa hyvin. Suorissa osakesijoituksissa säätiöistä saadaan strategisia sijoittajia. Valtion ja yksityisen sektorin hyvästä yhteistoiminnasta tärkeän teollisuuden haaran pelastamiseksi meillä on esimerkki telakkasektorissa, joka joitakin vuosia sitten oli kuoleman partaalla, mutta se saatiin pelastettua ja ala elää uutta vahvaa nousua.</p><p><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/te/735994fc-1d46-3782-a1c8-fb985467ba2e"><u>https://www.talouselama.fi/uutiset/te/735994fc-1d46-3782-a1c8-fb985467ba2e</u></a></p><p><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/heinakuussa-teollisuuden-tilaukset-kasvoivat-reippaasti/dca9dca8-81e8-3be3-b7eb-b8acfe27324a"><u>https://www.talouselama.fi/uutiset/heinakuussa-teollisuuden-tilaukset-kasvoivat-reippaasti/dca9dca8-81e8-3be3-b7eb-b8acfe27324a</u></a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10401381"><u>https://yle.fi/uutiset/3-10401381</u></a></p> Suomi on vihdoin tänä vuonna saavuttamassa 2008 bkt:n huipputason. Suomella on takanaan 10 menetettyä vuotta taloudessa, kun keskeiset kilpailijamaamme, kuten Saksa ja Ruotsi, saavuttivat finanssikriisiä edeltävän tuotannon tason jo vuosikausia sitten. Kansainvälisten talousuhdanteiden 2016 käynnistämässä talouskasvussa keskeisenä veturina on ollut Suomessa teollisuus. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden heinäkuussa teollisuuden uusien tilausten arvo oli 12,3 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Tämän Suomen positiivisen talouden vireen ylläpitämiseen sopii huonosti Venatorin päätös sulkea Porista titaanidioksiditehdas. Vuonna 2017 palossa pahasti palanut tehdas on määrä sulkea jo 2021 loppuun mennessä. Siihen asti tehdas toimii alennetulla tuotannolla ja jälleenrakennus lopetetaan heti kun on mahdollista.


Porin kaupungille ja alueen elinkeinotoiminnalle Venatorin tehtaan sulkeminen tarkoittaa suurta vastoinkäymistä. Pahempaa ovat vielä taloudelliset ja inhimilliset seuraukset niille 440 henkilölle, jotka menettävät työpaikkansa tehtaan suljettua. Tämän päälle tulevat vielä negatiiviset seuraukset liitännäiselinkeinoihin muun muassa logistiikkapalveluihin. Tehtaan sulkemisessa erityisen pahan sivumaun tuo se, että Venator oli vielä äskettäin sitoutunut tehtaan jälleenrakentamiseen ja tuotannon jatkamiseen.

Globalisoituva maailmantalous on armotonta nollasummapeliä, jossa toiset voittavat ja toiset häviävät. Korkmanin mukaan globalisaation suurimpana kielteisenä piirteenä on varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen. Rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen ei ole yksinomaan globalisaation syytä, mutta monin tutkimuksin on osoitettu globalisaation sitä lisänneen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. 

Suomi tarvitsee vahvaa teollisuusstrategiaa, jotta Porin Venatorin kaltaisilta tapahtumilta vältyttäisiin jatkossa. Suomi pärjää kyllä globaalissa maailmassa, jos teemme oikeita ratkaisuja. Suomi kenties teki virheen 2000-luvun alussa, kun se luotti liikaa pelkän IT-sektorin kannattelevan Suomen kansantaloutta ja antoi teollisuuden kilpailukyvyn rapautua. Metsäteollisuuden ohella Suomen teollisuudelle ratkaisevan tärkeä ala on kemianteollisuus. Tämän vuoksi Venatorin tehtaan sulkemispäätöksen jälkeen ei ole syytä jäädä laakereilleen makaamaan.

Porissa ovat kaikki edellytykset jatkaa korkean jalostusarvon teollista tuotantoa. Kaupungissa on huippukoulutettuja kemian alan osaajia, LNG-terminaali ja sähköistetty junarata satamaan asti. Vaikka ministeri Lintilä on tuonut esille mahdollisuuden anoa EU:n globalisaatiorahastosta tukea alueelle, ei tätä voida pitää akuutissa tilanteessa patenttiratkaisuna. Maan hallituksen on alettava välittömästi yhdessä Porin alueen elinkeinosektorin kanssa kartoittamaan mahdollisuuksia uudelle omistuspohjalle. Suomalaiset säätiöt ovat yhteiskunnallisia toimijoita, jotka haluavat sijoittaa pääomansa hyvin. Suorissa osakesijoituksissa säätiöistä saadaan strategisia sijoittajia. Valtion ja yksityisen sektorin hyvästä yhteistoiminnasta tärkeän teollisuuden haaran pelastamiseksi meillä on esimerkki telakkasektorissa, joka joitakin vuosia sitten oli kuoleman partaalla, mutta se saatiin pelastettua ja ala elää uutta vahvaa nousua.

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/735994fc-1d46-3782-a1c8-fb985467ba2e

https://www.talouselama.fi/uutiset/heinakuussa-teollisuuden-tilaukset-kasvoivat-reippaasti/dca9dca8-81e8-3be3-b7eb-b8acfe27324a

https://yle.fi/uutiset/3-10401381

]]>
107 http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260973-venator-muistutus-teollisuuspolitiikan-tarkeydesta#comments Kotimaa Teollisuuspolitiikka Venator Fri, 14 Sep 2018 08:51:07 +0000 Laura Huhtasaari http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260973-venator-muistutus-teollisuuspolitiikan-tarkeydesta